Lue keskustelun säännöt.
Onko mitään paikkaa missä hirveissä elämäntilanteissa
05.08.2009 |
olevat ihmiset sais toisistaan tukea? Siis netissä. Enkä tarkoita mitään terapointisysteemiä vaan sellaista missä olisi samanhenkistä väkeä. Voisin tiestysti yrittää etsiä juuri tämän oman ongelmani vertaistukipalstaa, mutta se tuntuu vähän rankalta ajatukselta. Että kelattais sitten niitä samoja kamalia asioita päivästä toiseen ja sydäntä särkisi vaan lisää kun muillakin olisi vastaavaa. Toisaalta tämmöiset palstat kuin tämä tuntuu nämäkin vähän vierailta, kun täällä ihmiset vaan elää elämää jonka kanssa itsellä ei tunnu olevan juuri mitään yhteistä.
Kommentit (3)
jotka ovat eläneet/elävät samanlaista kauheaa elämäntilannetta.
Voin kertoa sen kokemuksesta.
Esim. puolisonsa tapaturmaisesti menettäneet ovat aivan ihana vertaistukiryhmä toisilleen. Samoin lapsensa kohtukuolemalle menettäneet tukevat toisiaan erittäin hienosti.
Mutta laitapa nämä ryhmät yhteen. Kuinka hyvin puolisonsa tapaturmaisesti menettänyt kolmen lapsen äiti pystyy tukemaan esikoisensa kohtukuolemalle menettänyttä onnellisessa avioliitossa (noin muuten) olevaa naista? Ei mitenkään! Kummallakin on suuri suru sydämessä mutta kovin kovin erilainen tilanne. Leskeksi jäänyt kadehtii (täysin ymmärrettävästi ja sallitusti) kohtukuoleman kokeneen naisen avioliittoa ja elossaolevaa puolisoa jolta saa tukea suuressa surussa. Kohtukuoleman kokenut lapseton nainen kadehtii (täysin ymmärrettävästi ja sallitusti) leskeksi jääneen naisen elossa olevia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta laitapa nämä ryhmät yhteen. Kuinka hyvin puolisonsa tapaturmaisesti menettänyt kolmen lapsen äiti pystyy tukemaan esikoisensa kohtukuolemalle menettänyttä onnellisessa avioliitossa (noin muuten) olevaa naista? Ei mitenkään!
Ehkä tukea oli alunperinkin väärä sana. Se on juuri sitä terapoimista mitä en siis kaipaa. Enemmänkin ehkä jotain hurttia huumoria tai yhteistä kokemusta siitä miltä tuntuu elää elämää jatkuvan ja vuosikausia kestävän katastrofin keskellä. Ei sitä koko aikaa voi olla ihan rikki, pakko olis yrittää elää siitä huolimatta. Ja sitten kun tavallisissa elämäntilaitessa olevat kertoilee asioitaan, sitä tuntee katsovansa kaikkea ihan ulkopuolelta ja tuntuu siltä että tarvisi kuulua johonkin porukkaan jota yhdistää katastrofi, ei normaalisti soljuva tavallinen elämä. Mutta ehkä en oikein itsekään tiedä mitä tässä nyt haen. ap
että se on ennen kaikkea mielenterveysongelmista kärsivien vertaistukipaikka. Sitä just tarkoitan terapoimismeiningillä, mikä siis on positiivinen asia, mutta ei ihan sitä mitä haen. Mutta täytyy käydä katsomassa josko sinne kannattaisi mennä. ap