Mies ei tahdo että luen.
Olen lukeva ihminen. Mieheni ei. Hän harrastaa "puuhastelua". Minulle hyvä kirja on loma arjesta ja lapsista, ja työstä... kaikesta huolesta. Loma omasta itsestä. Rakkain harrastus. Miestä vituttaa, kun otan kirjan käteen ja vetäydyn omiin oloihini.
Huoh. En tiedä miten tämän voi herra Puuhastelijalle selittää niin, että ymmärtäisi.
Kommentit (28)
toitottaa, että "Oma vika, vakka kantensa valitsee" jne... eikö jokaisessa parishteessa ole omat akilleenkantapäänsä? Ja jos on valinnut puolisoksi itsestään radikaalisti eroavan tyypin, niin näinkin voi käydä ja tahkota perutavaa laatua olevien asioiden kanssa.
Mutta kun en itseni kopion kanssa tahdo naida.
Laita kirja kiinni ja nai sitä urpoasi.
Laita kirja kiinni ja nai sitä urpoasi.
Ei jatkuvasti jaksa naida. Ja luen toki vitutti se sitä urpoa tai ei.
ap
mutta ei kyllä puutu ollenkaan mun lukemiseen. Hän katsoo kyllä telkkarista urheilua sen edestä. Mies tykkää kyllä siitä, että lapset lukevat paljon.
Ja mä lukisin, vaikka mies sanois mitä.
Rakastan lukemista ja onneksi myos mieskin lukee paljon , joten voidaan jutella kirjoista.
En tosin edellyta etta mulla ja miehella taytyis olla samat harrastukset, mutta jos sita alkjais mun lukeminen arsyttamaan , niin sitten olisi varmaan niin erilaine n elamankatsomus muutenkin etta ero olisi lahella.
Jopa mun työhön ja opiskeluun (opiskelen kirjallisuutta) kuuluu lukeminen :D
on kotoisin maalaistalosta, jossa ei tosiaankaan käytetty aikaa lukemiseen.
Vuosien kuluessa on hyvin sopeutunut mun lukemiseen :-)
Eiköhän se ole jokaisessa suhteessa toisella tapoja, joita toinen pitää vähän kummina, mutta kyllä niihin sitten tottuu. Pahinta on se, että toinen luopuu jostain omasta jutusta sen toisen takia.
retrospektiivesti suhteensa alkuhetkiä, ja miettiä miten minä taas sen miehen valitsinkaan. Toiselle kierrokselle sitten eri laidalle baaria.