Miten kestät teennäisiä ja tunteitaan feikkaavia ihmisiä?

Selvitähän nyt ensin tuo oma parisuhteesi, missä määrin olet miehesi tossun alla ja minkä verran sinun pitää kotonasi sietää asioita, joista et pidä. Pidä puoliasi nainen!

yhteyttä, koska he näkevät hyvin harvoin luonnollisesti. Ainoa vaihtoehto saada lapset ja isovanhemmat yhteen on joko se, että he tulevat meille tai me menemme heille.

Tämä on niitä asioita, joissa koetan joustaa, vaikka mieli haraa vastaan.

ap

Mutta jos sinulle tulee asiasta noin paha olo, voi mies välillä pitää yhteyttä sukuunsa ilman sinuakin. Ettehän te mitkään siamilaiset kaksoset ole joiden on pakko olla aina yhdessä.

Pyydä heitä ensi kerralla laittamaan itse ruoka koko porukalle. Ja jos he haluavat tiskata, niin anna tiskata.

ja hän saa paniikkikohtauksen, jos yrittää. Heillä ei omassa kodissaan ole esim. uunia. Joskus he ovat sitten laittaneetkin ruokaa, mutta sitten mieheni menee apuun, koska he eivät löydä tavaroita ja he jotenkin kiusaantuvat, kun heidän pitää. Lisäksi meillä on vääriä ruokatuotteita, ei niistä saa mitään tehdyksi.

Niin joo, yleensä annankin tiskata, mutta siitä tulee huono omatunto ("olen huono emäntä, epäonnistuin vieraideni viihdyttämisessä, epäonnistuin ruoanlaitossa...").

Joka kerta lupaan itselleni, että nyt asennoidun toisin, sitten visiitin jälkeen olen taas oma surkea ja tyhmä itseni.

ap

Ettehän te mitkään siamilaiset kaksoset ole joiden on pakko olla aina yhdessä.

toisaalta taas käytännön toteutus ei ole niin helppoa. Siis että menisin vaikka johonkin hotelliin... vanhempani asuvat niin lähellä meitä, että olisi aika läpinäkyvää, jos sinne menisin bunkkaamaan.

ap

sulla on niiden mielestä "liian hienot" tavat ja se ehkä korpeaa anoppia jotenkin. Jos se muija on tottunut tökkäämään ruuat pakkauksissaan pöytään ja sinä asettelet esille toisella tavalla, niin anoppi kokee, että sinä olet "nähntyt liikaa vaivaa" - vaikka kyseessä on ihan normaali käytäntö muissakin perheissä (ainakin vieraiden läsnä ollessa).



Luulenpa, että anoppisi on hieman kateellinen , kun miniällä on tyylikkäämpää ja hienompaa ja ehkäpä paremmat kokkaustaidotkin. Niinpä sitten koitetaan musertaa sinut henkisesti hihittelemällä jutuillesi (aika omituista käytöstä muuten aikuisilta ihmisiltä - mitähän sivistymättömiä moukkia ovat?)



Älä välitä, kyseessä on vain erilaisten tapojen ja tyylien kohtaaminen. Se on aina hankalaa varsinkin, jos anoppi kokee jäävänsä alakynteen verrattuna miniän suvun "hienompiin" tapoihin.

Miksi et voi puhua sukulaisille asiasta? Kerran se vain kirpaisee. Ensin puhut miehesi kanssa, sitten yhdessä niille sukulaisille. Tottakai miehesi suostuu puhumaan asiasta, joka aiheuttaa kitkaa teidän kaikkien välille.



Jos sukulaiset ovat kovin ujoja, niin he eivät vamaan suostu puhumaan, mutta ainakin sinä saisit sanottua asiasi: yrität aina parhaasi, olisi kiva jos he sanoisivat SUORAAN esim. mistä pitävät ruuasta pitävät ja mitä haluavat tehdä.



Tiedän, että nämä "mulle on ihan sama, mikä tahansa käy" -tyypit on tosi rasittavia. Ensin sitä ollaan niin jeesjees ja selän takana haukutaan.



Mutta tuo, että miehesi toruu sinua jos olet liian pitkään suihkussa, oli kyllä outo juttu. Ehkä teidänkin välillänne on jotain vinossa?

että appivanhempasi tykkäsivät enemmän miehesi ex-vaimosta ja tämän tyylistä huushollata (tai jättää huushollaamatta)?



Millainen muija tuo exä oli ja millaiset suhteet appivanhuksilla oli häneen?

pitää sua väkisin epämiellyttävässä tilanteessa! Jos mies haluaa pitää sukuunsa yhteyttä, voi tehdä sen vallan hyvin ilman sinuakin. Miehen lapsiin sun tosin on yritettävä luoda suhteita, mutta ne on vielä lapsia ts. joustavia.



Ilman miehesi tukea ja ymmärrystä en tajua, miten suhteenne voi olla hyvällä pohjalla?

Ehkä mulla on liian korkeat vaatimukset, kun jotenkin ajattelen, että pitäisi pystyä luomaan sellainen rento vieraanvaraisuuden ilmapiiri, jossa kaikki viihtyisivät. Sitten kun se ei toteudu, tunnen, että olen tehnyt jotain väärin. ap

[/quote]

SINÄ et ole vastuussa toisten viihtymisestä. Olet luonut hyvät puitteet viihtyvyydelle, loppu on vieraiden käsissä. Et voi tehdä asialle yhtään mitään.



Tiedän, koska olen itse ihan samanlainen. On vaan pakko oppia, että minun ei tarvitse olla vastuussa muista. He ovat aikuisia. Jos heillä on tylsää teillä ollessaan, sitten heillä on tylsää. Asia tuskin tulee muuttumaan, vaikka vääntäisit itsesi kymmenelle mutkalle. Hyväksy ikävä asia, jota et kertakaikkiaan pysty muuttamaan. : )

Millainen muija tuo exä oli ja millaiset suhteet appivanhuksilla oli häneen?

ja loppua kohti huononivat entisestään.

ap

Asia tuskin tulee muuttumaan, vaikka vääntäisit itsesi kymmenelle mutkalle. Hyväksy ikävä asia, jota et kertakaikkiaan pysty muuttamaan. : )

ainakin se armahtaminen voisi itselle olla hyväksi.

ap

Miksi et voi puhua sukulaisille asiasta? Kerran se vain kirpaisee. Ensin puhut miehesi kanssa, sitten yhdessä niille sukulaisille.

mutta miehen vanhemmat loukkaantuvat "suorasta puheesta", eivätkä he ymmärrä sitä minään muuna kuin solvaus/loukkausyrityksenä.

Pyysin miestä tällä kertaa kysymään heiltä miten voisimme parhaiten tehdä heidän olonsa mukavaksi, että meillä kaikilla olisi leppoisampaa. Ei siitä tullut mitään. Kaikki on aina ollut ihan hyvin...

Tuosta suihkussa käymisestä: Mies tuntee mut sen verran hyvin, että hän tietää, että mä helposti ahdistuneena vetäydyn lukemaan toiseen huoneeseen tai menen pitkään suihkuun. Häntä häiritsee se, että olen ahdistunut. Yleensä sovimme nuo asiat sitten visiitin jälkeen, mutta sen aikana hän näkee, että jätän hänet "yksin pulaan".

ap

Voiko olla kyse omasta epävarmuudestasi. Mun mielestä jollain oli tuossa aiemmin hyvä analyysi tilanteesta, siis se, että he appivanhempasi häpeävät ja ujostelevat, koska Sinulla on heidän mielestään asiat paremmin.



Just toi, että meille kelpaa mikä vain ja jälkeenpäin sitten valitetaan, että siellä oli sellaista ja tällaista viittaisi tuohon.



Jos otat sen linjan, että elätte teidän kodissa niillä ruoilla, aikatauluilla ja tavoilla joiden mukaan elätte muutenkin. Et siis pyrikään mihinkään ekstra-miellyttämiseen, vaan perusvieraanvaraisuuteen.



Teillä on omat järjestetyt ohjelmat, jos eivät niihin halua osallistua, se on oma valinta. Jos tulevat mukaan, hyvä niin. Mä en kovin paljon mitään ekstraa järkkäisi, jos eivät erityisesti esitä mitään toiveita.

toisaalta taas koen myös, ettei mies tue mua tarpeeksi silloin, kun hänen vanhempansa ovat meillä.



Vielä ongelmana on se, että välini miehen lapsiin eivät ole kovin hyvät. Koen siitäkin ihan murskaavaa epäonnistumisen tunnetta.



Ehkä mulla on liian korkeat vaatimukset, kun jotenkin ajattelen, että pitäisi pystyä luomaan sellainen rento vieraanvaraisuuden ilmapiiri, jossa kaikki viihtyisivät. Sitten kun se ei toteudu, tunnen, että olen tehnyt jotain väärin.



ap