Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen vihainen lähes koko ajan!
19.09.2009 |
Onko tuttua: aamu alkaa kitinällä ja jatkuu tahtojen taistelulla puoleenpäivään saakka. Sitten käydään pienimuotoinen väsytystaisto kunnes esikoinen nukahtaa hetkeksi.
Vauva nukkuu tai on hereillä tuon ajan kun laitetaan ruoka ja koti valmiiksi ennen esikoisen heräämistä. Sitten syödään ja taas joko ruoka on pahaa tai haluttaisi lähteä ulos suoraan sängystä ilman ruokaa.
Ulkona tapellaan sitten leluista kavereiden ja muiden tielle osuvien kanssa kunns on aika tulla sisään. Sekin on joskus ison huudon paikka.
Kun talossa on hiljaista kuulen, kuinka ohimoissani kohisee vieläkin. Miten jaksatte, kotona olevat äidit, päivästä toiseen?!
Kommentit (7)
En kuitenkaan osaa neuvoa enkä voi edes sanoa, että se helpottaisi kovinkaan pian... Johdonmukaisuutta vaan ja kannattaa käydä välillä toisessa huoneessa kiroilemassa ja mutisemassa eikä purkaa raivoa lapsiin. Ja silloin jos/kun sitä tapahtuu, muistaa pyytää anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole paska äiti vaan haastavassa elämäntilanteessa. Lapsien kanssa väsyy ja se on inhimillistä. Lisäksi on suuria eroja naisten ja äitien välillä siinä, mitä kukakin jaksaa. Toinen ei hermostu mistään mutta toinen taas pienestäkin.
Elämä on. Itse olen ollut kotona paria kuukautta vaille viisi vuotta ja saanut tänä aikana kolme lasta. Arki on haastavaa 4v10kk, 2v4kk ja 10kk ikäisten kanssa. Rutiinit ovat isoin asia meidän perheessä ja joskus niihin vaan kyllästyy ihan täysin. Itsekin kaipaan jo muutakin elämää ja siksi tuntuu kuin elämä olisi välillä pelkkaa jäiden polttelua töihin pääsemistä odotellessa.
Mutta älä masennu. Lapset ovat pieniä kuitenkin niin lyhyen aikaa, että jälkeenpäin mietit minne se aika katosi. Meidänkin kuopus syntyi mielestäni ihan äsken ja on 10kk -puhumattakaa tuosta vajaa 5v ikäisestä joka oli juuri vauva...
Ota tämä raskas pikkulapsi aika projektina jonka tiedät päättyvän joskus. Ajattele, että se on nyt sun duuni ja ammenna voimaa siitä, että sekin päättyy joskus. Kiukuttelu ja kitinä raastaa hermoja mutta toisaalta -olet rakas lapsellesi koska hän uskaltaa näyttää ne negatiivisetkin tunteensa.
Voimia! Et taatusti ole yksin. Koeta saada lisää virtaa vaikka omasta ajasta, ystävistä tai mikä nyt sinulle tärkeää onkin. TSEMPPIÄ!
kun esikoinen kokeilee rajojaan ja tekee minut siinä sivussa hulluksi!
illalla on usein tosi paha mieli kun laitan esikoista nukkumaan ja hän on niin viattoman ja kiltin näköinen.. varsinkin nukkuessaan hän näyttää kauniilta ja rauhalliselta.
ehkäpä tämä ajan kanssa muuttuu.
etenkin tuo muistutus että lapsi USKALTAA näyttää myös negatiiviset tunteensa! tunnustan että välillä meinaa oikeasti mennä hermo kun toinen päästää ilmoille dramaattisimman itkun mitä repertuaaristaan löytää!
välillä odotan sitä aikaa kun voin katsoa taaksepäin ja nauraa tälle kaikelle.
eli ihan pikkuinen vielä. vauva on taas 6 kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulisi varmasti vielä huonompi olo.
Alue: Aihe vapaa
ja että tämä on ihan normaalia ja että en ole huono äiti..
väsyneenä tiuskin sitten lapselle jos mies ei ole kotona.