Mitä tyhmää olet sanonut ääneen lapsista ennenkuin itse olit vanhempi?

kehittäviä, laadukkaita animaatioita tyyliin Myyrä.

joo... en mä sitten taidakaan olla lapsirakas

ja sitten aletaan antaa kiinteitä...

ja mä odotin jo siinä vaiheessa=), olin 34-vuotias=)

lapset ovat ihania ja haluan hoitaa lapsia. Nyt kahden lapsen kokemuksella, en mitään niin paljon odota, kuin sitä että lapseni ovat isoja ja pärjäävät yksin.

että en ikinä vie rääkyviä kersoja kauppaan, ravintolaan, kahvilaan... olisi kyllä oikeasti aika tylsää eikä saisi minnekään mennä jos pelkäisi vauvan tai isommankin itkua.

Ja mitäs muuta ne talvella käyttävätkään kuin juurikin noita Kivat-merkkisiä kypärähattuja :D Ja ai miten käteviä ovatkaan!

luulin opiskelleeni unelma-ammattiini (ja niin teinkin)ja työskentelin pk-ssa vuosia. rakastin lasten kanssa puuhaamista yleensäkin. mielestäni kaikissa lapsissa oli jotain hyvää ja jos oli jotainongelmia, niin n olivat vain haasteita. nyt omien lasten myötä en siedä muiden lapsia. no siedän, muttei kiinnosta tehdä samaa työtä. naaputrin ja kavereidenkin lapset ovat usein alkaneet ärsyttää. uranvaihto siis.

Lapset olivat elämässäni niin etäinen asia ennen lapsen syntymää etten juurikaan ajatellut edes kyseistä asiaa saatika kommentoinut.

Nyt pojan äitinä olen saanut jonkinlaisen käsityksen poikien ajatusmaailmasta. Ymmärrän heitä ehkä hiukan paremmin.

mutta ainakin olen ajatellut, että vauvat ovat ihania, ja että minä en aio sitten huutaa lapsilleni.



No, yhden vaativan vauvan ja toisen huonosti nukkuvan jälkeen mulla on vauvavuosikammo ja vauvat ja niiden hoitaminen on mulle vain pakollinen paha, jonka kautta pääsee vähän isompien lasten äidiksi.



Ja huutamaankin olen pystynyt lapsille ihan sujuvasti, eikä se aina tunnu edes kovin pahalta, jos lapsi puree pikkuveljeään.

että meille ei tule todellakaan mitään perhepetejä... ja niin sitä vaan nukutaan 4 henkeä + kissa samassa sängyssä. ja hyvin nukuttaa!

Sanoin, että haluan VAUVAN, en niinkään isompaa..aina halusin sen nyytin jota hoitaa.



Nykyään minullakin on vauvavuosikammo (järkyttävää aikaa) ja pidän yli 1,5 vuotiaista omista lapsista yli kaiken: aivan ihania.



Se on edelleen sama kuin ennen omia lapsia, etten niin välitä muiden yli 1,5v lapsista edelleenkään. Muiden vauvat nyt menevät, jos ei tarvitse hoitaa sen enempää.



Lisäksi ennen lapsiani ihmettelin että miksi ihmiset makoilevat töistä poissa hoitovapailla useita vuosia. Pidin näitä laiskoina ja saamattomina. Nykyään olen itse hoitovapaalla ja ymmärrän hyvin miksi. Tosin laiskotteluna tätä pidän edelleen kahden lapsen kanssa :).

kitise, kiukuttele eikä muutu villieläimeksi rattaissa istuessaan. Toisin sanoen, lapsi istuisi aina hiljaa, kiltisti ja hymyileväisenä :)

että miksi joku syöttää lapselleen purkkiruokaa, itse aioin tehdä kaikki mössöt aasta ööhön ihan itse :D No, kyllä meillä välillä purkistakin syödään...



Tämä melkein hävettää minua, mutta ihmettelin myös joskus nuorempana (alle kakskymppisenä) julkisesti imettämistä. En vissiin oikeasti tajunnut, miten usein vauva tarvii tissiä ja että vauva tarvii sen tissin heti eikä kohta. Imettelen myös julkisilla paikoilla ja jos näen jossain naisen imettävän lastaan, niin sydämeeni tulee sellainen lämmin läikähdys, on se vaan niin kaunista :)

ja ajattelin että vain vastuuttomat vanhemmat valitsee perhepedin.



Niin vain meilläkin nukkui esikoinen viimeistään viikon vanhana vanhempien sängyssä ja kuopuksen synnyttyä nukuttiin siin neljästään :)

Esikoisen ollessa 4-vuotias siirrettiin lapset nukkumaan lastenhuoneeseen.

tavallisia "en koskaan syöttäisi lapsilleni sitä tätä tuota", "kasvattaisin kyllä lapsenini niin näin ja noin". Osa pätee, osassa Siperia on opettanut toisin.



Nyt voi naureskella lapsettomien kaverieden letkautuksille.