Mikä Mr. Darcyssa muka on niin ihanaa?? En ymmärrä.
Hirveä hapannaama ja mörökölli. Mikä hänestä on tehnyt naisten päiväunen melkein 200 vuoden ajan?
Kommentit (13)
Jokaisesta kuitenkin löytyy niitä hyviä puolia. Liittyy varmaan siihen, että kuka täydellisen kanssa jaksaisi olla, oma minuus siinä kutistuisi.
Darcyn luonteenpiirteitä ja käytöstä. Se ei taida filmiversioissa tulla esiin. Ensimmäiseksi tulee mieleen se, että hän ei voi olla kovin helposti lähestyttävä, koska muuten naimaikäisten tyttöjen äidit olisivat hänelle melkoinen riesa. Toki Darcy on myös snobi, mutta se kuuluu siihen kulttuuriin. Hän on kuitenkin vakaasti rakastunut, ja tekee paljon työtä Elizabethin ja tämän perheen hyväksi.
Kirjan lopussa, siinä vaiheessa kun Elisabeth kertoo kihlauksestaan sisarelleen Janelle, Jane kysyy, missä vaiheessa hänen tunteensä muuttuivat - ensinhän Lizzy ei miehestä ollenkaan pitänyt. Lizzy vastaa :"--- when I first saw his beautiful grounds at Pemberley"
Eli yhteiskunnallisella asemalla, vallalla ja varallisuudella on kyllä ihan huomattava merkitys, veikkaan että koko tämän 200 vuoden ajan.
TOinen syy on tietysti se tapa, jolla Darcyn intohimoa kuvataan läpi kirjan. Se on kiihottava, vaikkei lukija edes tajuaisi, että sitä kuvataan.
Olen ihan Jane Austen-fani, mutta koko Pride and Predudice-kirjassa ei taida olla yhtään miestä, jonka itse itselleni kelpuuttaisin. Darcy on itseensä tyytyväinen aasi, Bingley nössö, Wickham vastuuton ja tyhmä ja Herra Collins sietämätön nuoleskelija ja isä Bennetkin on ihmisiä tahallaan ärsyttävä omahyväinen paskiainen, varsinenen jyrkilehtolaeskohytönen...
Mä pidän enemmän muiden Austenin kirjojen sankareista. Colonel Brandon on ihana... Kapteeni Wentworth on kaikkea mitä miehen pitää, paitsi vähän pitkävihainen, Edmund Bertram mukava, Herra Tilney fiksu ja luotettava...
Sen verran romanttinen hupsu kuitenkin olen, että kun vasta TV-sarjan versiossa panin riittävästi merkille tuon kamalahkon kommentin Darcyn upeista tiluksista, päätin sen olevan enemmänkin huulenheittoa... Ja toisaalta Darcyn apu Bennetin perheellekin johtunee suurelta osin siitä, että Elizabeth ei joutuisi sekaantumaan skandaaliin, mikä puolestaan estäisi Darcyn mielessä heidän mahdollisen liittonsa. Toki kirjassa annetaan muitakin perusteluita, mutta eivät ne vakuuta.
Silti Darcy on ihanin niistä, mille no 9 taisi antaa selityksen. ;) Austen on kylla huiman taitava kirjoittaja.
No 7, muistaakseni
Olkoonkin jotain pidätettyä intohimoa, mutta kuka viitsisi katsella Darcyn mörököllipuolta? Ja mitäs sitten kun intohimo katoaa vuosien varrella - mitä hänestä jää jäljelle? Minusta Darcy on juuri sitä miestyyppiä, joka sulkeutuu iän myötä itseensä entistä enemmän. Sieltä luolastaan hän sitten murahtelee, jos murahtelee. Naisen on turha odottaa hänestä kuuntelijaa tai tasavertaista kumppania.
Jos Ylpeydestä ja ennakkoluulosta olisi pakko ottaa joku, niin ottaisin Mr. Bingleyn, vaikka hän vähän naismainen onkin.
ap
No tietysti siksi, että Elizabeth kesyttää sataprosenttisesti tuon mörököllin. Eikös se olekin naisten ikiaikainen päiväuni: saavuttaa saavuttamaton, valloittaa täysin mahdoton mies.
Se ei tietysti haittaa, että Darcy on täydellinen paketti: komea, rikas ja sydämeltään puhdasta kultaa hankalan ulkokuoren alla. Pidäteltyä intohimoakin löytyy roppakaupalla, kuten täälläkin on huomattu. Mies rakastaa ja antautuu täysin vastoin alkuperäistä tahtoaan!
Myös Elizabethin hahmo on nerokkaasti rakennettu. Hänhän on täysin bimbon vastakohta, eli älykäs, moniulotteinen ja sarkastinenkin hahmo, jolta ei puutu itsenäisyyttä. Kauneus on lisäbonus. Otollinen samastumiskohde naislukijoille ja -katsojille.
vielä tarinan alkupuolella. Toki Kittyyn ja Lydiaan verrattuna varsinainen älykkö, mutta silti osa kirjan viehätystä on myös Elisabethin omassa kasvukertomuksessa. Helposti vietävissä olevasta bimbosta kasvaa ajatteleva nainen...
Missä olisi draaman kaari, jos mies olisi alunperinkin mukava hemmo? Jännitys matkan varrelta jäisi täysin puuttumaan.
Ja naisiin vetoaa varmasti sekin, että Darcy osoittaa olevansa valmis muuttumaan naisen takia. Kukapa ei haluaisi muuttaa omaa ukkokultaansa? Se paljastuu sykähdyttävässä kohtauksessa, jossa äksy ja äreä äijä muuttuu täydelliseksi herrasmieheksi, jotta miellyttäisi Elizabetin sukulaisia näiden kartanovierailulla. Ja kaiken takana on nainen.
Mies rakastaa ja antautuu täysin vastoin alkuperäistä tahtoaan!
Rakkaus MUKA muuttaa miehen, mutta mihinpä ihminen perusluonteestaan pääsisi? Olisipa hauska tietää, kuinka onnellinen Elisabeth on Darcyn kanssan 5 tai 10 vuoden kuluttua, kun "kaiken muuttava" alkuhuuma on hävinnyt.
Veikkaan, että jäljellä olisi vain se murahteleva, epäsosiaalinen töksäyttelijä.
ap
jos mies on sujuvasanainen ja lipevä gigolo. Wickhamin henkilöhahmo taitaa olla kuvaus tuollaisesta tyypistä, joka on lopulta täysin epäluotettava. Darcyn hahmo on sille täydellinen vastakohta.
Huolimatta siitä, onko miehen (tai naisen) muuttuminen rakkauden tähden täysi illuusio, ajatus aivan taatusti vetoaa lukijoihin ja katsojiin.
Mies rakastaa ja antautuu täysin vastoin alkuperäistä tahtoaan!
Rakkaus MUKA muuttaa miehen, mutta mihinpä ihminen perusluonteestaan pääsisi? Olisipa hauska tietää, kuinka onnellinen Elisabeth on Darcyn kanssan 5 tai 10 vuoden kuluttua, kun "kaiken muuttava" alkuhuuma on hävinnyt.
Veikkaan, että jäljellä olisi vain se murahteleva, epäsosiaalinen töksäyttelijä.
ap
hänhän on sisarelleen ja Bingleylle (ja jopa Bingleyn sisarille, tietyssä määrin) mukava ja huolehtiva ja rakastava ja todella kohtelias ja antelias. Hän on mörökölli vain vieraille ihmisille. Kuten hän Lady Catherinen luona vierailsilla toteaa Elisabethille: we neither of us perform to strangers.
Miksi me odotamme, että Marcystä ei tulisi läheinen vaimonsa kanssa tai että hän muuttaisi tätä läheisille käyttäytymisen mallia myöhemmin?
Ulospäin mörökölli, mutta kuitenkin sisältä ihan pehmo.
Paras versio on se englantilaisen sarjan Darcy (Colin Firth). Ihan rakastuin sitä katsellessani...