Antaisitko 14v tytön lukea Torey Haydenin Aavetyttöä?
Oma 14v:ni haluaisi sen lukea koska kaverinsa suositteli sitä.
Itse olen lukenut tämän kirjan, ja minusta se oli kyllä niin järkyttävä että en haluaisi jotenkin että tyttöni lukisi sen nyt vielä.
Tiedän, en voi kasvattaa lastani pumpulissa, en voi sulkea silmäni siitä että tuollaista saatananpalvontaa oikeesti on olemassa ja lapsi pistetään siinä tekemään mitä karmeimpia juttuja.
Mutta toisaalta, pitääkö 14-vuotiaan todellakin jo lukea tuollaista kirjaa??
Kommentit (15)
jaos kiellät tyttöä lukemasta, niin se varmasti sen lukee. Eikö kannattaisi keskustella aiheesta ennen kuin tyttö lukee kirjan, ja vielä sitten kirjan lukemisen jälkeen?
mitä luin 14-vuotiaana. Melkoinen lukutoukka olinkin ja paljon olisin voinut jättää lukematta. Vanhempien mielipiteitä en kysynyt enkä olisi niitä kuunnellutkaan.
Siis kirja kertoo tytöstä jonka vanhemmat käyttää hyväkseen saatananpalvonnan riiteissä. Kukaan ei ensin meinaa uskoa, mutta Torey sitten saa selville että tyttö taitaa puhua totta.
En ole vielä kieltänyt tytöltäni tätä kirjaa, enkä ajo häneltä kieltää sen lukemista. Hän vaan kertoi että haluaisi lukea sen, ja mutisin vaan jotain että "ahaa".
Kyllä tiedän, jos jyrkästi kiellän sen, niin hän varmasti lukee sen.
Minusta vaan se aihe on sen verran karmea, että en haluaisi että tyttöni vielä tietää siitä. JOtenkin haluaisin että hän saisi olla vielä hetken hieman viattomampi mitä maailma oikeesti on, äh, en osaa oikeen selittää.
Siis koska saatananpalvonta on kummiskin sen verran ääri-ilmiö, niin se ei nyt ihan joka paikassa tule vastaan. Riittää että tyttäreni tietää kaikista muista karmeuksista mitä tässä maailmassa tapahtuu noin suurinpiirtein, mutta mielestäni IHAN KAIKKEA ei tarvitse vielä tietää.
itse luin kyseisen kirjan aika vasta, olihan se aika järkyttävää tekstiä. Olen lukenut 14-vuotiaana (ja nuorempanakin) aikuisten kirjoja, eikä vanhempani siihen ole koskaan puuttuneet ja hyvä niin. Mielestäni ei kannata kieltää tytöltä lukemista.
meillä katottiin yläasteella uskontotunnilla joku saatananpalvonta-dokumentti, ja joku uskoon tullut äijä tuli lukemaan otteita kirjasta, jossa kertoi elämästään saatananpalvojana. Muistan, että jommassakummassa näistä oli jotain (ei nyt kovin yksityiskohtaista mutta kuitenkin) juttua vauvan silpomisesta tms. ja tuli kyllä oksettava olo. Mutta siis noita asioita saatetaan käsitellä jo ihan koulussakin... Tuota kirjaa en ole lukenut, joten siihen en osaa kommentoida.
jos mun vanhemmat olis puuttunut mun lukemiseen tuossa iässä. Lukeminen on aina ollut mun henkireikä ja oma juttu, ja olisin kyllä vetänyt ainakin 10 litran kattilallisen hernesoppaa nenään.
Musta kuulostais paremmalta, jos sä kertoisit sun tyttärelle, että se kirja kertoo kamalista asioista, ja sä pelkäät, että tytölle voisi tulla siitä paha olo. Sitten annat tytön tehdä päätöksen, koska luulenpa, että jos kiellät, hän lukee sen joka tapauksessa. Keskustelu auttaa kieltoa paremmin.
Huom. itse en ole edes kuullut ko. kirjasta, joten vaikea sanoa mitään, mutta varmaan se on kauhea, kuten muutamat tässä jo ovat todistaneet.
Tarjoa jotain muuta samantyyppistä, mutta iisimpää tilalle. Jos kuitenkin lukee, voitko olla "mukana" ei nyt lukuhetkessä, mutta valmiina keskustelemaan?
t. Eräs lukutoukka, joka luki muutaman kirjan liian aikaisin. En ymmärtänyt kaikkea ja sitten jäi vaivaamaan, ja kun salaa luin, en uskaltanut vanhemmillekaan puhua...
Ainakin kannattaa jutella asiasta tyttösi kanssa jos ahdistava kirja (en ole lukenut).
Itse myös olin lukutoukka nuorena, luin kirjoja laidasta laitaan kauhusta erotiikkaan. Osa hämmentäviä ja "kauheitakin" mutta ei minulle mitään traumoja niistä jäänyt..
En minäkään varsinaisesti kieltäisi lukemista.
luin tuon ikäisenä niin sotaromaaneja kuin Stephen Kingiäkin
riippuu paljon, minkälainen 14-vuotias. 14-vuotiaatkin voivat olla kovin eri tasolla. Onko lukenut muita Haydenin kirjoja? (tai vastaavia)
Itse muistelen, että olen lukenut Tiikerin lapsen juuri tuon ikäisenä. (Ei sekään ihan mikään helppo kirja ole.) Ja sen jälkeen kaikki muutkin, tokikaan en 14-vuotiaana kaikkia, vaan sitä mukaa, mitä ovat tulleet. Ovat kaikki olleet minusta todella koskettavia kirjoja.
Itse olin kiinnostunut (ja olen edelleen) noista kirjoista, koska olen kiinnostunut lapsista, työskennellyt paljon lasten kanssa (jo nuorena) ja opiskellut siitä itselleni myös ammatin.
Minun mielestä 14-vuotias voi sen lukea, toki voit kertoa, että on rankka kirja ja lukiessa/luettua jutella kirjasta. (en siis tarkoita mitään vakavaa keskustelua, vaan ihan niin kuin yleensä jutellaan kirjoista, leffoista jne.)
Itse muuten olen sitä mieltä, että varmaan Häkkipoika ja ennen kaikkea Sähkökissa ovat vielä rankempia kuin tuo Aavetyttö.
Ehkä hän unohtaa koko kirjan, tai sitten ei saakkaan sitä kirjastosta, koska on aika suosittu kirja.
Mutta jos hän saa kirjan käsiinsä ja aikoo lukea sen, niin ajon kyllä keskustella ennen sitä hänen kanssaan, onko se nyt sittenkään ihan viisasta lukea sellaista kirjaa. Tyttäreni on aika herkkä.
Kyllä minäkin olin nuorena tosi kova lukemaan ja luin myös paljon aikuistenkirjoja, mutta niissä oli korkeintaan jotain erotiikkaa, mutta ei sentään lapsiin (ihan vauvoihinkin) sekaantumista ja saatananpalvontaa niin kun tässä Aavetyttö kirjassa.
AP
että lukee ensin jonkun toisen saman kirjailijan teoksen, esim. Tiikerin lapsen.
Itse muuten olen sitä mieltä, että varmaan Häkkipoika ja ennen kaikkea Sähkökissa ovat vielä rankempia kuin tuo Aavetyttö.
Minun mielestä just Sähkökissa on aika iisiä, etenkin kun se on fiktiota. Ja Tiikerin lapsi on sekin rankka, mutta ei ihan niin rankka mielestäni kun tämä Aavetyttö.
Ehdotin tytölleni että voisi lukea vaikka Sähkökissan, jos haluaa lukea Haydenin kirjoja.
Minusta tästä Aavetytöstä tekee niin karmivan sen että se on oikeasti tapahtunut ja että sellaista tapahtuu joka päivä jossain päin maailmaa.
Minua ainaskin itse vieläkin karmii kun ajattelenkin ko. kirjaa.
Myös Toisten lapset tai Hiljaisuuden lapset voisin antaa tytölleni luettavaksi, jos kerran haluaa lukea näitä Haydenin kirjoja. Mutta just tuo Aavetyttö käsitteli minusta sellaista aihetta mikä oli minullekin vaikea niellä.
En antais.