Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kyllä on ihan eri juttu olla kotiäitinä kuin käydä töissä

Vierailija
14.09.2009 |

niin että lapset on päivähoidossa. Jos lapsi on kaike päivät päivähoidossa, ei heitä opi lainkaan samalla lailla tuntemaan kuin jos on heidän kanssaan kaiket päivät ja yöt. Kyllä se vaan niin on että suuri osa omasta lapsesta jää tuntemattomaksi työssäkäyviltä. On ihan eri juttu hoitaa ja huolehtia kaikki oman lapsen asiat kuin että haet päiväkodista, laitat pikkukakkosen päälle ja ruuat eteen, sitten pari tuntia oleskelua, iltapala ja nukkumaan. Eipä siinä paljoa ehdi olla lapselleen äiti...tai isä.

Kommentit (42)

Vierailija
1/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kokemusta molemmista puolista.



Kuinkahan työssäkäyvät tai virikemammat tän koittaa tyrmätä?

Vierailija
2/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

entäs minä sitten? Käyn töissä, mutta vain iltaisin, jolloin lapset ovat isänsä kanssa. Eivät siis ole päivähoidossa. Tunnenko siis lapsiani?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen 31 ja minulla on oikein hyvät ja läheiset välit vanhempiini. Molemmat kävivät töissä. Olin päivähoitajalla tai päiväkodissa. Minulla on kaksi nuorempaa sisarusta, kun toinen syntyi olin minäkin kotona, toisen syntymän aikaan olin jo koululainen.



Työssäkäyvän ja aikuisiällä lisäopintoja tehneen äitini malli oli minulle erityisen merkityksellinen silloin kun itse lähdin opiskelemaan - tajusin että meidän äidille ei menekään läpi että "nyt meijän tyttö on yliopistossa, voi kun hienoa", vaan hän on itse opiskellut ja tehnyt töitä nuoresta pitäen. Hänellä on jokin muukin rooli kuin äidin rooli, hän on omassa työssään osaava, itsenäinen nainen. Tämä oli minulle ylpeyden aihe, varsinkin siinä vaiheessa kun tajusi millaisia kavereitten äidit välillä olivat - ei kaikilla ollut koulutusta, työkokemusta, joten maailmankuvakin oli aika rajoittunut.

Vierailija
4/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun hän ei ilmeisesti tunne mua ollenkaan.



Olin muutaman kuukauden ikäinen kun äidin oli mentävä töihin ja siitä lähtien olen ollut ensin hoitajan kanssa kotona ja sitten isompana päiväkodissa, kun paikka vihdoin saatiin (muistan yhä miten sitä juhlittiin - oli kuulemma melkein lottovoitto!)



Voi kun äiti näkisi nämä kirjoitukset täällä - mahtaisi tuntua pahalta kuulla ettei hän itse asiassa ole koskaan mua tuntenutkaan. Mikähän siinä onkin kun itse olen aina ajatellut että meillä on ollut harvinaisen läheiset välit...

Vierailija
5/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksi ihan erilaista tilannetta.



Minulle sopii, että sinä olet kotona lasten kanssa. Toivoisin myös, että sinulle sopii, että minä käyn töissä.



Sinä rakastat lasta tavallasi, minä omalla tavallani.



Sinun perheesi on omanlainen, minun perheeni omanlainen.



Minä en ole parempi sinua, sinä et ole parempi minua.

Vierailija
6/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

minäkin kotona hoitamassa lastani - mutta 550,00 e kuussa ei oikein riitä elämiseen - siis kaikkeen mahdolliseen. Pakko käydä töissä. Onneksi on viikonloput. Ja illat ovat sitten sitä meidän aikaa. Ennen asuin reilun tunnin ajomatkan päässä töistä, mutta nyt olen muuttanut lähelle työpaikkaa - ei mene laatuaikaa hukkaan yhtään. Kyllähän sitä nyt jotenkin omaansa tuntee. Aina ei ole puhtaasti valintakysymyksiä nämä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun huomaa että taas meni yksi päivä niin että juuri ja juuri ehti halimaan lapsiaan ja hieman vaihtamaan kuulumisia.



Kuopuksen kanssa sentään olin kotona ekat 2,5 v ja sain nähdä monien taitojen oppimisen. Esikoiselle sensijaan pph on opettanut monet perushommat. Pukemiset, syömiset, potallakäynnit jne.



Lohduttaudun kuitenkin sillä että itse menin hoitoon 3 kk iässä ja minulla on oikein läheiset ja lämpimät välit vanhempieni kanssa. En muista että koskaan olisin ajatellut että vanhempani eivät tuntisi minua (murkkuna erityisesti harmitti kun äiti tuntui lukevan minua kuin avointa kirjaa). Omatkin lapset tuntuvat onnellisilta.



Mutta erilaista se toki on olla kotiäitinä ja työäitinä. Onneksi on saanut kokeilla molempia ja nyt olen tyytyväinen työäiti.

Vierailija
8/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sinulle ap. Saat kirkkaimman kruunun ja voitit! Tunnet lapsesi paremmin kuin minä! Aplodeja.



Onneksi voit todeta minun myös istuttavan lapseni tv:n eteen heti hoitopäivän jälkeen, koska sinähän tunnet minun, työssäkäyvän äidin, elämäntilanteen ja kasvatusperiaatteet läpikotaisin.



Kyllä on ihan eri juttu olla kotiäitinä kuin käydä töissä. Työssäkäyvän äidin elämä on nimittäin 100% haastavampaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan ollaan lasten kanssa yhdessä,toki se ilta on lyhyt,mutta kun parhaansa yrittää..

Vierailija
10/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

nr 7.



Ei ole aina valintakysymys.



Ja ne kenellä on varaa valita tietää varmaan itse, mikä on perheen ja kokonaisuuden kannalta parasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja eikös ne "iltatyöt" muutenkin ole vähän epäilyttäviä ;)

entäs minä sitten? Käyn töissä, mutta vain iltaisin, jolloin lapset ovat isänsä kanssa. Eivät siis ole päivähoidossa. Tunnenko siis lapsiani?

Vierailija
12/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun lapset ovat pieniä ei tarkoita sitä ettei äiti voisi olla työssään osaava ja hyvin koulutettu... Itse ainakin olen kouluni käynyt (olen suorittanut mm FM tutkinnon) ja ollut töissä ennen lapsia ja samasta aion muutaman vuoden päästä jatkaa - varmasti on vähän kiinniotettavaa verrattuna niihin jotka ovat koko ajan olleet töissä mutta mitäs sitten, olenpahan saanut olla lapsieni kanssa.



Ja kuin myös minulla on pieneltä ajalta kokemusta siitä mitä elämä on kun on töissä, ei siinä paljon ehdi lapsen asioista kärryillä pysyä jos aikaa on viikonloput ja muutama tunti illalla.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja aina ajattelin, etten tykkäisi yhtään olla kotiäitinä, etten ole sen tyyppinen ja hermot menee ja sosiaalinen elämä kärsii.



Nyt olen hoitovapaalla, ja itkettää melkein jo ajatuskin lähenevästä töihin menosta. Mukava työpaikka ja kaikki, eipä siinä mitään, mutta erossa lapsesta niin paljon... Miten pitkiä onkaan 9 tuntiset päivät pienelle!! Ja miten lyhyitä illat. On kyllä ihan väärin uhrata suurin osa elämänsä valveillaoloajasta työnantajalle, mutta minkäs teet...

Vierailija
14/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sinulle ap. Saat kirkkaimman kruunun ja voitit! Tunnet lapsesi paremmin kuin minä! Aplodeja.

Onneksi voit todeta minun myös istuttavan lapseni tv:n eteen heti hoitopäivän jälkeen, koska sinähän tunnet minun, työssäkäyvän äidin, elämäntilanteen ja kasvatusperiaatteet läpikotaisin.

Kyllä on ihan eri juttu olla kotiäitinä kuin käydä töissä. Työssäkäyvän äidin elämä on nimittäin 100% haastavampaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

en minä sitä tainnut väittääkään. Eikä se telkkarineteen istuts -juttu tarkoittanut että väittäisin työsskäyvien istuttavan lapsiaan turhaan television edessä, jouduin vaan itse tekemään niin kun kävin töissä, jotta sain äkkiä ruuat tehtyä ja pöytään nälkäiselle perheelle.



Minulla on siis myös kokemusta molemmista, pohdin vain sitä, että oikeastaan nyt vasta itse ymmärrän, että se todella on eri asia; olla kotona lasten kanssa kuin olla työssäkäyvä äiti... Enkä ehkä tainnut myöskään väittää oelvani parempi sen vuoksi että olen kotona (kiitos kuitenkin ablodeista ja bravo-huudoista, ne tuli tarpeeseen!), pikemminkin olen kallistumassa siihen suuntaan että vaikka kuinka yritän parhaani, koen joka päivä vähän epäonnistuvani äitinä, enkä ehkä sen vuoksi mitenkään haluaisi mennä töihin, vaan haluan yirttää taas seuraavana päivänä olla parempi äiti.



ap

Vierailija
16/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan täysillä. Eri juttu on.

Vierailija
17/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

täytyy sanoa että minun mielestä kotona oleminen on haastavampaa, kylläkin myös palkitsevampaa. Toki työssäolo+kotihommat on yhtälö väsyttävämpää mutta huomattavasti enemmän haastetta on pyörittää kotia ja kasvattaa lapsia 24/7 verrattuna siihen jos kotona ollaan murto-osa valveillaoloajasta.

Vierailija
18/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai en tunne tunne omia lapsiani - sallikaa minun nauraa :-D





Kun lapset olivat 7 kk ne menivat paivakotiin ja mina toihin. Ja silti uskallan vaittaa etta tunnen lapseni erittain hyvin ja olen myos hyva aiti.



Mukavaa paivan jatkoa kaikille!

Vierailija
19/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

en minä sitä tainnut väittääkään. Eikä se telkkarineteen istuts -juttu tarkoittanut että väittäisin työsskäyvien istuttavan lapsiaan turhaan television edessä, jouduin vaan itse tekemään niin kun kävin töissä, jotta sain äkkiä ruuat tehtyä ja pöytään nälkäiselle perheelle.

Minulla on siis myös kokemusta molemmista, pohdin vain sitä, että oikeastaan nyt vasta itse ymmärrän, että se todella on eri asia; olla kotona lasten kanssa kuin olla työssäkäyvä äiti... Enkä ehkä tainnut myöskään väittää oelvani parempi sen vuoksi että olen kotona (kiitos kuitenkin ablodeista ja bravo-huudoista, ne tuli tarpeeseen!), pikemminkin olen kallistumassa siihen suuntaan että vaikka kuinka yritän parhaani, koen joka päivä vähän epäonnistuvani äitinä, enkä ehkä sen vuoksi mitenkään haluaisi mennä töihin, vaan haluan yirttää taas seuraavana päivänä olla parempi äiti.

ap

sarkasmia bravo-huutojen takaa. Minusta äitiys ei ole kilpailu.

Vierailija
20/42 |
14.09.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei minulla ole mitään tarvetta puolustella tai puhua toista vaihtoehtoa vastaan.



Meillä ei edes ollut mitään mahdollisuutta miettiä, että olisin jäänyt kotiin, joten ei sitä vaihtoehtoa sen enempää tarvinnut miettiä.



Onhan se mahdollista, että eri tavalla oppii lapsiaan tuntemaan, mutta se on kuitenkin asia, johon en voi vaikuttaa aj siksi en sillä päätäni vaivaa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi kuusi