Gallup: Oletko vähintään 95 %:sesti tasapainoinen henkilö?
Kukaan ei varmastikaan ole sataprosenttisesti tasapainossa itsensä kanssa. Mutta oletko suurin piirteinen tunne-elämältäsi tasapainoinen yksilö?
Mikäli et ymmärrä kysymystä, niin sinun pitää vastata, että et ole ole. Nimittäin ihminen, joka on emotionaalisesti tasapainoinen, tietää se ihan varmasti.
Kysyn tätä siksi, että luin juuri eilen Tommy Hellstenin uusimman kirjan, jossa hän toteaa, että niiiiiin monella ihmisellä on vaikeaa. Haluaisin av-jakaumaa, kuinka monella meistä on tunne-elämä enempi-vähempi solmussa?
Kommentit (12)
useamman vuoden terapiasta. Kuitenkin tasapainoisempi kuin 6v sitten.
Olen ailahtelevainen, masennukseen ja maniaan taipuvainen, itseäälissä rypevä, lapsille karjuva sääliö.
ihan samanlainen kuin minäkin :-)
3
78 % tasapainossa.
Onneksi henkisen tasapainon perustukset ovat nyt kuitenkin paljon paremmassa, remontoidussa kunnossa, kuin 3-4 vuotta sitten, jolloin "luulin" olevani lähes 90 % tasapainossa.
En ole tarvinnut terapiaa, olen aina ollut hyvin synkassa :)
Mutta sairastankin epävakaata persoonallisuushäiriötä. Ei ole helppoa, ei...eikä yksikään terve ihminen tajua mitä helvettiä se on, kun kärsii mm. kroonisesta tyhjyyden tunteesta.
Äskettäin olin enemmän tasapainossa, mutta olen hukkunut jälleen jonnekin.
Saan joskus kausittaisia kohtauksia, jolloin esimerkiksi käyttäydun täysin toisin kun oikeasti haluan käyttäytyä, mutta en vain pysty muuttamaan käytöstäni. Vajoan itsesääliin ja masennukseen. Pian taas saatan kokea kaiken toisin.
ei, ei tuota voi tajuta. Mutta se ei poista sitä, että olen pahoillani sinun puolestasi...!
ja väittäisin, että jopa 99%. En ole koskaan tarvinnut mielialalääkkeitä tai käynyt terapiassa, psyykeeni on käytännössä aina tasapainossa. Toki joskus olen kiukkuinen, mutta tuskin sitä lasketaan tunne-elämän solmuksi, kun se aukeaa yleensä puolessa päivässä :)
Minulla on terve itsetunto (ei kuitenkaan ylikorostunut), enkä ole koskaan ollut varsinaisesti masentunut tai ahdistunut. Toki elämän potkiessa päähän - kuten perheenjäsenen kuollessa - on ollut jaksoja jolloin mieli on rämpinyt pohjamutia, mutta aina sieltä on jaloille noustu. Huonona puolena tässä tasapainoisuudessa on tietenkin se, että en koskaan innostu jokaista soluani myöden ja leiju pilvissä kuten ailahtelevammat ystäväni. Mutta ehdottomasti mieluummin valitsen tasa-painoisen tunne-elämän kuin esimerkiksi bipon!
Kun nyt pysähdyin asiaa miettimään, niin todennäköisesti olen 95 %:sti tasapainossa tai ainakin 90 %. Ja se on aika yllättävää, koska joskus prosentti on ollut aika paljon alhaisempi. Terapia, oman paikan löytäminen ja aikuiseksi kasvaminen on tehnyt tehtävänsä. Neuroottisia piirteitä minussa toki edelleen on, mutta ne eivät ole kovin hallitsevia ja olen melkoisen sinut itseni ja elämäni kanssa.
Mutta se on vaatinut useamman vuoden terapian:).