päiväkotiin sopeutuminen alle 2 v.

Minun 10-kuinen poika aloitti päiväkodin reippaasti, eikä itkua ollut. Hän ei tainnut vielä osata ikävöidä. Senkin jälkeen on mennyt hyvin, vaikka niitä itkuaamujakin on ollut.

Joillakin lapsilla sopeutuminen vie aikansa, mutta kyllä uskon että sinunkin lapsesi sopeutuu. Kannustat ja rohkaiset ja ennakoit. Aamulla kun viet, älä jää kauaksi aikaa vaan sanot reippaasti että kivaa päivää, äiti tulee hakemaan tjms.Älä näytä että sinuakin ahdistaa tilanne - siitä lapsi saa lisää aihetta itkuun. Kannattaa muutenkin jutella paljon päiväkodista ja muistaa että iloinen äänensävy saa lapsenkin vakuuttumaan että se on hyvä juttu. Tsemppiä ja jaksuja.

on vaan hitaasti sopeutuva lapsi...ei se loppuikäänsä siellä huuda...

Ainakin mun tytön ryhmässä huudot loppuivat kyllä parin viikon jälkeen. Ekat pari viikkoa siellä tietyt lapset huusi joka aamu kun olin tyttöä viemässä ja joka iltapäivä kun olin hakemassa. Omani on jo lähes 3 v, eikä ole huutanut lainkaan.

juu olen siis ihan sammaa mieltä.. rohkeasti ja reippaasti täytyy puhua vapaapäivinäki päiväkodista ja muistutella välillä että sinne mennään.. meillä 2 joista toinen oli 1v 8kk ko meni päiväkotiin ja meillä itkettiin noin 3kk joka kerta ko sinne mentiin. pienempi siis aina, isosisko pikkuhiljaa alko kans itkeen sitte myötätunnosta :'( oli kamala kevät.. meillä kylläki se hiasti sopeutumista ko eivät olleet 5pvä viikossa vaan n. 3-4 aina.

Olen itte nytki päiväkodissa töissä ja tosiaan on parasta jos lapsen ns. pukkaa sinne ja häipyy :D eli ei turhia selityksiä tai muuta. itku loppuu silloin nopeimmin:) ja hoitotätit kyllä hoitaa riisumiset ym.

tsemppiä ja voimia totutteluvaiheeseen!! meillä mennee nyt jo aikas hyvin ja kavereitaki ovat saaneet:) muistan silti aina kuinka koko työpäivän tuntu päässä kuuluvan se itku ja huuto jonka sinne päiväkotiin aamulla jätti. se oli niin raskasta ettei ihan heti unohu..

Jotkut lapset tarvitsevat pidempää sopeutumisaikaa kuin toiset. Toisten kohdalla esim. on tarpeen pidemmänkin aikaa, että äiti tai isä on mukana päiväkodissa lapsen tukena, ja että alku on pehmeä (vain muutama tunti kerrallaan). Lapset ovat yksilöllisiä temperamentiltaan. Ei ole mitään yleissääntöä, että "kun lapsen vain jättää reippaasti niin kyllä se siitä tokenee". Toki lasta ahdistaa entistä enemmän, jos vanhempaakin ahdistaa.

Minun 10-kuinen poika aloitti päiväkodin reippaasti, eikä itkua ollut. Hän ei tainnut vielä osata ikävöidä.

..vauvasi on jo hyvää tahtia itsenäistymässä sinusta :-((

Missä vaiheessa rupeaisitte miettimään muita vaihtoehtoja?

Eiköhän sinulla ole se oikea vastaus jo tiedossa?! Lapsesi ei ole vielä valmis pitkiin eroihin. Olisiko kotihoito mitenkään ajateltavissa?

tutustutettiin perusteellisesti päiväkotiin ennen kuin jäi sinne yksin. Oli alussa päiväkodissa parin viikon ajan max. 4 h/pv. Nyt on n. 6-7 h/pv. Joskus joutuu olemaan 8 h/pv.



Lapsi itkeskeli alussa. Kuukauden sisällä on tottunut, eikä jää enää päiväkotiin vanhempien perään itkien. Luottaa siihen, että hänet haetaan sieltä pois. Viihtyy selvästi paikassa, mutta toki olisi mieluiten kotona, mutta se ei vaan ole mahdollista...

ja on ollut yllättävän innokas menemään, mutta harjoittelujakson lyhyemmistä päivistä jäi kuva, että haetaan aikaisemmin pois (=muiden äidit eivät ehdi aikaisemmin, päiväunien jälkeen se jo tulee) >> aiheutti sen, että hoki tähän viikkoon saakka koko iltapäivän äitiä... Eli siinä mielessä en tiedä lyhyiden päivien hyödystä...



Niin, ja öisin poika aluksi taisi prosessoida asiaa, koska pari ekaa viikkoa nukkui nimenomaan levottomasti (ja päiväkodissa päiväunet olivat myös kevyet eli mikä tahansa ääni herätti ja uudelleen ei saanut unenpäästä kiinni). Meillä siis nukkuminen rauhottui muutamassa viikossa.



Jaksamista, kyllä minä ainakin sinuna vielä yrittäisin jatkaa. Jos nyt ottaa pois ja antaa viestin, ettei varmaan ollut hyvä juttu, niin tuskin helpottaa sopeutumista esim. puolen vuoden päästä.

Ennen tätä harjoittelimme päiväkodissa oloa lähes kolmen viikon ajan, joten pehmeää laskua on kyllä tehty. Hoitopäivät on keskiääräistä lyhyempiä ja hoitopäiviä on kolme viikossa. Mitään puolen vuoden huutoaikaa en ole valmis kuuntelemaan, mutta ei tässä nyt töiden alettua näytä paljon muita vaihtoehtojakaan enää olevan.

eli tarhassa aloitettiin elokuussa harjoittelulla (2 vkoa 1-2 tuntia/päivä ja 2 vkoa 6 tuntia/päivä).



Nyt syyskuussa on taapero ollut tarhassa kaksi viikkoa n. 7 tuntia/päivä ja kaksi päivää on siis mennyt jo ilman päiväitkuja. Mutta edelleen tulee itku kun sinne lähdetään tai kun näkee että äiti tulee hakemaan.



Eli kyllä se siitä lähtee - ajan kanssa.



Odota vaan rauhassa.

Olisi pienempi ryhmä ja päivät vähemmän meluisia..kuitenkin niin pieni lapsi kyseessä.

aloitti kuukausi sitten. Ekana aamuna ei itkenyt, tokana ja kolmantena itki, sekä yhden kerran seuraavalla viikolla. Päivisin ei ole itkenyt. Tulee nauraen kädet ojossa kun tulen hakemaan, mutta niin myös naurussa suin juoksee aamulla hoitajan ja toisten lasten luokse. Kotona on ihan normaali, iloinen itsensä, nukkuu hyvin, syö hyvin, leikkii yms.



Olen niin onnellinen että meillä meni tämä näin hyvin! En taatusti olisi saattanut jättää lasta sinne jos huutaisi päivät ja ei selkeästi haluaisi mennä, särkisi niin sydäntä, kun kuitenkaan taloudellisesti ei ole ihan pakko lasta sinne viedä. Nyt tosin on 3 seitsämän tunnin päivää ja kaksi neljän tunnin päivää, että ei ole ihan täysiä päiviä.

viimeistään sitten kun se pieni tajuaa että tätä tämä elo nyt on ja alistuu kohtaloonsa.

Reppana:´(

vaikka eivät itkisikään, niin taapertavat itsekseen, eivät vielä osaa leikkiä toisten kanssa eikä aikuisilla ole aikaa jutteluun tai sylissä pitämiseen.



Ei voi kuin ihmetellä toisten valintoja.

Minun 10-kuinen poika aloitti päiväkodin reippaasti, eikä itkua ollut. Hän ei tainnut vielä osata ikävöidä. Senkin jälkeen on mennyt hyvin, vaikka niitä itkuaamujakin on ollut. Joillakin lapsilla sopeutuminen vie aikansa, mutta kyllä uskon että sinunkin lapsesi sopeutuu. Kannustat ja rohkaiset ja ennakoit. Aamulla kun viet, älä jää kauaksi aikaa vaan sanot reippaasti että kivaa päivää, äiti tulee hakemaan tjms.Älä näytä että sinuakin ahdistaa tilanne - siitä lapsi saa lisää aihetta itkuun. Kannattaa muutenkin jutella paljon päiväkodista ja muistaa että iloinen äänensävy saa lapsenkin vakuuttumaan että se on hyvä juttu. Tsemppiä ja jaksuja.

vaikka eivät itkisikään, niin taapertavat itsekseen, eivät vielä osaa leikkiä toisten kanssa eikä aikuisilla ole aikaa jutteluun tai sylissä pitämiseen. Ei voi kuin ihmetellä toisten valintoja.

Niin joku hoitaja on ollut hänen ja muutaman muun lapsen kanssa ihan leikkimässä. Istunut lattialla/maassa tms. Ja ihan iloisia lapsia ovat olleet. Siellä on myös yksi alle vuoden ikäinen, joka aina on ollut jollakin hoitajalla sylissä kun olen siellä käynyt. Kyllä se vaihtelee paikoittain siis. Ja ihan pk on, ei pph.

Hei ihan oikeasti, on todella ihania päiväkoteja ja hoitajia ja 2 vuotias ei ole enää mikään vauva! Kauheata syyllistämismeininkiä, kotihoitoa ja pph:n kultaamista. Itse en mistään hinnasta laittaisi pph:n kun ei ole mitään kontrollia mitä siellä päivisin tapahtuu. Kaikki päiväkodit eivät ole meluisia isoine lapsiryhmineen, meillä lapsi on päiväkodissa jossa olen useamman kerran kysynyt että missäs lapset kun on niin rauhallista johon "tädit" vastaavat, että "tässä nämä kaikki on, tällaista meillä täällä aina on". Lapset ovat erilaisia temperamentiltaan ja tarvitsevat erilaisen sopeutumisajan. Kolme päivää on itse asiassa aika minimi sille, että lapsi sopeutuu ryhmän toimintaan ja kannattaa harkita voisiko tehdä esim. 4 päivää viikossa siten että päivät ovat kestoltaaan lyhyempiä - hitaasti lämpevälle lapselle esim. voisi sopia että mennään vähän myöhemmin aamusta, syödään aamupuurot kotoa ja herätään rauhassa(sori, nyt en muista kuinka monta tuntia ap:llä lapsi siellä oli, kolme päivää jäi mieleen..). Tsemppiä teille, kuuntele lasta, anna SUPERpaljon huomiota kotona iltaisin. Käykää yhdessä päiväkodin pihalla leikkimässä iltaisin tai viikonloppuna jne.

Hienosti on mennyt, mun vientivuoroilla ei juuri itkuja paitsi väsyneenä vähän(vien usein juuri ennen päiväunia - vuoropäiväkodissa siis on kun molemmilla vuorotyö). Isänsä perään jää kyllä itkemään, mutta niin se jää kotonakin jos isä lähtee edes vessaan. Mutta ei nuokaan itkut pk:n mukaan kauan kestä. Kuten ei kotonakaan - poissa silmistä poissa mielestä...

Iloinen on aina haettaessa, ei haluaisi lähteä pois vaan karkailee leikkimään kun on käynyt halin antamassa ja itse kokoilen vaatteita läjään... Pk:ssa sanovat että ihan unelma-sopeutuja. Leikkii, touhuaa, on innoissaan kaikesta.



Itsekin aiemmin olen ollut pk:ssa töissä lyheitä pätkiä, jotkut vaan sopeutuu helposti, jotkut ei. Ei se ikää katso. Paitsi yleisesti ottaen kyllä se yli 3v vaikeampaa on kun silloin on jo ne tietyt kaverit tai niiden puute.. Useimmiten siis pienet sopeutuu nopeammin. Mutta riippuu tosiaan lapsen luonteesta ja siitä miten paljon eroa on harjoiteltu ennen hoidon alkua (esim mummolat, kerhot..)



Ja kyllä, päiväkodissa on myös 10kk ikäisiä vaikka joku epäili ettei ole mahdollista. Useassa eri paikassa olen ollut sijaisena juurikin pienten ryhmässä, kyllä niitä yleensä pari alle 1v on.. Mutta syliä saavat kyllä mielestäni kiitettävästi, aina tarvittaessa, ainakin niissä paikoissa missä olen ollut.

Harjoittelimme hoitoa pitkään, ensin niin että minä olin mukana, ja sitten hitaasti yksinoloaikaa pidentäen. Muutamana ensimmäisenä aamuna hän on hiukan parahtanut kun olen antanut hänet hoitajalle syliin, mutta niiden aamujen jälkeen hän on vilkuttanut minulle selkänsä taakse kun on kipittänyt leikkimään :)



Haen hänet usein aiemmin kuin on sovittu, ja aina on hoitaja lattialla istumassa lasten kanssa tai hiekkalaatikon reunalla tekemässä hiekkakakkuja.



Olen todella onnellinen minäkin, että aloitus sujui näin hyvin.