Onko joku muu, jota lapsi ei kutsu äidiksi?

Mitäpä se haittaa, mitä muut luulee. Aina voi vastata: Äiti tulee tmv.

En kyllä itsekään käytä enää äiti nimitystä itsestäni. Olen vain minä.

Ulkopuolisilta tulee välillä käsittämättömiä kommentteja.



Itse lapsena sain kuulla näitä "etkö rakasta äitiä kun sanot noin rumasti", nyt äitinä minua pelotellaan että omat lapseni (3 ja 6 v.) eivät luultavasti täysin ymmärrä, ketkä heidän vanhempansa ovat =P

mä olen äiti niin kauan kun kaikki on hyvin. Jos joku ei miellytä arvon prinssiä ja prinsessaa, käy käsky: Merja, voisitko...

2-vuotias kutsuu minua joskus vitsaillen lempinimelläni kun kuulee muiden sitä käyttävän. Isäänsä kutsuu myös sillointällöin kutsuma- tai lempinimellä.

Minä ja aikuiset sisarukseni kutsumme vanhempiamme edelleen äidiksi ja isäksi. Paitsi omien lastemme kuulleen tietysti mummuksi ja papaksi. :) Musta tuntuis jotenkin kylmältä kutsua heitä etunimellä, ei tuntuisi lainkaan luonnolliselta kun meillä on niin läheiset välit.

mutta mun mielestä se on arvostuksen puutetta. (Tosin eipä aivan pieni lapsi vielä tiedä mitä on arvostus ja mitä ei) Se nyt vain ensimmäisenä tulee mieleen vaikka asia taitaa olla niin että lapsi haluaa kutsua nimellä kun muutkin kutsuvat ja sitten yksinkertaisesti tottuu siihen. Kyllä mä haluan olla ÄITI. Omani joskus kokeili kutsua mua etunimelläni, mutta selitin että vain muut saavat niin tehdä ja lapselleni olen äiti.

Jos lapsemme ovat jonkun aikaa äitini (50+) seurassa niin he alkavat puhua meistä vanhemmistaan etunimellä.

Ovat toki vielä alle kouluikäisiä.

Anopin (70+) seurassa ei koskaan käy niin... vaikka lapset olisivat olleet hänen luona hoidossa muutaman tunnin.



Joskus tuo tuntuu ärsyttävältä.

On kyllä helponpi sanoo kuin äiti. Oisko tytöt ollu reilu pari vuotiaita sillon, toisella esti aika kauan. Mutta nykyään kutsuu kumpikin äitiksi.