Sektion edut alatiesynnytykseen nähden?

Alatiesynnytyksestä toivut nopeammin ja se on useimmin myös vauvalle parempi... Kipu synnytyksessä kestää aikansa, mutta loppuu myös lähes heti. Section jälkeen olet kipeä viikkoja!!!!

Sektion jälkeen on sata kertaa kipeämpi ja on vaikeampi liikkua, mutta jälkivuoto oli paljon pienempää ja tietysti alapää säilyi koskemattomana. Alatiesynnytyksessä multa katkesi häntäluu ja lapselta solisluu, vaikka oli tehty röntgenmittaukset ja kaikki - sitä ei siis huomattu. Toisaalta verenhukka oli myös suurempi alatiesynnytyksessä, vaikka yleensä toisin väitetään, ja olo oli pitkään heikko sen jälkeen.



Vetoa vain pelkoosi jos siitä on oikeasti kyse. Ketään ei saisi pakottaa synnyttämään alateitse. Pelkkää "kosmeettista" syytä en hyväksyisi itsekään.

Se on kuitenkin leikkaus. Enkä minäkään moralisoi sua ap, mutta sektion edut rajoittuu objektiivisesti tarkastellen siihen, että äiti ja lapsi selviävät hengissä ja terveinä, kun alatiesynnytyksessä ei todennäköisesti näin kävisi.

mut on sektioitu kerran, eikä se ollut mikään paha kokemus. En ollut kipeä viikkoja, toki nyt leikkaushaava on leikkaushaava, mutta ei mitään särkyjä ollut, mistä ei olisi lääkkeillä päässyt eroon.

Eka synnytykseni ei lähtenyt käyntiin ilman käynnistystä ja aika heikosti eteni tipallakaan. Lapsi oli iso, yliaikainen, pää jo kovempi jne.

Liki vuorokauden tuskaisen taipaleen jälkeen vihdoin lääkäri ilmoitti että nyt lähdetään leikkaussaliin. Ihanin kokemukseni siltä reissulta. Lapsi ja minä oltaisiin ihan varmasti vahingoituttu jos hänet olisi alakautta ulos saatu. Yrittivät kyllä mm. imukupilla.



Toiselle kierrokselle jo neuvolalääkäri sanoi heti raskauden alussa, että hän voisi suositella sektiota. Ja samaa mieltä oli myös äitiyspolin lääkäri. Mulla oli kirjallinen lista siitä ekasta kerrasta ja kyllä heilläkin luettiin sairaalan kirjoista että kaikki oli yritetty. Ei tarvinnut lopulta edes perustella sektiopäätöstä, mutta itse halusin siihen ehdon että jos lapsi ei ole iso ja haluaa tulla itse niin tulkoon. Toka sitten tulikin alakautta 10 päivää etuajassa vaikka kyllä siellä synnytyssalissa nytkin 10 tuntia kului. Olin kyllä paljon kipeämpi sen jäljiltä, ne tikit meni ehkä hieman kireälle, ja arpi jäi aika paksuksi ja oli 'neitsyt'mäinen olo.



3. sektiota sain jo sitten kiristää, kun kerran olin ihan onnistunut toisellakin kerralla. Mutta yli alkoi hänkin mennä, enkä käynnistykseen olisi suostunut, joten sektio tehtiin muutama päivä lasketun ajan jälkeen.



Me ihmiset ollaan erilaisia, toiset pullauttaa 4-kiloisen vauvan parissa tunnissa toisilla se ei onnistu vuorokaudessakaan. Jos olisin ihminen jolla lapsi tulee helpolla alakautta en miettisi, mutta jos meille 4. tulisi niin sektio olisi jo valmiina sovittuna varmuuden vuoksi.



Serkullani lääkärit teki sektion ihan siksi, että se on turvallisempaa vauvalle. Edellinen lapsi oli kuollut (ei synnytykseen eikä mitenkään sen komplikaatioihin) ja halusivat varmistaa että tämä pitkään yritetty vauva saa ainakin turvallisen alun. Suunniteltu sektio ei edes äidille ole niin riskialtis kuin hätäsektio.

toiset pullauttaa 4-kiloisen vauvan parissa tunnissa toisilla se ei onnistu vuorokaudessakaan

Itse olen section puolella sen kerran kokeneena, normaalia alatiesynnytystä en siis ole kokenut kertaakaan. En missään vaiheessa kokenut että haava olisi ylivoimaisen kipeä, liikkeelle lähtö oli tietenkin vaikeampaa kuin normaalin synnytyksen jälkeen. Mutta toivuin mielestäni nopeammin kuin moni alatiesynnytksestä, voin uskoa että jos pahat repeämät tulee niin kyllä se alapääkin on kipeä pidemmän aikaa kuin vaan sen hetken ku vauva tulee ulos. Toipuminen ja kivun tunteminen on tietysti yksillöllistä. :)



Ap:n kirjoituksesta päättelin että ensimmäinen synnytys on ollut kamala joten sektio voi olla (tai voi myös olla olematta) parempi vaihtoehto.



Sektion riskeistä varmaan tiedätkin asiaan perehtyneenä.. :)

Pelkään siis leikkauksia ihan kuollakseni enkä halua, että kukaan tulee ronkkimaan veitsellä kehoani ihan tarpeettomasti. Sektiossahan mennään kaikkien vatsalihastenkin läpi. Mieti sitä, kun ne kaikki parsitaan sitten takaisin kiinni yheten, miltä mahtaa tuntua. On tulehdusriskit ja muut.



Pelkäsin vielä synnytyksen edetessäkin, että jos en pystykään synnyttämään alateitse, joudun sektioon. Onneksi niin ei käynyt.

takana kolme sektiota ja olisin ollut todella onnellinen jos oisin saanut synnyttää alateitse!



mulla tosin tuli kaikenlaista komplikaatiota :(

Jos sinulla on joku lääketieteellinen syy, kuten ahdas lantio, niin silloin sektio on paras ja kenties ainoa synnytystapa.



Itselläni molemmat lapseni olisivat vammautuneet / kuolleet ilman sektiota. Ensimmäistä lastani yritin synnyttää alateitse ja hänen sydänäänensä romahtivat kesken synnytyksen. Seuraavassa raskaudessa lantioni kuvattiin ja siellä todettiin yläosan ahtautta. en olisi koskaan voinut synnyttää lasta alateitse ja säilyä hengissä.



Mutta jos kaikki on kunnossa fyysisesti, niin uskoisin alatiesynnytyksen ovan kaikkien kannalta parempi asia. Itselläni meni toisesta sektiosta toipumiseen monta kuukautta ja mietinkin, että uskaltaisinko enää yrittää kolmatta raskautta.

Alkoi vesienmenolla keskiyöllä (en siis ollut ehtinyt edes nukkua pitkään aikaan). Sitten alkoivat supistukset ja aukeaminen jota vauhditettiin oksitosiinilla nostaen annosta monta kertaa. 2 kertaa sain epiduraalin. Sitä kesti reilu 11 tuntia eli ihan normaalia. Kun olin 10cm auki niin sain tietysti luvan ponnistaa. Sitä kestikin sitten yli 2 tuntia ja epiduraali oli haihtunut aikoja sitten. Vauva oli väärässä asennossa ja imukupilla yritettiin kiskoa ulos. 2 kertaa se imukuppi irtosi. Kun vihdoin vauva pääsi ulos niin repesin melko pahasti ja vauva oli huonolla hapella. Joutui suoraan elvytykseen. Ainiin, oksensin melkein koko toimituksen ajan. Sain tikkejä todella paljon sisälle ja ulos. Kävely oli tuskallista pari kuukautta kun alapää oli kursittu silpusta kasaan ja tikit hankasivat.

Kuulostaako helpommalta kuin sektio?

t: ap

Siis ihan lääketieteellisesti.

Itse pelkäsin sektiota aivan kamalasti, sillä moneen viikon toipuminen ei yksinkertaisesti kiinnostanut tai se, että ei olisi pystynyt nostelemaan vauvaa.



Ja vauvan kannalta alatiesynnytyskin on huomattavasti parempi.



Itsellä ensimmäinen synnytys kamala, mutta toinen oli täydellinen vastakohta ja lähtisi heti vaikka uudelleen synnyttämään.

Seuraava voisi olla unelmanhelppo, joten turhaan ehkä leikkelytät itseäsi ja pilaat vatsasi kamalalla arvella.

Synnytin just viidennen viikko sitten ja äsken kurkkasin peilin avulla alapäähän. Sievä on kuin ei olis mitään tapahtunu (4,7 -kiloinen kuitenkin työnnetty pihalle) ja jälkivuotokin jo niin niukkaa että taitaa kohta loppua...

Sektion jälkeen on sata kertaa kipeämpi ja on vaikeampi liikkua, mutta jälkivuoto oli paljon pienempää ja tietysti alapää säilyi koskemattomana. Alatiesynnytyksessä multa katkesi häntäluu ja lapselta solisluu, vaikka oli tehty röntgenmittaukset ja kaikki - sitä ei siis huomattu. Toisaalta verenhukka oli myös suurempi alatiesynnytyksessä, vaikka yleensä toisin väitetään, ja olo oli pitkään heikko sen jälkeen.

Vetoa vain pelkoosi jos siitä on oikeasti kyse. Ketään ei saisi pakottaa synnyttämään alateitse. Pelkkää "kosmeettista" syytä en hyväksyisi itsekään.

...mulla kesti toisen sektion jälkeen jälkivuoto n.9 viikkoa,jos tää oli pienempää niin kauankohan olisi mahtanut kestää alasynnytyksen jälkeen :0 Tämä siis on kait hyvin yksilöllistä..

sektiolla, ja todellakin toivon etten koskaan joudu sitä enää kokemaan. Onneksi muut onkin tullu alakautta.

alatiessä 3 viikkoa..ööööh.

ahtaan lantion ja lapsen kokoarvion perusteella (joka tosin oli kilolla arvioitu yläkanttiin...).

Sektiossahan mennään kaikkien vatsalihastenkin läpi. Mieti sitä, kun ne kaikki parsitaan sitten takaisin kiinni yheten, miltä mahtaa tuntua.

Tuohon kommenttiin kommentiksi, että ei tunnu miltään kun on puudutettu, ja lisäksi toipuminen on niin nopeaa, että ainakaan itse en joutunut ottamaan edes mitään särkylääkettä kuin vuorokauden ajan, sen jälkeen piti vain varoa ettei venytä tai repäise haavaa. Maito nousi heti. Vauvaa pystyi nostelemaan ja kantamaan heti kun katetrista pääsi. Jotenkin koko juttu oli mielestäni niin helposti hoidettu, että vaikka alun perin olin tosi pettynyt että "jouduin" sektioon, sitten olinkin tosi tyytyväinen kun katselin alateitsesynnyttäneitä renkaiden päällä istuvia kipeitä äitejä.

Ainoa mikä oli tosi kauheaa, oli kipu sisäelimissä, lähinnä rinnassa, kun elimet luiskahtivat takaisin uomiinsa vauvan ulosottamisen jälkeen. Kipu oli niin repivä, että luulin saaneeni sydärin, mutta hoitaja sanoi, että sydänkäyrä oli täysin normaali, joten kyse oli siitä, että kun vauva nostettiin ulos, sisäelimet liikkuivat paikalleen liian nopeasti.

Alkoi vesienmenolla keskiyöllä (en siis ollut ehtinyt edes nukkua pitkään aikaan). Sitten alkoivat supistukset ja aukeaminen jota vauhditettiin oksitosiinilla nostaen annosta monta kertaa. 2 kertaa sain epiduraalin. Sitä kesti reilu 11 tuntia eli ihan normaalia. Kun olin 10cm auki niin sain tietysti luvan ponnistaa. Sitä kestikin sitten yli 2 tuntia ja epiduraali oli haihtunut aikoja sitten. Vauva oli väärässä asennossa ja imukupilla yritettiin kiskoa ulos. 2 kertaa se imukuppi irtosi. Kun vihdoin vauva pääsi ulos niin repesin melko pahasti ja vauva oli huonolla hapella. Joutui suoraan elvytykseen. Ainiin, oksensin melkein koko toimituksen ajan. Sain tikkejä todella paljon sisälle ja ulos. Kävely oli tuskallista pari kuukautta kun alapää oli kursittu silpusta kasaan ja tikit hankasivat. Kuulostaako helpommalta kuin sektio? t: ap

Sektiossa repesi kohtu, jota ei huomattu vielä sulkemisvaiheessa. Leikkaussalista suoraan teho-osastolle jossa sain nesteitä, kunnes hoitaja huomasi että vuodan runsaasti. Suoraan takaisin leikkaussaliin ja kohdun poisto.

Kaikissa asioissa on puolensa, mutta mikään ei välttämättä ole toista asiaa helpompi!

enkä olisi ikinä uskonut, että lapsen saaminen voi olla niin helppoa. Mun sektio onnistui 100% hyvin, myös lääkäreiden mielestä. Kipu oli pahimmillaankin pientä nipistystä, haava parani nopeasti ja lähdin liikkeellekin ilman minkäänlaisia kipuja. Omalla kohdallani sektio oli siis niin helppo ja onnistunut, että sen helpompaa tuskin voi olla alatiesynnytyksessäkään. Toki ymmärrän, että monilla muilla olo on sektion jälkeen tosi kipeä, komplikaatioita voi tulla jne.

enkä olisi ikinä uskonut, että lapsen saaminen voi olla niin helppoa. Mun sektio onnistui 100% hyvin, myös lääkäreiden mielestä. Kipu oli pahimmillaankin pientä nipistystä, haava parani nopeasti ja lähdin liikkeellekin ilman minkäänlaisia kipuja. Omalla kohdallani sektio oli siis niin helppo ja onnistunut, että sen helpompaa tuskin voi olla alatiesynnytyksessäkään. Toki ymmärrän, että monilla muilla olo on sektion jälkeen tosi kipeä, komplikaatioita voi tulla jne.

Olisin kyllä mieluummin synnyttänyt alateitse, mutta olen onnellinen noista hyvin menneistä sektioista toki. Se lohtunani tässä ;)