Kieltäkää lapsianne tuijottamasta
Miksi ette puutu, jos lapsenne tuijottaa kiinteästi naapuripöytään ravintolassa? Se on oikeasti tosi ärsyttävää, huomasin sen tänään. Istuin terassilla, join kaverini kanssa viiniä ja söimme salaattia. Kumpikin oli ilman lapsia liikenteessä. Naapuripöydässä oli eskari-ikäinen tyttö, joka tuijotti, tuijotti ja tuijotti meitä. Lapsen äiti ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota, mutta meitä se häiritsi. Terassi oli aika ahdas, joten tyttö oli hyvin lähellä. Ja tuijotti. Välillä käännyin ja tuijotin takaisin – ei vaikutusta. Omia lapsiani kiellän AINA, jos huomaan, että he tuijottavat liian pitkään johonkin, koska se ihan oikeasti on ärsyttävää.
Ja ennen kuin kukaan älähtää, että onko mulla päässä vikaa kun lapsen tuijotus häiritsee, kannattaa miettiä itse, jos on hyvän ystävän kansa syömässä ja n. puolen metrin päässä joku eskari-ikäinen lapsi tuijottaa yli 10 minuuttia herkeämättä. Ja ei, minulla ei ole kahta päätä tai kolmea tissiä. Ihan tavallinen persevä perusnainen.
Kommentit (20)
No todellakin kiellän lastani! Minua on ainakin pienenä opetettu että ketään ei saa tuijottaa.
Käytöstavat opitaan jo lapsena. Jotkut aikuisetkin tuijottavat muita ja se on todella törkeää.
toivottavasti kyseessä ei ollut meidän tyttö. Olen huomannut, että hän jää tuijottamaan ihmisiä. En vaan esim. ravintolassa keskity tarkkailemaan lapseni tuijottamisia, vaan syömään. Pitääkin hänelle sanoa kotona, että tuijottaminen on huono tapa.
Tyttöni vaan imee niin valtavasti koko ajan informaatiota ympäristöstään. Hän näkee ja kuulee kaiken ja tekee niistä johtopäätöksiä päässään. Jossain vaiheessa ulos pulpahtaa monimutkainen päätelmärakennelma. Hän tutkii maailmaa ja sitä miten kaikki rakentuu. Hän etsii syy- ja seuraussuhteita. Ei hän tarkoita pahaa sinua tuijottaessaan. Ei hän arvota, arvostele tai mittele.
Silti meinaan hänelle tästä asiasta puhua.
yleensäkkin jos minä otan "lapsivapaata aikaa" ja lähden esim. ysstäväni kanssa johonkin syömään haluan saada olla rauhassa lapsilta. Siis tietenkään minua ei häiritse lasten läsnä olo, mutten halua olla heidän kanssaan missään kontaktissa. En halua että minua toljotetaan ja ilveillään enkä myöskään halua keskustella näiden kultamussujen kanssa. Minusta ei ole söpöä jo vieras lapsi tulee pöytääni kyselemään ja siihen ympäristöön juoksentelemaan kun minä halua nauttia aikuisesta seurasta.
yleensäkkin jos minä otan "lapsivapaata aikaa" ja lähden esim. ysstäväni kanssa johonkin syömään haluan saada olla rauhassa lapsilta. Siis tietenkään minua ei häiritse lasten läsnä olo, mutten halua olla heidän kanssaan missään kontaktissa. En halua että minua toljotetaan ja ilveillään enkä myöskään halua keskustella näiden kultamussujen kanssa. Minusta ei ole söpöä jo vieras lapsi tulee pöytääni kyselemään ja siihen ympäristöön juoksentelemaan kun minä halua nauttia aikuisesta seurasta.
et todellakaan voi olettaa että pieni lapsi ymmärtää että sinulla on "lapsivapaa" menossa. sinä voit vaikka vaihtaa pöytää jos häiritsee mutta en todellakaan ala kieltää lapseltani jotain, minkä ei pitäisi edes häiritä. eikö nykyään lapset saa enää tutkia ympäristöä??? taidankin patentoida lasten silmälaput etteivät vahingossakaan katso vieraisiin ihmisiin!
Onhan se aikuiseltakin huonoa käytöstä. Samat käytössäännöt pätevät niin lapsiin kuin aikuisiinkin. Erona on se, että on helpompi ymmärtää ettei lapsi aina muista/tiedä mitkä ne hyvät tavat olikaan, mutta silloin aikuisen velvollisuus on opastaa.
Ehdottomasti kiellän lastani tuijottamasta. On pirun ärsyttävää kun joku tuijottaa - oli se lapsi tai aikuinen.
Kyllä eskari-ikäiselle (pian koululaiselle!)voi jo opettaa käytöstapoja: ei ole soveliasta tuijottaa vieraita ihmisiä. Hevonpaskaa moinen horina jostain maailmantutkistelusta.. Ainakin itse olen kieltänyt omaa 4-vuotiastani tuijottamasta ja aion todellakin tehdä niin jatkossakin. Ymmärrän, ettei kaikkia ihmisiä kiinnosta kommunikoida eikä olla missään kontaktissa vieraisiin lapsiin - ainakaan terassilla rentoutuessaan!
Hevonpaskaa moinen horina jostain maailmantutkistelusta..
Minua ainakin tuijotetaan vähän väliä. Yleensä pikkutytöt tuijottavat herkeämättä eikä niitä häiritse vaikka ilmeilisi takaisin :=
Omat lapset ei tuijottele ja todellakin kieltäisin jos huomaisin että tuijottavat.
Kyllä teillä on elämä vaikeaa! Teidän lapsennekaan en haluaisi olla, olisi kamalaa, jos oma äiti olisi noin pipo kireellä oleva ihmisvihaaja.
Hakeutukaa hoitoon ämmät.
vähämielisen näköisiä, enkä kyllä ymmärrä millanen junttivanhempi ei kiellä tuijottamasta. Kuuluu peruskasvatukseen.
mitkä muut käytöstavat heitätte romukoppaan? Saako lapsi piereskellä ruokapöydässä? Kaivaa nenää? Juosta ravintolassa ympäriinsä? Mekastaa ravintolassa? Näyttää kieltä tai irvistellä vieraille?
Ja joo. Ylläolevat eivät ole sama kuin tuijottaminen, mutta kiinnostaa tietää kuinka huonon käytöksen sallitte vaikkapa juuri ap:n tapauksen kaltaiselle eskari-ikäiselle lapselle.
mitkä muut käytöstavat heitätte romukoppaan? Saako lapsi piereskellä ruokapöydässä? Kaivaa nenää? Juosta ravintolassa ympäriinsä? Mekastaa ravintolassa? Näyttää kieltä tai irvistellä vieraille?
Ja joo. Ylläolevat eivät ole sama kuin tuijottaminen, mutta kiinnostaa tietää kuinka huonon käytöksen sallitte vaikkapa juuri ap:n tapauksen kaltaiselle eskari-ikäiselle lapselle.
mutta tuijotuksen kyllä. lapsi tosin on vasta 3v.
Tyttö kerää silleen koko ajan informaatiota ympäristöstään ja jossakin vaiheessa ulos pulpahtaa monimutkainen päätelmärakennelma. Tai sit se on pieru, mutta sekin kuuluu vain elämään.
Meidän Aava-Usvan on saatava tuijottaa vaikka 20 minuuttia koska se on sellainen tutkijaluonne ja indigolapsi, mutta eihän sitä voi tietty ymmärtää, jos on saanut tavislapsen.
Indigolapset on soooooo last season.
on todella ärsyttävää, teki sen sitten aikuinen tai lapsi. Tänään kaupassa yksi noin kuusivuotias tyttö meinasi kävellä seinää päin, kun ei saanut silmiään irti minusta. Roikkui vain äitinsä kädessä ja hoiperteli pää 180 astetta vääntyneenä. Eipä tuokaan äiti välittänyt lastansa kasvattaa.
hoksaa itse alkaa pälyillä sinne, minne lapsi katselee, yhtä hyvin muksu voi tuijottaa vaikka jotain ravintolan kiintoisaa ikkunaa, josta näkyy keittiöön tms.
Sitä paitsi jos mun lapsi jotain ihmistä tuijottaa, niin kyseessä on yleensä jokin juttu, joka on lapsesta ihana; nätti naama, kaunis koru, ihana vaate. Jos tuijottaja siis tyttö, voit olla aika hyvilläsi, sinussa oli jotain erityisen hienoa.
Hitto te ootte sairaita, kun jo lapsen tuijotus haittaa! Ei voi muuta sanoa.
keskittynyt ruokaani sekä keskustelukumppaniini.
Huono tapa tuijottelu on, oli sitten kyseessä aikuinen tai normaali lapsi.
Mua inhottaa kun lähden lomalle ja lentokoneessa on koko matkan selkänojan yli tuijottava kakara edessäni.
Tai sitten tuijottelee selkänojien välistä.
Olen ensin kysynyt jahas mikäs sun nimi, jne. sit sanon, että mä olen nyt lomalla ja haluan olla ihan rauhassa ilman tuojottamista, sopiiko sinullekin näin.
Yleensä siinä vaiheessa loppuu, koska sit vanhemmatkin tajuaa, että enää en jaksa tuijotusta ja muuta leikkiä.
Ihan mielenkiintoista huomata, kuinka tässäkin ketjussa puolustellaan lasten huonoa käytöstä ihan täböllä. Aika juntturointia.
koska lapsi ei tarkoita sillä tuijotuksella mitään pahaa ja aikuisen ihmisen ei pitäisi ärsyyntyä tuollaisesta pikkujutusta. mikset sanonut tytölle mitään? jos olisit vaikka moikannut ja jutellut, olisi "lumous" haihtunut ja tyttö lopettanut tuijotuksen.