Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En uskonut, että ÄITIYS on täyttä TYÖTÄ! (Huono äiti fiilis menossa...)
19.07.2009 |
Meillä on kohta kuukauden ikäinen ihana vauva, esikoispoika. Poika on kiltti ja mies auttaa kotona kaikessa missä voi eli on ollut korvaamaton apu.
Minulle tuli kuitenkin täytenä yllätyksenä se, miten täyspäiväistä tämä äitiys on. Olenhan nähnyt kaveri/ystäväperheiden vauva-arkea, mutta en silti uskonut sitä, että se vie oikeasti kaiken ajan. Kaipa tämä tästä rauhottuu, kun vauva kasvaa ja saa jotain rytmiä päiviin.
Nytkin mies on työvuorossa (pitkä vuoro) ja minä yksin vauvan kanssa. En ole oikeastaan kerinnyt tehdä tänään mitään, ainoastaan hoitaa ja imettää vauvaa sekä hätäisesti syödä itse KERRAN. En ole kerinnyt pestä hampaita tai vaihtaa yökkäriä saati harjata tukkaa...
Nyt on ensimmäinen "vapaa-aika" ellei päiväunia lasketa, jotka otin, koska olin aivan poikki. En ymmärrä miten yh:t pärjäävät vauvojen kanssa. Milloin he kerkeävät kauppaan? Milloin pestä pyykkiä? Milloin valmistaa ruokaa? Nyt mullakin oli valmiina miehen tekemä ruoka lautasella, kunhan mikroon laitoin ja senkin syöminen melkein jäi, kun vauva ollut paljon hereillä ja halunnut syödä usein.
Tuntuu, että on niin pihalla vielä kaikesta, että vauva jää ihan varjoon. Yrittää vaan keretä hoitaa kaiken ja pidettyä vauva tyytyväisenä. En tiedä miten paljon tästä ajasta pitäisi nauttia, itsellä aika menee lähinnä suorittamiseen, vaikka mies 100 % apuna. Ja sitten on sellainen fiilis, että vauva vaistoaa, että äiti ei nauti hänestä ja kun tällaisia ajattelen, on mieli maassa....
No ehkä tämä tästä ajan kanssa, vai olisiko teillä jotain kannustavaa sanottavaa?
Kommentit (68)
juuri noin saatuaan esikoisen? Ja käykö lohdutuksesta että suurin osa haluaa vielä lisää noita lapsia, jotka vievät kaiken ajan äidiltä? Anna ajan kulua, päivä päivältä helpottaa kun lapsi kasvaa. Jossain vaiheessa ekan vuoden aikana, kun lapsesi nukkuu neljättä tuntia päiväunia, ja olet jo ottanut torkut, siivonnut, tehnyt ruoan ja katsonut päiväleffaa terkusta, toivot, että heräisi se poika jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia olla noin peukalo keskellä kämmentä.
sulla on yksi vauva ja ehdit hänet hoitaa.. joillain voi olla 2 tai jopa 3..
jos seurustelet vauvan kanssa ja hellit häntä ja hoidat niin eiköhän se riitä. en usko että vauvat vaistoaa epävarmuutta.
t. kaksosten äiti
Me kaikki olemme käyneet läpi tuon vaiheen...Ja ne, joilla on ollut helppo vauva, törmäilevät viimeistään uhma-, tai murrosiässä oman jaksamisensa rajoilla. Tsemppiä!
että vauva on oikeasti todella sitova. Mutta kyllä se siitä kun opit oikean rytmin, milloin kannattaa tehdä mitäkin jne.
Älä nyt turhia stressaa kun sulla kuitenkin on se mies apuna, nauti vaan rauhassa siitä vauvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä se eka kuukausi oli pahinta, koska imetys vei niin paljon aikaa. Sitten lapsi oppi syömään nopeammin ja muutenkin hormonit tasaantuivat.
Ensinnäkin: lasta ei tarvitse viihdyttää koko aikaa kun hän on hereillä. Laita lapsi lattialle leikkimatolle vaikka siksi aikaa kun syöt.
Hommaa joku kantoreppu tai kantoliina, jossa voit pitää lasta kun ei viihdy lattialla. Saat silloin tehtyä kotihommia.
Ja totta kai väsyneenä kannattaa nukkua päiväunia. Siitä ei kannata tuntea ollenkaan huonoa omaatuntoa.
Ketkä "me kaikki"?? En tunne ketään tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eihän näin pienen vauvan kanssa ole mitään rytmiä. Kyselin just asiaa neuvolasta ja he sanoivat, ettei näin pienelle vauvalle voi tehdä rytmiä vaan vauvan pitää antaa rytmittää arki.
Yöaikaan teenkin vain välttämättömät eli vaihdan kakkavaipan (en pissavaippoja) ja syötän. Päivällä ei ole mitään rytmiä, koska vauva nukkuu joko puolen tunnin tai 3 h päikkäreitä. Ihan päivästä kiinni. Ja syö miten syö, välillä tiheää, välillä 4 h välein... Joten miten rytmittää...
Tänäänkin olisin halunnut ulos, muttei vaan ole kerinnyt. Yhtäkkiä kello olikin jo kahdesan illalla ja äiti yökkäri päällä...
ap
koti voi olla vähän rempallaan ja miehen voi antaa tehdä ruoat. Alku on usein tuollaista, ihan tavanomaiselta tuo minulta kuulostaa. Voi olla vaikea hyväksyä sitä, että päivän aikana ei enää ehdikään touhuta niin tavattoman paljon kuin mihin on tottunut. Vauva pysäyttää mutta myös pitkästyttää. Pikkuhiljaa vauvan kasvaessa ja itsesi sopeutuessa uuteen mullistavaan elämäntilanteeseen löydät kyllä tapoja järjestää arkea siten, että "saat jotain aikaiseksikin".
Käytä hyväksi miestäsi: anna hänen pitää seuraa vauvalle silloin, kun sinä käyt suihkussa, syöt yms. jos vain mahdollista. Kyllä se siitä lutviutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuteen elämäntilanteeseen ja ihmiseen totuttelu vie aikaa, anna sitä itsellesi ja perheellesi. Jos voit, relaa kotihommien kanssa. Nuku kun vauva nukkuu. Syö itse kun olet imettänyt vauvan kunnolla, eikä haittaa, jos vauveli vaikka kitisee, ei hajoa siitä.
Noin pienellä vauvalla ei ole vielä kunnon päivä/yö-rytmiä, mutta vähitellen sellainen muodostuu, yleensä 3 kk:n tienoilla viimeistään.
Oma mieliala voi synnytyksen jälkeen vaihdella paljonkin, joten anna armoa itsellesi. Vauva-aika kuluu lopulta tosi pian, fiilistele ja nauti ajastasi uuden perheenjäsenen kanssa.
Miten voi olla että et yhden vauvan kanssa ole itse ehtinyt muka edes harjata hampaita? Hampaiden harjaushan vie 2 min!!
Mulla on neljä lasta ja nuorimmaisen vauvavuoden aikana hoidin kahden muuton pakkaamiset ja purkamiset YKSIN sekä tein etätöitä kotoa käsin kolme täyttä työpäivää viikossa! Ja hoidin siis ne kolme muutakin lasta vauvan lisäksi, tein viis kertaa päivässä ruuan, hoidin kuuden ihmisen pyykit, kävin kaupassa, järjestin juhlia jne. ja muuten pyrin ja pääsin yliopistoonkin!
Esikoisen kanssa imetys tietty vie aikaa, mut mihin muuhun sä sitä kulutat? Ja jos imetys vie yli tunnin per neljän tunnin legi, niin sulta tulee liian vähän maitoa, anna korviketta lisäksi, niin vauva nukkuu enemmän ja sikeemmin ja ehdit sitten vaikka suihkuunkin! :)
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoisäidin kuvaus. Olen usein kavereiden kanssa jutellut että ekan vauvan kanssa tuntui juuri tuolta. Ja että vaikka seuraavien kanssa on enemmän hommaa niin tuo tunne ei ole enää niin iso. Sitä vain ihmettelee että mitä ihmettä sitä yhden kanssa oikein puuhasi kun ei ehtinyt yöpukua vaihtamaan ;)
Ollaan päädytty siihen että tuo kaikki johtuu elämäntilanteen muuttumiseen sopeutumisesta (ei siis tietysti jos esikoinen on esim. koliikkivauva vaan puhuin siis meistä tavisvauvajoen äideistä). En tiedä miltä tämä kuullostaa kun elät sitä aikaa, mutta ehkä olet samaa mieltä joskus myöhemmin...
Kyllä se siitä, normaaleja tuntemuksia, onnea vauvasta!
Nyt sun kannattaa kyllä ottaa käyttöön selkeä päivärytmi. Sillä tavalla saat teille molemmille mukavammat päivät.
Miten voi olla että et ole ehtinyt tehdä yhtään mitään, ja sinulla on yksi kuukauden ikäinen vauva hoidettavanasi? Ymmärräthän sen, että vaikka se vauva on hereillä, niin sen vauvan vieressä ei tarvitse koko aikaa olla. Vauva voi viettää aikaa lattialla jumppamatolla tai sitterissä katsellen sun puuhiasi. Jos vauva on itkuinen niin hanki kantoliina, niin että saat kädet vapaaksi muihin hommiin. Sanoit että vauva syö usein, toki tuon ikäinen syö usein, mutta oletko varma, ettei hän käytä sinua vain tuttinaan?
Ja jos sulla on vielä mies apunasi, niin voi hyvää päivää. Kaksi aikuista ja yksi vauva ja mitään ei ehdi tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun esikoispoikani on nyt 9kk. Muistelen ensimmäisiä kuukausia ja muistan olleeni samalla tavalla hämmentynyt ja "hukassa", kuten sinäkin. Poikani on kuitenkin aina ollut todella tyytyväinen vauva. Pystyin helposti laittamaan ruokaa, syömään ja jopa siivoamaan. Poika istui sitterissä katsellen puuhiani. Monesti juttelin koko ajan hänelle ja selostin "nyt äiti pesee perunat" jne. Ja lauloin myös. Laulaminen paitsi viihdyttää vauvaa, myös jollain tavalla rauhoittaa itseäni. Kaupassa kävin ja käyn edelleen kävellen vaunujen kanssa. Ostokset saa mukavasti alakoriin ja samalla raitista ilmaa sekä liikuntaa. Itsekin tosin nukuin pojan kanssa monesti päikkärit, koska yöt ovat meillä olleet aika hankalia.
Itseasiassa mun mielestä nykyään pojan kanssa on vähän hankalampaa, kun hän osaa jo kontata, avata laatikoita, pistää kaiken suuhunsa ja tehdä muutenkin pahojaan. Ruoanlaitto ei ole enää läheskään yhtä helppoa, kuin silloin kun vauva vielä tyytyväisenä paikoillaan katseli. Mutta edelleen poika tykkää seurailla tekemisiäni, varsinkin siivous on meidän lempipuuhaa:)
Omaa aikaa saan silloin, kun poika nukkuu päiväunia. Sitä rauhallista ja ihanaa aikaa en halua käyttää kotitöihin. Surffailen internetissä tai löhöilenm sohvalla, luen lehtiä jne...
Kuten joku aiemminkin antoi neuvon: kannattaa kehittää tietynlainen päivärytmi ja pysyä siinä...Ja totuttaa tietysti vauvakin siihen, ettei ihan koko ajan voi olla sylissä, vaikka 1kk onkin tietysti ihan pieni vielä... Meidän poika viihtyi lattiallakin aika pitkiäkin aikoja. Välillä otin vaipankin pois ja ilmakylvyissä sitä vasta viihtyikin:)
Tässä joitakin vinkkejä tai lähinnä kertomus siitä, miten itse toimin. Olen oikein tyytyväinen!
Vauvallesi riittää, että olet lähellä. Ja sinähän olet.
Mun vinkki on, että luotat itseesi ja vaistoosi. Unohda ulkopuolisten hyväätarkoittavat vinkit ja panosta vain vauvasi ymmärtämiseen ja teidän mukavaan yhdessäoloonne.
Muistan tuon tunteen esikoisen kanssa, että itselle ei ole aikaa. Ei se siltä tunnu, mutta vaihe on nopeasti ohi. Nyt kolmen kanssa mulla on aikaa kaikelle, mitä tarvitsenkin.
Olen edellisen kanssa samaa mieltä: 3 kk:den paikkeilla alkaa selkenemään, sitä ennen on aika sumuista.
Muistan että alku oli juuri tuollaista ja että vauva oli jatkuvasti rinnalla. Ensikoisen imetys menikin aivan mönkään kun olin niin stressaantunut. Koko ajan odotti että vauva kasvaisi jotta elämä rytmittyisi. Toisen kanssa oli jo paljon helpompaa vaikka hormonit jylläsivätkin synnytyksen jälkeen. Ja toisen kohdalla koko ajan toivoi ettei vauva kasvaisikaan niin kamalan nopeasti kun oli huomannut esikoisen ensimmäisen ikävuoden sitten kuitenkin menneen ihan hujauksessa!
Paljon voimia tuoreelle äidille!
Kyllä sille vauvallekin voi opettaa rytmiä. Ei se nyt ihan niin mene, että eletään vain ja ainoastaan vauvan rytmissä. Joskus sullakin voi olla useampi lapsi ja silloin sitä ei todellakaan voi elää vain vauvan rytmin mukaan.
Aloitatte vaikka siitä, että vauvalle illalla kahdeksalta yökkäri päälle, iltatissi ja sänkyyn. Samoin voit ottaa vaikka tavaksi että joka aamu käyt kello yhdeksältä vaunulenkillä, jolloin vauva todennäköisesti nukahtaa. Siitä se lähtee!
Olet siis saanut ihanan vauvan ja et pysty häntä hetkeksikään silmistäsi päästämään. Et pysty menemään pissalle, et hampaidenpesulle, suihkusta puhumattakaan. Tue ei ole mitään muuta kuin lujaa ja hyvää suojeluviettiä, jolle tulet joskus nauramaan. Minä olen kätevä ja taitava ihminen, mutta kun esikoinen syntyi, istuin melkein 2kk sohvanpohjalla ja suojelin ja syötin lasta. Sitten helpotti ja lopulta jo nauratti. Mutta tuo on äärimmäisen tyypillistä ekan lapsen kohdalla. Toisen kanssa on jo iha eri juttu, usko pois. (Minä en kyllä uskonut ennenkuin itse koin) Odota vähänaikaa ja huomaat, että olet maailman paras äiti. Se homma vaan alkaa noin.
ne nostaa itseään muiden ksutannuksella täällä!
Sä löydät kyllä oman rytmisi tehdä asioita ajan kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Totuta vauva tietynlaiseen päivärytmiin: päivällä aktiivista elämää, syömistä, ulkoilua, päiväunet, illalla rauhoitutaan iltatoimien kautta nukkumaan. Tee unipaikasta miellyttävä, pimeä, ei liian kuuma pesä. Älä seurustele yöaikaan, hoida vain välttämättömät.