Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ei tästä elämästä tule yhtään mitään

Vierailija
25.08.2009 |

Istun aurinkoisena päivänä vankina omassa kodissani. Pitäisi tehdä opiskeluita, mutta en pysty aloittamaan. Siivotakin pitäisi, mutta en sitäkään jaksa. En kehtaa edes mennä nauttimaan ulkoilmasta, koska kunnon ihmisethän ovat tähän aikaan töissä tai hoitavat lapsiaan, ja oma lapseni on tarhassa. En ole tänään jaksanut muuta kuin harjata hampaat ja syödä aamupalaa. Yhden koneellisen pyykkiä sentään sain pyörimään, odottavat vielä ripustamista. Illalla herään vähäksi aikaa henkiin, kun mies ja lapsi kotiutuvat.



Joo, sairastan masennusta. Lääkkeet eivät auta ja terapian alkuun on vielä aikaa. En ole saikulla, koska olen opiskelija. Eikä saikusta mitään hyötyä olisi - samalla tavalla vain ahdistuisin täällä kotona. Olen täysin turha ihminen.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
25.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä ap opiskelee juuri siksi, että joskus saisi töitä. Ilman SOPIVAA koulutusta ja vielä masentuneena on lähes mahdotonta saada töitä, kun on vielä lamakin.



Ap, koita tehdä jotain, ihan mitä tahansa (paitsi av:lla roikkumista). Kaikki on plussaa. Hyvä, että iltaisin mielialasi on ollut parempi!

Vierailija
2/8 |
25.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei kaikki kunnon ihmiset ole tähän aikaa töissä tai lapsia hoitamassa. Osa heistä on esimerkiksi opiskelijoita, joilla on aikaa käydä päiväsaikaan lenkillä. Sellaisia kuin sinäkin. Joten kehtaa vaan.



Ja jos opiskelu kotona ei suju, niin muista, että voit mennä kirjastoon lukemaan. Monelle opiskelijalle juuri se on se konsti, jolla päiviin tulee rytmiä ja työ/opiskelu ja vapaa-aika erotetaan toisistaan ja opiinot pidetään kuosissa. Samalla se on masentuneelle konsti, jolla saa itsensä nousemaan ylös ja tekemään jotain, liikkumaan vähän ja sitä kautta parantumisen alulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
25.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset


Aloita joku käsityö. Mielellään ihan helppo ja sellainen josta tulee äkkiä valmista. Virkkaa kaulaliina tai vaikka patalappu. Osta paksua lankaa ja iso koukku ja aloita. Jos et osaa, opettele.



Tai neulo, tee paperinarusta kukkia, ihan mitä vaan, kunhan on helppoa ja valmista tulee.



Et ehkä usko, mutta siitä tulee hyvä fiilis. Olet saanut jotain aikaan ja se on oikeasti paras tunne mitä voit nyt kokea.



Itse virkkasin 18 kaulaliinaa ja 12 pipoa. Siitä lähti minun paranemiseni vaikeasta masennuksesta.

Vierailija
4/8 |
25.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei vaineskaan. Opiskelu jos mikähän on mielekästä tekemistä. Auttaako alkuun jos mietit syitä miksi olet ruvennut opiskelemaan? Pääset eteenpäin elämässä jne.

Vierailija
5/8 |
25.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lepää. Tee sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Yritä olla stressaamatta ja miettimättä opiskeluja ja huonoa omaatuntoa lapsen hoidossaolosta. Olet sairaana, joten sinulla on täysi oikeus vaikka maata sohvalla koko päivä tekemättä yhtään mitään jos siltä tuntuu. Aika parantaa, ja pikkuhiljaa sitä alkaa tuntea halua tehdä asioita, lähteä liikkeelle. Anna aikaa itsellesi ja kuuntele itseäsi, minkä asioiden tekeminen tuntuu sinusta hyvältä ja yritä tehdä niitä :-)

Jaksamisia!

Vierailija
6/8 |
25.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mää tulin tunti sitten lenkiltä. Enpä ajatellu että joku pitää mua lusmuna jos päivällä käyn ulkona! :D



Mene ny hyvä ihminen ulkoilemaan, sen jälkeen ehkä kiinnostaa siivotakin.



Jos sun opiskelut ei onnistu niin menisin lääkitystä voi kai vaihtaa? Ei kannata raiskata opintonumeroitaan jos ei sairauden vuoksi jaksa ja numerot tulee huonoiksi.



Mutta tsemppiä! Mene ulos!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
25.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pistä lemppari soimaan kovalla ja ala vaikka siivota. itse kuuntelen aina tämän biisin, on hyvin inspiroiva.



Vierailija
8/8 |
25.08.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sen verran kuitenkin ihan aluksi, että jos olet opiskelija, niin hae Kelalta sairauspäivärahaa. Jos koko ajan nostat opintotukea, niitä voidaan periä takaisin, jos ei opinnot edisty määrätyllä nopeudella. Olen ollut koulun opintotukilautakunnassa, ja ei ole mitään kauheampaa kuin periä tukia takaisin, vaikka henkilöllä olisikin ihan perusteltu selitys opintojen myöhästymiselle.



Silloin saat rauhassa edetä omaan tahtiisi, eikä tarvitse pelätä, että opintotukilautakunnalta tulee selvityspyyntö.



Itse muistan opntoihin tarttumisen toisinaan hyvin vaikeaksi, vaikka en ollut edes masentunut. Loppujen lopuksi tein niin, että menin joko kirjastoon tai kouluun tekemään koulutöitä. Siellä sain rauhassa keskittyä ja ei ollut toisaalta muuta vaihtoehtoa kuin keskittyminen tai ainakin yritys tehdä niitä tehtäviä.



Olet varmaan kuullut siitä tutkimuksesta, että liikunnalla on ollut erittäin suuri vaikutus masennuksen hoidossa. Liikunnan avulla muistaakseni hyvin moni selvisi ilman lääkitystä ja alkoi parantumaan.



Aloita liikkumaan. Jos et mitään suurta jaksa, niin mene ainakin kävellen kouluun tai kirjastoon. Ja toisaalta minusta se ei kuulu pätkääkään muille, että mitä teet silloin kun lapsi on hoidossa. Ihan vain rohkeasti ulos ja lenkille.



Voimia jaksamiseen.