Ällöttää, kun äidit kutsuvat tyttäriään "neideiksi"

joissa miespuolinen sankari ei lopussa saa prinsessaa ja puolta valtakuntaa...



Pointti siis on, että totta hitossa saduissa on usein romanttinen loppu. Se on satujen "kaava", mutta se ei estä sitä, etteikö prinsessa ole myös neuvokas ja osaava toimija, joka ratkoo ongelmia ja pelastaa muita ihmisiä.



Sinulla on oikeasti hyvin kapea käsitys saduista. Kannattaa lukea niitä lisää ;-)

Voivatko pienten tyttöjen prinsessaleikit olla haitaksi työelämässä?

Perjantai 7.8.2009 klo 13.38 Naisasiajärjestön mukaan pienten tyttöjen prinsessaleikit voivat altistaa heidät heikompaan asemaan myöhemmin työelämässä.



Vahvistavatko tytöille tarjotut prinsessaroolimallit vääriä luonteenpiirteitä? (ZUMA WIRE)





Ovatko prinsessat huonoja roolimalleja pikkutytöille?

Jo varhaisesta iästä lähtien tyttöjä kannustetaan hoivaamiseen ja niin sanottuihin naisten töihin. Joidenkin mielestä Disneyn tunnetuksi tekemät prinsessasadut ja niiden innoittamat leikit edelleen vahvistavat tätä sukupuolten välistä jakoa.



The Women and Work -komissio toteaakin, että tytöt tuntuvat viettävät liian ison osan lapsuudestaan nukke- ja prinsessaleikeissä, kun pienet pojat keskittyvät käytännönläheisempiin leikkeihin matkien vaikka Puuha-Peteä. Järjestön mukaan tästä voi olla seurauksena, että vaikka tytöt suoriutuvat opinnoistaan paremmin kuin pojat, he silti edelleen tienaavat työelämässä miehiä vähemmän.



Joidenkin mielestä prinsessanukkien kauppa vain vahvistaa tätä tyttöjen kokemusta tietynlaisesta ihannoitavasta roolimallista. Komissio onkin huolissaan siitä, kuinka voidaan taata 3-5 -vuotiaiden tyttöjen ja poikien stereotyyppisistä käsityksistä riippumaton ja tasa-arvoinen kasvatus.



- Prinsessanuket edustavat hyvin rajoittunutta kuvaa naiseudesta. Minusta ne ovat taantumuksellisia, kertoo tohtori Melanie Waters, joka opettaa englannin kirjallisuutta ja feminististä teoriaa Northumbrian yliopistossa.



- Ne kannustavat tyttöjä olemaan passiivisia ja vahvistavat hoivaviettiä. Ne ovat myös todella keskittyneitä kauneuteen, hiuskoristeisiin ja muuhun rekvisiittaan, joka saa tytöt pitämään ulkonäön merkitystä tärkeänä.



Geneettistä vai sosiaalisesti opittua?



Uuden tutkimuksen mukaan nukkeleikit ovat kuitenkin synnynnäisiä. Gerianne Alexander Teksasin A&M yliopistosta esittää tutkimuksessaan, että jo kolmesta kahdeksaan kuukauden ikäiset vauvat osoittivat sukupuolestaan riippuen eri tavoin kiinnostusta, kun heille näytettiin vaaleanpunaista nukkea tai sinistä rekkaa. Alexanderin mielestä kiinnostus tuhkimoleikkeihin on siis ennemminkin geneettistä kuin sosiaalisesti opittua.



Disneyn prinsessasadut ovat toki vuosien saatossa muuttuneet sisällöltään modernimmiksi, mutta prinsessojen ulkonäkö ja etenkin niistä tehdyt nuket tuntuvat aina markkinoivan samanlaista imagoa: virheetön iho, hoikka vartalo ja suuri povi.



Disney ei kuitenkaan ole samaa mieltä prinsessasatujen henkilöhahmoista.



- Pyrimme luomaan henkilöhahmot positiiviseen käyttäytymiseen samaistettavien ominaisuuksien avulla, Niitä voivat olla esimerkiksi kiltteys, vastuuntuntoisuus ja eläinrakkaus, kertoo Andrea Tartaglia Disneyn markkinointiosastolta

Kuule, Iltiksen kääntämä anglosaksinen artikkeli edustaa vanhakantaista käsitystä naiseudesta ja tasa-arvosta.



Kannattaa mieluummin vaikka lukea uusimmasta Meidän Perhe -lehdestä kolmen feministin haastattelut siitä, miten heidän ehdottomat ennakkokäsityksensä muuttuivat, kun lapset syntyivät.



Vielä parempi, jos pystytte tutustumaan nykyaikaiseen naistutkimukseen.



Olennaista on siis valinnanvapaus, lapsen vapaus valita leikkiinsä aineksia ja vaikutteita vapaasti. Prinsessuuteen ei automaattisesti kuulu tallukka objektina olo, prinsessa voi olla myös räväkkä Winx-hahmo, joka taikoo noidat käpälämäkeen ja ratkoo valtakunnan ongelmat.



Itsekään en kutsuisi lasta PELKÄSTÄÄN prinsessaksi ja neidiksi, mutta mikään ei estä käyttämästä myös niitä nimityksiä varsinkin silloin, kun tyttölapsi juuri käyttää neitiyden keinoja eli tälläytyy, keikistelee jne. Että "meidän neiti kieltäytyi aamulla pukemasta kuriksia jalkaan"...



-20/22-

1) Erottelu neitiin ja rouvaan kertoo miehelle, että nainen on saatavissa tai varattu. Kutsumalla naista jommalla kummalla mies voi varmentaa naisen aseman avioliitto/seksimarkkinoilla. (Nainen ei voi tällaista tehdä, mutta eihän hänen ilmeisesti kuulukaan...)

2) Erottelulla voidaan kertoa naiselle hänen olevan edelleen viehättävä miesten silmissä (iäkkäämmän naisen kutsuminen neidiksi). Erottelu perustuu siis ainakin osin siihen, että nainen on haluttava ja mielenkiintoinen ainoastaan nuorena ja lisääntymiskykyisenä. Lisäksi naisen arvo määrittyy miehen näkemyksen kautta.

Jotenkin halpaa, likaista, lähiömäistä...

Mä taas olen aina inhonnut sitä, että omaa tytärtä sanotaan "likaksi". Jotenkin halpaa, likaista, lähiömäistä...

Olen sanonut meidän lapsia apinoiksi, äijiksi, ämmiksi, neideiksi, ukkeleiksi, prinsessoiksi, prinsseiksi, jätkiksi ja ties miksi ja nykyään ne on vaan "saakelin possuja", uskokaa tai älkää kaikki hellittelynimiä.



Mielestäni pitää paikkansa sanonta "rakkaalla lapsella on monta nimeä".



Juu ja sanon myös mutsi ja faija...



Hyi mua junttia!



ps. leikin itsekin verhot päässä prinsessaa ja myöhemmin ajelin motskarilla kuin mikäkin jätkä...

t: 56

voivat tapella tällaisesta asiasta. Ap:lle, kyllä on PIENET murheet sinulla.

Mutta, jos tyttö oikeasti kokoajan liihottelee perhosensiivet selässään, niin mikä ettei voisi kutsua prinsessaksi. Tai poika kokoajan teräsmiespuku päällä, niin voihan hän olla hellittynimeltään teräsmies. Mutta sitä en tajua, että lasta aletaan kutsumaan sukupuolen takia prinsessaksi tai pikku-ukoksi, jos hän ei sellainen lainkaan ole! Ei kaikki tytöt leiki prinsessaa eikä kaikki pojat teräsmiestä, eli älkää lokeroiko lapsianne vain sen takia mitä sukupuolta sattuvat olemaan! Muuten, te jotka kutsutte poikianne pikku-ukoiksi, kutsutteko sitten miestänne ukoksi?? Se on mun mielestä myös järkyttävää...

kalskahtaa historiallinen sukupuoliin liittyvä luokkaero..rouva, herra, neiti..

akka-ukko-nimittelyä emme harrasta muutenkaan.

no mutta miksi ne teidän "pikku-ukot" ei ole sit prinssejä

jos tytöt on prinsessoja? Tai tytöt pikku-akkoja?

Reps, murehtikaa sitten haudoissa näitäkin asioita.

oikein tyttömäinen tyttö, se tulee jotenkin luonnostaan. Meidän vanhempaa tyttöä ei tulisi mieleenkään kutsua neidiksi, hän on ihan vaan kulta.

elä ja anna toisten elää.



Voihan olla muuten, että jotain tuttavaasi ällöttää sinun lapsellesi antama nimi. Tai vaikka nenäsi.



Yhtä hölmöjä allötyksen aiheita kaikki tyynni

Lapsiparkani lienee nyt kovastikin traumatisoitunut kun kutsun häntä ajoittain apinaksi :D Marakattikin hän on usein.

Poika on myös muru, mussukka, mussukkapussukka, jätkä (oi minua junttia!!), äijä, ritari Rohkea, Muumipeikko, hömppä, kuukkeli ja ties mitä.



Likaksi on taas minua sanottu ja ainakin Hämeessä se tuntuu olevan ihan murresanastoa. Mummonikin on puhunut plikoista.

Siitäköhän nämä minunkin traumani johtuvat ja nyt siirrän tätä sukupolvien taakkaa eteenpäin. Oi ja voi...



T: Mutsin likka

Lapsiparkani lienee nyt kovastikin traumatisoitunut kun kutsun häntä ajoittain apinaksi :D Marakattikin hän on usein.

Poika on myös muru, mussukka, mussukkapussukka, jätkä (oi minua junttia!!), äijä, ritari Rohkea, Muumipeikko, hömppä, kuukkeli ja ties mitä.

Likaksi on taas minua sanottu ja ainakin Hämeessä se tuntuu olevan ihan murresanastoa. Mummonikin on puhunut plikoista.

Siitäköhän nämä minunkin traumani johtuvat ja nyt siirrän tätä sukupolvien taakkaa eteenpäin. Oi ja voi...

T: Mutsin likka

kakaroita, pentuja, penikoita jne. Samalla hellyydellä kuin ovat vaikkapa kultaisia ja muruja. Poika on usein myös murmeli. Niin ja tietysti se kauhea neitikin meillä asuu. Ihan varmasti nimitellään lapsia sadalla eri nimellä.

Ehkä sitten aiheutetaan lapsille ja naapureille sun muille ihmisillekin traumoja, tai sitten toinen vaihtoehto on, että meidän lapset on oikein erityisen rakkaita - rakkaalla lapsella kun on monta nimeä.

t: 56