Ero tulossa, lapset isälle?

uskon kyllä, että isä on hyvä isä ja tiedän, että et jaksa. Mutta kaksikin kertaa olen liian läheltä nähnyt kun äiti jättää lapset isälle....sinä kadut sitä myöhemmin. Ja et välttämättä sakaan lapsia enää takaisin kun haluaisit!

harmi ettei teidän liittoa saa enää kuntoon!

tosin nuorin on kyllä siihen vielä liian pieni, mutta kolmen vanhimman kanssa varmaan onnistuis. Tulemme jatkossakin asumaan lähekkäin eli kummallakaan ei ole älytön matka viedä lapsia hoitoon, vaikka minä voisin periaatteessa pitää kaikki kotona aina viikon, mutta oman jaksamiseni takia menevät ehkä ainakin 2-3päivänä hoitoon, mikäli tähän päädytään.



ap

myöhemmin mieliala, kun kummallakin alka aolemaan uusia puolisoita; haluatko että lapsiasi hoitaa isän lisäksi äitipuoli enemmän kuin sinä, lapsiahan ei vois myöhemmin alkaa vatvomaan eestaas miten oma mieli vaihtelee.

kaikkien lasten lähivanhempi vaikka vuoroviikko järjestelmä olisi käytössäkin.



Koska jos mies on lähivanhempi hän voi muuttaa muualle kun löytää uuden naisen tai muuten vaan ja sinä et siinä vaiheessa enää lapsia saa. Eli lapset menisivät isänsä kanssa.



Eli kannattaa katsoa kauemmin kun lähitulevaisuuteen.

sen takia sekoitetaan monen ihmisen elämä, että saadaan uittaa vehjettä vieraassa pillussa.

Onkohan se sen arvoista? Mahtaa mies olla ylpeä itsestään.

toivo vain hartaasti ettei noin käy omalla kohdallasi.



Pidä ap lasten lähihuoltajuus ja koettakaa tuota viikko/viikko systeemiä. Meillä nuorin oli 1,5 v kun se aloitettiin ja toimii hyvin. Keskellä viikkoa toinen vanhemmista voi nähdä lapsia oman tunnon mukaan. Esim. ti hakeekin toinen päiväkodista, näin ikävä saadaan pysymään kohtuudessa.

sen takia sekoitetaan monen ihmisen elämä, että saadaan uittaa vehjettä vieraassa pillussa.

Onkohan se sen arvoista? Mahtaa mies olla ylpeä itsestään.

syntynyt, ei kannata luulla että ydinperhe on se aito ja oikea ja puhdas, mistä noista toisten liitoista koskaan tietää

olemaan isällä viikkoa. Hän on pienestä asti ollut semmonen, että jos päivärytmi vähänkin muuttuu niin kaikki on sitten hänestä pielessä. Ei myöskään osaa oikeen nukkua vieraissa paikoissa ja kaikki muutokset rassaa, näin on yhä. Siksi varmaan alotetaan ainakin siitä, että isommat on viikko-viikko systeemillä ja nuorin ensin yhden yön ja siitä vähitellen eteenpäin. Tulee turhaa valvomista molemmille, jos yrittää kuopusta liian nopeasti opettaa uusiin tapoihin.

Taidan kyllä pitää lähihuoltajuuden itselläni, en todellakaan halua, että mies muuttaa joskus lasten kanssa jonnekin kauas enkä enää näkisi heitä.

ap

toivo vain hartaasti ettei noin käy omalla kohdallasi.

Pidä ap lasten lähihuoltajuus ja koettakaa tuota viikko/viikko systeemiä. Meillä nuorin oli 1,5 v kun se aloitettiin ja toimii hyvin. Keskellä viikkoa toinen vanhemmista voi nähdä lapsia oman tunnon mukaan. Esim. ti hakeekin toinen päiväkodista, näin ikävä saadaan pysymään kohtuudessa.

mutta silti teit vielä yhden lapsen samaan sotkuun?!



Mutta jos minä olisin sinä laittaisin kaikki neljä lasta hoitoon ja menisin töihin, lapset pitäisin itselläni ja isälle tapaamisvelvollisuus mahdollisimman usein niin että välillä saisin levätä ja silloin ehdottomasti kaikki neljä lasta yhtä aikaa isälle.



Ja olen ihan samaan mieltä että monen elämän sotkee vieraassa pillussa kulliaan heilutteleva.



Kyllä olen saman läpi käynyt tosin lapset ei enää olleet vauvoja ja on vain kaksi ja erohan siitäkin tuli.

yllätysvauva.



Minä aion kyllä palata töihin vasta kun nuorin on 2v. Nuorin on minusta liian pieni vielä päiväkotiin, varsinkin kun minulla on mahdollisuus olla kotona tuonne 2v asti, vaikka ero tuleekin.



ap

Miksi on huono vaihtoehto, että isä hoitaa lapset pääsääntöisesti, jos isällä kerran sujuu lasten kanssa hyvin, ja äiti ei jaksa? Eikös tässä pitäisi miettiä lasten etua?

Miksi on huono vaihtoehto, että isä hoitaa lapset pääsääntöisesti, jos isällä kerran sujuu lasten kanssa hyvin, ja äiti ei jaksa? Eikös tässä pitäisi miettiä lasten etua?

joka jossain vaiheessa yrittää estää isää ja lapsia tapaamasta.

Todellisessa elämässä isä on lapsille ihan yhtä tärkeä kuin äiti ja mikään ei estä isää olemasta hyvä ja jopa parempi lähivanhempi kuin äiti.

Miten mies suhtautuu eroonne?

tosin tiedän, että mies jatkaisi mieluummin yhdessä eikä omatkaan tunteeni ole miestä kohtaan kuolleet, mutta miehen pettäminen pilasi liittomme eikä se yrityksestämme huolimatta palannut ennalleen.



Tiedämme molemmat, että näin on parempi jo lastenkin kannalta, he kyllä vaistoavat, ettei kaikki ole hyvin.



Yhä mietin kumpi ois loppupeleissä parempi, lapset isälle ja näkisin heitä vkl ja mahdollisesti viikolla plus kuopuksemme hoitaisin kotona 2v asti ja yöt ja illat ois joko minulla tai isällään. En toisaalta usko miehestäni, että koskaan estäisi minua lapsia tapaamasta, nytkin on pystytty asioista keskustelemaan asiallisesti. Lisäksi mies itse sanoi, että sitten kun jaksan paremmin, niin hänestä lapset voisivat kaikki olla minulla. Toisaalta tuo vuoroviikko systeemikin ois ehkä ihan ok, mutta lienee parasta keskustella vielä miehen kanssa.



ap

ja nyt sä mietit että isälle (ja siellä päiväkotiin) ja sinä näkisit heitä viikonloppuisin.



voi olla aika kova pala 4v:llekin.. että ehkä se viikko-viikko ois parempi?

Onkohan nyt oikea aika tehdä minkäänlaisia ratkaisuja, varsinkin jos mies haluaa jatkaa. Mitäpä jo hakisit itsellesi apua ja miettisit sen jälkeen asioita uudestaan?



Ymmärrän, että pettäminen on loukannut sua, mutta mietipä kannattaako yhden virheen takia tehdä noin radikaaleja päätöksiä. Jos teillä on kuitenkin vielä tunteita toisianne kohtaan, niin saattaisi olla koko perheelle paras ratkaisu antaa miehelle anteeksi. Siis jos on katunut tekoaan.

Onkohan nyt oikea aika tehdä minkäänlaisia ratkaisuja, varsinkin jos mies haluaa jatkaa. Mitäpä jo hakisit itsellesi apua ja miettisit sen jälkeen asioita uudestaan? Ymmärrän, että pettäminen on loukannut sua, mutta mietipä kannattaako yhden virheen takia tehdä noin radikaaleja päätöksiä. Jos teillä on kuitenkin vielä tunteita toisianne kohtaan, niin saattaisi olla koko perheelle paras ratkaisu antaa miehelle anteeksi. Siis jos on katunut tekoaan.

Siis jos se oli vaan krt ja ei enää toistu ja katumus on tärkeä merkki.Tavallaan jos toinen ei "anna anteeksi" väärin tehnyt ei saa mahdollisuutta näyttää olevansa kuitenkin hyvä,mutta pitää haluta sitä itse. On tietysti kysymys noin monen elämistä vaikka miehen teko eritt. typerä. Onko sille olemassa mitään "järkeen käypää" selitystä..?

Onko nyt ihan varmasti oikea aika tehdä noin isoja ratkaisuja? Kuulostat nimittäin aika stressaantuneelta ja väsyneeltä.



ONhan se nyt ihan valtava muutos sille 1,5-vuotiaallekin, että sisarukset eivät asukaan enää samassa kodissa, eikä isäkään. Jos lapsella on mennyt pienestä rutiinit sekaisin, niin tuohan on ihan megaluokan muutos.



Vaikka vanhempien on helppo sanoa, että voidaan muuttaa lasten hoitoa ja tapaamisia myöhemmin tarpeen ja halujen, niin se ei kyllä välttämättä ole lasten etu ollenkaan. Jos lapset ovat nyt olleet kotihoidossa sinun kanssasi, niin ekaksi he menisivät päiväkotiin ja isän hoitoon. Jos sitten vaikka parin vuoden kuluttua haluaisittekin, että sinä olisit lähivanhempana, niin se on taas valtava muutos lapsille. Ja juuri kun he ovat tottuneet yhteen malliin, niin taas elämä uusiksi.



Mä kokisin myös erittäin ongelmalliseksi sen, että sisarukset eivät asuisi samassa kodissa. Minusta se on tosi epäreilu ja kohtuuton ratkaisu lasten kannalta. Se ei tosiaan ole lasten etu.



Kun teillä on vielä niin tavattoman pienet lapset, niin olisiko mahdotonta ajatella niin, että lapsilla olisi pysyvä koti ja vanhemmat vaihtaisivat asuinpaikkaa? Se voisi olla lasten kannalta ajateltuna helpoin ratkaisu.

Vaikutat viestiesi perusteella stressaantuneelta ja väsyneeltä, ehkä jopa masentuneelta. Teillä on pienet lapset ja tuollainen muutos on heille todella iso.



En väitä, että miehesi teko olisi oikeutettu, mikään ei oikeuta pettämään, mutta kuten joku muukin kysyi, onko sille pettämiselle mitään selitystä? Ja jos oli vaan kerta ja nyt mies ollut hyvä isä jne niin minä kyllä jatkaisin vielä. Oleellisin kysymys on, että haluatko antaa anteeksi ja uskotko (kirjoitustesi perusteella uskot) miehesi myös katuvan. Eräs ystäväni sanoi kauan sitten minulle, että pikkulapsiaikana ei kannata erota ja tässä oli oikeassa, lisäsi kyllä, että eri asia, jos perheessä väkivaltaa



Olen ollut 10v sitten samassa tilanteessa kun sinä ap, sillä erotuksella, että lapsia oli kuusi ja mies petti neljännen syntymän jälkeen. Päätimme myös yrittää ja kävimme parisuhdeterapiassa, mutta elämä ei palannut ennalleen. Harkitsimme vakavasti eroa, pettämisestä oli 6v aikaa ja kuopuksemme (kaksoset) tuolloin 9kk. He valvottivat ja olin todella väsynyt, myöhemmin todettiin masennus. Onneks hyvä ystäväni kysyi tuolloin, että olenko ihan varma erosta, että olenko oikeasti päättänyt antaa anteeksi miehelle ja tämän jälkeen antanut hänelle uuden mahdollisuuden. Ajattelin tuota asiaa ja huomasin, etten ollut näin tehnyt, vaikka olin kuvitellut tehneeni. Menimme uudelleen parisuhdeterapiaan ja keskustelimme myös ilman terapeuttia siitä miksi mies oli pettänyt ja miltä se minusta tuntui jne. Aikaa tuo vei, mutta kyllä se kannatti. Nyt olemme ehkä jopa onnellisempia kun koskaan ja liittomme on vahvistunut sekä rakkautemme syventynyt tuon koettelemuksen myötä toisiamme kohtaan.



Jos vaan mitenkään mahdollista, niin yrittäkää vielä, koska teillä on vielä tunteita toisianne kohtaan ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että joissain tapauksissa se todellakin on virhe erota pikkulapsiaikana, kaikkea ei tietenkään tarvitse sietää.