Lue keskustelun säännöt.
Ikäkriisi hajottaa!
16.09.2009 |
Täytin keväällä 30. Ja pää hajoo tän kriisin kanssa!!!!
Kauhee kompleksi tullu ulkonäöstä, vaikka hyvinä hetkinä näen itekki peilistä hyvän näkösen naisen, mutta jumankekka ne huonot hetket, argh! Sillon ei näy ku ällöttävä rapistuva akka. Kaikista pahinta tässä on se, että aina olen ollut sellanen, että kunhan itellä on hyvä olla niin ihan sama mitä muut ajattelee, nyt sitte en tunnu olevani itteeni mitenkään tyytyväinen. Ja ku oikeesti liikun ja pidän itestäni huolta. Tää oikeesti ahistaa ihan kympillä, ku järki sanoo miten asiat on, mutta tunteet kuitenki vie vallan ja kääntää asiat nurin niskoin. =(
Kuitenki kaikki on hyvin, parisuhde on onnellinen, kaks ihanaa lasta. Päätä en vaan tunnu saavani kuntoon...
Kommentit (7)
säikähdin eräässä liikkeessä kun satuin vilkaisemaan peiliin, olen kuhea buldoggi, posket roikkuu ja suupielet alaspäin. En minä kotipeilistä noin kauheelta näytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun nyt yli kolmekymppisenä (äitinä) on ikään kuin oikeutetumpi olla ei-niin timmi (jota en siis ole koskaan ollut, en siis ole edelleenkään ylipainoinen, mutta en mikään langanlaiha kaunotar). Eri asia varmaan, jos on ollut missivartalo ja -iho nuorempana.
Moni pitää minua 10v nuorempana. Siksi onkin jotenkin "noloa" pettää heidät kertomalla, että olenkin kohta 40v. Ongelmansa kullakin ;-)
kakkonen
Niin, no en mä mikään missi ole koskaan ollut. Enkä todellakaan langanlaiha. Itse asiassa nyt oon jopa hoikemmassa kunnossa, mitä koko aikuisikäni aikana. =)
Kai siihen vaikuttaa just tää, että joka tuutissa palvotaan noita parikymppisiä "anorektikkoja" ja samaan aikaan vaahdotaan kuinka kaikki miehet kuolaa niiden perään. Tuntuu vaan, että itellä ei oo enää mitään arvoa, ku ei täytä noita kriteerejä. Luojan kiitos mies kehuu ihan oma-aloitteisesti välitä ulkonäköä, muuten ois varmaan hirvee rumba päässä, että se ei enää halua mua vaan ällötän sitä ja se haluu jonku näistä anorektikoista. =)
että missä tuuteissa palvotaan parikymppisiä anorektikkoja tai vaahdotaan, miten miehet kuolaa niiden perään? Multa on tuollainen mennyt kyllä täysin ohi. Voisiko se olla, että vain oletat itse näin?
Kolmenkympin korvalla tulee monelle tietynlainen identiteettikriisi, sitä käy läpi elämäänsä ja sitä, mitä tulevaisuudelta haluaa, suhteitaan vanhempiinsa jne. Ehkä sinulla on tämä nyt käynnissä, joten rauhoitu ja anna sille aikaa. Kyllä se elämä siitä sitten tasaantuu.
Itse olin paljon neuroottisempi ulkonäön ja rapistumisen suhteen juuri kolmikymppisenä kuin nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin luulin 30 v, että elämä ohi ja ryppyvoiteitaa kehiin. Nyt lähestyy 50 v ja voin paremmin, olen tyytyväisempi itseeni, elämääni, kaikkeen kuin vajaa 20 v sitten.
Tänä kesänä pidin lasten kauhistukseksi punaisia bikineitä, tosin vain mökillä. Ennen olen ollut niihin liian lihava/kalpea/tms. :)
Moni muukin on samassa jamassa. Ja kaikki vanhenevat. Itse täytän tammikuussa 37. Joka toinen päivä tuntuu siltä, että voin istua kiikkutuoliin noutajaa odottamaan. Joka toinen päivä nautin elämästä. Tää on niin tätä.