Minua ärsyttää lapseni ylipaino aivan valtavasti.

Lapsen painon kanssa on saanut takuta hänen koko ikänsä, koska se on aina tupannut nousemaan liikaa. Raukka sattui saamaan huonot geenit ja minä vielä todennäköisesti tein hallaa hänen sokeriaineenvaihdunnalleen raskausaikana syömällä mitä sattuu. Vielä kun hänellä on ruokahalua vaikka kolmelle ihmiselle, ja aikanaan sekä minä että hänen hoitotätinsä teimme sen virheen, että tuputimme ruokaa emmekä tukeneet lapsen omaa ymmärrystä kylläisyydestä...



Eli eihän tuo lapsi painoonsa ole syyllinen, mutta silti se ärsyttää. Perheen muut lapset ovat normaalipainoisia, samoin minä ja lapsen isäpuoli. Minua turhauttaa ja suorastaan vituttaa, että mitä tahansa teenkin, tuo yksi vain paisuu - koska sekä lapsen isä että lapsen isovanhemmat pitävät hienona asiana, että lapselle maistuu ruoka. "On se sitten hienoa, taas se söi kokonaista viisi kabanossia!" Lapsella on myös kiva urheiluharrastus yhden isovanhempansa kanssa, mutta sen hyöty katoaa siihen, että kotiin tullaan aina grillin suurimman hampurilaisaterian kanssa.



Meillä syödään vain täysjyvää, paljon proteiinia, käytetään järkevästi rasvaa, paljon kasviksia, vähän sokeria, ei eineksiä, ei muroja, ei juurikaan herkkuja, muistutan lautasmallista, lapsia ei kuljeteta harrastuksiin/kavereille autolla, ruutuaikaa rajoitetaan ja ulkoilemaan kannustetaan... Enkä enää tiedä mitä vielä voisin tehdä ettei yksi lapsista saa pian kakkostyypin diabetestä. Isän puolen suvun tekemisiin en uskalla/halua puuttua, koska sieltä suunnalta ei koskaan tule muuta kuin hankaluuksia. :(