Vammaisten äidit - mistä lapsen vammaisuutta alettiin epäillä?
Kommentit (10)
pysähtyi hetkeksi, sitten jatkui mutta hitaasti. Kehitys pysähtyi ja alkoi taantua.
Siis oliko mitään päänkannattelua, liikkumista jne.?
Siis oliko mitään päänkannattelua, liikkumista jne.?
ja yritti nousta käsien varaan, kannatteli päätä, mutta huonommin kuin tavallinen lapsi. Istui kyllä melko tukevasti syöttötuolissa, mutta pehmusteiden kanssa. Ei juurikaan varannut jaloilleen, ei osannut tehdä käsillä mitään "järkevää".
Lapsi alkoi myöhemmin liikkua, ensin ryömiä, sitten kontata. Parhaimmillaan konttasi ja touhuilikin, ei mitään hirveän "fiksuja" juttuja kuitenkaan. Availi paikkoja, sulki, otti tavaroita pois. Seisoi ja yritti vähän kävellä.
Sitten puhkesi hyvin vaikeahoitoinen epilepsia, joka aikaa myöten taannutti kaikki taidot. Aivan kaikki. Myöhemmin mietin, että ensimmäinen kohtaus lapsella oli varmaan jo synnärillä, sitä ei vain ymmärretty epikohtaukseksi.
t. kakkonen
joka ei kehittynyt samaa tahtia kuin keskivertolapsi taaperoiässä. Tuolloin alettiin epäillä että kaikki ei ole kunnossa.
Tosin tuo diagnoosi ei ole vielä ihan selvä mutta rajamailla on. Tyttö on kohta 8-vuotias. Itse epäilin jotain jo vauva-aikana. En saanut oikein vastakaikua häneltä. Kehittyi normaalin rajoissa mutta oli tosi myöhäinen monessa. Käveli kuitenkin jo 1v2kk! Mutta se muu kehitys on laahannut siitä saakka:(((. Kielenkehityksen puutteet ovat mielestäni pahimpia, kuin myös autistiset piirteet. Arki on välillä vaikeaa, tyttö on arka, hänellä on aistiyliherkkyksiä eikä hänen kanssaan voi tehdä kaikkia normaaleja asioita.
oli vain aina vähän "hidas" oppimaan. Ei missään asiassa edellä, vaan aina vähän jälkijunassa. Motorisesti ihan normaali. Käy mukautettuna tavallista koulua, tosin ko. kunnassa ei muuta vaihtoehtoa olekaan. En ole tosin nyt ollut tekemisissä heidän perheensä kanssa muutamaan vuoteen, joten vaikea sanoa mitä nyt kuuluu.
Poika on tällä hetkellä 16v. Voi olla, että jää asumaan vanhempiensa nurkkiin, mutta kun pienessä kylässä ja isossa talossa asuu, se ei ole häpeä tai harmikaan. Osaa hän toimittaa kaikenlaisia arkisia askareita, mutta on lapsellinen eikä tiedä miten toimia poikkeustilanteissa. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat hänelle vaikeita, samoin laskeminen.
Mutta siis kuten sanottu, periaatteessa vauva-aika ja pikkulapsuus olivat "tavallisia", mutta aina hän hitaammin kehittyi kuin samanikäiset "normaalit" lapset.
Tiedän kaksi yhden pisteen lasta jotka ovat täysin normaalisti kehittyneitä.
tuli synnärillä down epäily,vauva oli veltto ja hänellä oli lihasheikkoutta.ei siis ollut niin jäntevä kuin olisi pitänyt.fysioterapeutti kävi häntä katsomassa. lisäkis varpaasta löytyi "sandaali varvas" ja toisen käden kämmenestä neliraajapoimu,nämä kaikki siis merkkejä down oireyhtymästä,otettiin kromosomi näytteet ja tulos oli onneksi negatiivinen. terve tyttö siis.
kehitystä ei tapahtunut normaalin rajoissa. Lapsi oli vuoden iässä hyvin veltto, eikä ymmärtänyt puhetta.
Aivan ihana lapsi hän oli minulle silloin ja on vieläkin, mutta nuo olivat ne "kovat faktat".