Lapsen kaveri tuntuu pelkäävän vanhempiaan

että meidän 6 v tyttökin on tarkka vaatteistaan. Ei häntä kotona moitita likaisista vaatteista, mutta on vain pienestä asti tottunut olemaan siisti. Ei tykkää sotkea vaatteitaan.



Askarrellessaankin haluaa päälle erillisen askartelupaidan. On välillä hysteerinen, jos tulee sotkua, koska haluaisi vaihtaa puhtaan vaatteen tilalle.



Jossakin vaiheessa pesi käsiäänkin liikaa, niin että iho kuivui. Onneksi ymmärsi, kun kerroin, että liika peseminen ei ole huväksi iholle. Nyt pesee kädet kun tulee kotiin.



Ihan tavallinen itsestään huolta pitävä ja reipas tyttö tämä meidän.



En jaksa kommentoida varsinaiseen kysymykseesi.

leikin aikana eikä esim. usko, jos yritän varoitella, että nyt kyllä vaatteet likaantuvat pahemman kerran. Paniikki iskee, kun hänen pitäisi lähteä kotiin - silloin yrittää todella hädissään putsata vaatteitaan.



ap

Sain poikkeuksetta hirveät huudot kotona kun olin nujunut kurassa,lumessa koko päivän. Ajat olivat kovat isänikin oli jäänyt työttömäksi joten piti kiristää taloutta entisestään. EI se yksi haalari tai toppapuku kuiva yhdessä yössä. Sitten on kamala häpeä selittää tarhantäteille tai opettajille miksei lapsi ole koulussa/tarhassa.



Kirpputorin vaatteita en suostunut pitämään sen jälkeen kun muut luokkalaiset nauroivat minut pystyyn :(

ns. asiallisia ulkoiluvaatteita, vaan jotkut hepenet tai sitten esim. vain sukkikset ja paita (ei tosin toki kylmillä ilmoilla).



ap

Sääliksi käy.

liian tiukat mutta samalla liian suurta itsenäisyyttä vaativat vanhemmat, vaikka päihdeongelmaa ei kuulemma olekaan (Ja arvaan, että ap odottaa tähän myös niitä sanoja, että päihdeongelma ei aina näy ulospäin ja työssäkin voi käydä vaikka olisikin huono vanhempi).



Mutta on sanottava, että meidän poikakin oli 6-vuotiaana aika lailla tuollainen kuin kuvauksessa. Meillä ei kuitenkaan ole liian tiukkoja tai välinpitämättömiä tai ongelmaisia vanhempia. Sen sijaan meidän lapsella on neurologinen ongelma, joka saa leikit riehakkaiksi, vaatteet leikeissä rikkumaan (eikä niitä ehdi siinä leikin aikana miettiä) ja välillä, kaikesta huolehtimisesta huolimatta, poijan karkailemaan itsekseen ulos mitä kummallisimmissa vaateyhdistelmissä. Se olikin kivaa etsiskellä lastaan milloin mistäkin. Tätä jatkuikin vielä tokaluokkalaiseksi asti. Sopimattomien vaatteitten ongelmaa lisäsi se, että pojalla itsellään on voimakas aistiyli -ja toisissa suhteissa aliherkkyys, eli on julmetun tarkkaa millaiset saumat ja kankaat vaatteessa pitää olla että sitä ylipäänsä voi käyttää ja toisaalta lapsi kokee kuuman ja kylmän aika eri tavoin kuin normi-ihminen. Niin että vaatteet olivat usein vajaan oloisia ja tosi kuluneita (kuluneet ovat pehmeimpiä). Ja kyllä, kaiken tämän lisäksi aina leikin lopussa tuli meidänkin pojalle se vaihe, jossa hän tajusi mikä kaikki oli mennyt pieneen ja jossa repeilleet hihat ja haarovälit aiheuttivat itkunpuuskia.



Mutta toki ap:n epäilemä vaihtoehto on todennäköisempi ja vaikka lapsi olisi jotenkin vammainenkin niin onhan se hyvä varmuuden vuoksi tarkistaa vanhempien toiminta kuitenkin. Kyllä meilläkin on käynyt monen kaverin vanhemmat "katsomassa minkä näköistä väkeä me oikein olemme". Mitään selityksiä on kyllä turha odottaa, me emme tuolloin edes tienneet lapsemme neurologisesta vammasta, emmekä taatusti olisi sitä satunnaisille leikkipuistotuttaville selittäneet vaikka olisimme tienneetkin.

Lapsella on paljon uusia, hienoja vaatteita, myös asiallisia ulkoiluvaatteita, mutta usein ei ole ollenkaan tilanteeseen sopivasti vaatetettu.



Ja tämä vaateasia on oikeastaan vain sivujuonne. Totelee viivana, pää luimussa omia vanhempiaan, muille aikuisille todella kova tappelemaan vastaan.



ap

Toki näin voi olla, mutta eikös vanhempien pitäisi silloin informoida asiasta sellaisia ihmisiä, joiden kanssa lapsi viettää paljon aikaa? En oikein kehtaa mennä kyselemään suoraan asiasta :(



ap

Toki näin voi olla, mutta eikös vanhempien pitäisi silloin informoida asiasta sellaisia ihmisiä, joiden kanssa lapsi viettää paljon aikaa? En oikein kehtaa mennä kyselemään suoraan asiasta :(

ap

se Ei tosiaan kuulu sulle, että minkälaisia vammouja kenelläkin on. silloin pitää infota, jos on jotain erityistä, joka lapsen kanssa pitää tehdä (antaa lääkkeitä, valvoa eri lailla kuin tavislapsia tsm) JA sulle on annettu vastuuksi hoitaa tuo erityinen huolenpito. Jos lapsi olisi esim teillä yökylässä ja olisi noita lääkityksiä tms. ENkä mä ainakaan kerro poikani dg:stä kenellekään, jonka olettamuksena on, että mä olen huono äiti. Pitäköön kuvitelmansa. Ei noihin mikään valistus vaikuta kuitenkaan. Ne on just sitä väkeä, jotka kieltää lapsiaan leikkimästä erityislasten kanssa tai parhaimmillaan (ja tämä on tositarina) kertovat lapsilleen miten sairas tämä erityislapsi aivoistaan on, ja että sitä saa ihan vapaasti pilkata ja kiusata ja lyödä.

ja kuten sanottu, meidän pojan erityissatus ei edes ollut 6-vnä vielä tiedossa. Silloin minäkin luulin vielä olevani vain huono äiti ja ihmettelin, miksen saa hommaa toiimaan vaikka itseäni selvästi tyhmemmät vanhemmat onnistuivat selvästi vähemmällä yrityksellä selvästi paremmin. Dg tuli vasta kouluiässä.

Ennen lapsi oli vain häirikkö tai muuten vaan outo mököttäjä joka ei puhu tai leiki muiden kanssa. Ajat on parantuneet.

Sitten on vanhempia jotka eivät suostu hankkimaan lapsilleen diagnoosia vaikkapa adhd:stä tai aspergerinsyndroomasta vaikka ongelmia tarhassa on.

Surullista, jos jotkut kieltävät leikkimästä jonkun diagnoosin takia. Sellaiset ihmiset ovat kuitenkin varmaan vähemmistö.



Minua helpottaisi, jos kuulisin, että tämän lapsen kohdalla asioille on selitys eli diagnoosi. Osaisin suhtautua paremmin asioihin ja ratkoa pulmatilanteita leikkeissä oikein (näin esim. erään sukulaislapsen kohdalla, jonka diagnoosin tiedän). Lapsi on kuitenkin meillä tai meidän pihalla monta tuntia joka ilta.



ap

Tunnetko sä nin hyvin kaikki maailman erityisstatukset, että heti tiedät, miten tilanteet ratkotaan "oikein"? Vai olisiko sittenkin parasta lähteä siitä lapsesta yksilönä ja katsoa, miten juuri hän maailman ja sen senhetkisen tilanteen näkee ja miten häntä siinä voisi auttaa?



Mikään dg ei ole yksiselitteinen ratkaisu minkään tilanteiden ratkomiseen. Se on vain suunta, josta sitten normaalilla järjellä ja jonkunasteisella eläitymiskyvyllä, mutta ennen kaikkea aidolla halulla haetaan niitä ratkaisuja.

ei parempaa puheyhteyttä lapsen vanhempiin?

Onko alottajan omat ympyrät käyny liian pieniksi jotta jotku asiat saa kohtuuttomat mittakaavat?



Miellä lapsi on ollut huithalpeli vaateidensa kanssa ja leikkinyt niin että vaatteet aina likaisina. Enkä pahemmin oo välittänyt. Oon kyllä olut vihainen jos laittaa ikäänkuin salaa hyvät vaatteet ulos mut muuten en. Silti tyttö aina kauhistu kun vaatteet likastu. Sanoin useemman kerran "ei haittaa, kone pesee ja kuivuri kuivaa." ja siitä tuli tytölle lopulta ilmeisesti varmuus et ei se niin kamalaa oo jos vaatteet on likaiset.



Mietin oikein tarkkaan mistä "ongelma" meillä ehkä on saanu alkunsa. varmaan ite sen aiheutin. Meillä vaihdetaan j o k a päivä puhtaat sukat, pikkuhousut (ne monasti kesken päivänkin), paita, collegehousut e l i KOKO vaatekerta menee pyykkiin illalla.

Juontaako homma siitä. Lapsilla on puhtaat vaatteet aamusta ja vaihdan päivällä jos likaantuu. Aamulla kovin ulkona likaantuneita vaatteita ei enää illalla laiteta ulos.

Haluun huomauttaa että tää on mun tapa toimia nyt ja vastakin.