Lue keskustelun säännöt.
Näin aivan mahtavaa unta ja kysymyksiä parisuhteesta.
17.07.2009 |
Siis olin täydellisen onnellinen ja rakastunut. Ja mikä ihaninta minuun oli rakastunut mies, joka oli minussa ihan kiinni. Siis niin rakastunut, ettei voinut olla minusta erossa.
En yhtään muista minkä näköinen mies oli, mutta se ihan tunne, kun joku hakusi olla lähellä ja koskea ja pusutteli ihanan herkästi poskeani.
Normaalielämässä minulla on mies, joska ei koskaan suostu minua suutelemaan, halaamaan eikä muutenkaan osoita mitään mielenkiintoa minua kohtaan (seksiä n. 1-2krt/kk). Vasta viime viikonloppuna sain taas oman osani siitä, miten merkityksetön, näkymätön ja täysin ilmaa olen hänelle. Olen hänestä huono äiti, en koskaan tee mitään hyvää. Tämäkin ryöpytys lähti siitä, että ihan ystävällisesti ehdotin, että mitä jos keitettäisiin kahvit ja mentäisiin rannalle viltille lepäilemään (täysin näillä sanoilla). Lapset halusivat siis uimaan. Oli vieressä kun kysyin ja mitään sanomatta meni ulos. Odottelin hetken, jos miettii asiaa. Siten kysyin, että miksi ei mitenkään vastannut vaikka vain tyyliin: pitää miettiä tms. En olisi saanut tuotakaan miehen käytöstä ihmetellä, josta olen monta kertaa sanonut, että se loukkaa kun ei mitenkään reagoi, kun puhun hänelle. Ihan kuin olisin ilmaa. Ihmetteli vain, että täytyykö aina vastata (sanoo aina näin)?
Sen jälkeen kuulin, kuinka en yhtään ota häntä huomion, kun hänellä ei ole lomaa ollenkaan (yrittäjä). Siis en kulemma ota häntä huomioon, koska ehdotin jonnekin lähtemistä. Hänelle viikonloppu on aika lepäämiselle, jotta taas viikon jaksaisi. Jäikö minulle ihan turhaan maku, että me olemme rasite, joka estää hänen lepäämisensä?
Sitten tapansa mukaan lopetti keskustelun siihen, ettei kuulemma tarvitse kauan odotella keneltäkään vastausta. Tarkoitti siis sillä, että koska hän muuttaa pois eli uhkaili erolla TAAS. Tekee sitä lähes aina, jos vähänkin odotan jotain käytöstapoja minua kohtaan. Olen edellisen kerran jälkeen pyytänyt, että seuraavan kerran ottaa tuon erohalunsa esille, kun sitä oikeasti tarkoittaa. Minua loukkaa tuollainen uhkailu ja etenkin kun tietää, että juuri tuolla puhumattomuudella ja erolla uhkailulla satuttaa minua todella.
Ei ole kovin kaukana, että lähden toteuttamaan tuota untani. Kaipaan todella sitä, että olisin jollekin ihminen, jonka tunteilla on merkitystä. En olisi jollekin se välttämätön paha, jota pitää sietää. Olisi myös ihana, jos vierellä olisi mies, johon voisi todella turvautua pienissäkin asioissa.
Viikko sitten oli lähdössä autolla seudulle, jota en tunne, enkä ole siellä koskaan ajanut. Mies taas tuntee reitit. Kysyin neuvoa, että misten minun pitäisi ajaa, niin sen sijaan että olisi antanut neuvoja, niin alkoi päivittelemään, ettei kukaan voi olla noin tyhmä.
Onko muilla tällaista? Alan oikeasti olla aika loppu tähän mitätöintiin.
Kommentit (7)
Mun mies on aina tollanen, ettei vastaa mitään kun sille esittää kysymyksen. On siis hiljaa.
Muuten on kyllä asiallinen ja neuvoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen ymmärrän, että joskus voi olla niin keskittynty johonkin, ettei vain kuule. Mutta minä tiedän, että mies kuulee, mutta silti ei tahallaankaan vastaa. Tähän vastaamattomuuteen ei tarvitse olla mitään syytä ei mitää riitaa ennen sitä. se on vain pikkuhiljaa tullut miehelle tavaksi.
Minua se loukkaa, ihan kuin olisin ilmaa. IHan kuin kaikki minun juttuni olisi niin tyhmiä ja mitättömiä, ettei yksinkertaisesti jaksa vaivautua vastaamaan.
Vastatkaa muutkin, vai "marisenko" ihan turhasta?
Mun mies on aina tollanen, ettei vastaa mitään kun sille esittää kysymyksen. On siis hiljaa. Muuten on kyllä asiallinen ja neuvoo.
kerran oli pari jossa oli klikkauksia juuri koska mies oli yrittäjä ja perheessä oli kaikenlaista häikkää, vastaavaa kiukuttelua.
Phil sanoi että yrittäjyyden voi lopettaa jos homma ei toimi!
Voi palkata väkeä että voi pitää vapaata (suomessakin yrittäjille annetaan kesälomatuuraajia).
Taksiyrittäjäkin joutuu viikon vuodessa pitämään vapaata kun AUTO lepää. :D
Ja tämän lisäksi voi ottaa renkejä.
Jos parisuhde kärsii niin ei yrittäjyys ole mikään syy! Sen voi lopettaa, itse jos perustaisin firman ja perhe kärsii niin enenmin suljen sen kuin lopetan liiton.
Tollanen tyhmäksi haukkuminen on ala-arvosta ja kertoo minusta siitä miten lopussa mies on.
Mutta ei kyllä mikään oikeuta tuomaan työongelmia toisen niskaan noin.
Jos mies ei suostu lähtemään kanssasi terapiaan, niin lähde sinä!
Uskon vahvasti että kaipaat apua joltain joka osaa kuunnella ja varmasti saat itse apua joita voit kokeilla sitten kotona. Mies voi tulla sitten sinun terapeuttiasi moikkaamaan kun jää on ensin rikottu.
Mutta jaksamisia! Rannalle meneminen on ihan hyvä asia, mutta siihen tiuskiminen kertoo ettei jaksa.
Kannattaa puhua kunnolla asiat läpi. Mutta ymmärrän kyllä että mies haluaa viikonloppuna olla kotona, mutta ei kai rannalle lähtö ole liikaa?
Normaalielämässä minulla on mies, joska ei koskaan suostu minua suutelemaan, halaamaan eikä muutenkaan osoita mitään mielenkiintoa minua kohtaan (seksiä n. 1-2krt/kk).kysyin, että miksi ei mitenkään vastannut vaikka vain tyyliin: pitää miettiä tms. En olisi saanut tuotakaan miehen käytöstä ihmetellä, josta olen monta kertaa sanonut, että se loukkaa kun ei mitenkään reagoi, kun puhun hänelle. Ihan kuin olisin ilmaa.
Sen jälkeen kuulin, kuinka en yhtään ota häntä huomion, kun hänellä ei ole lomaa ollenkaan (yrittäjä).
muuttaa pois eli uhkaili erolla TAAS.
Olisi myös ihana, jos vierellä olisi mies, johon voisi todella turvautua pienissäkin asioissa.
Hellyys: Mieheni ei osoita minulle hellyyttä. Seksiä kyllä haluaa, mutta se on pelkkää kourimista ja jyystämistä, joka saa minut tuntemaan itseni esineeksi. Mies haluaa pelkkää yhdyntää. Minä haluaisin joskus pelkkää läheisyyttä ilman velvoitetta yhdyntään. Tarpeemme ei kohtaa.
Puhumattomuus: Mieheni tekee tuota ettei reagoi puheeseeni millään lailla, ei vastaa kysymykseen, ei ilmaise millään lailla kuuntelevansa kun kerron jotain. Jos istuu tietokoneella, todennäköisesti ei kuuntelekaan. Tämän olen huomannut siitä, että jos kerron hänelle jonkin tärkeän asian, hän väittää myöhemmin, etten ole kertonut. Jos haluan keskustella jostain OIKEIN tärkeästä asiasta ja saan miehen istumaan esim. saman pöydän ääreen, hän saattaa nousta ylös kesken lauseeni ja kävellä pois!! Tuo on henkisellä tasolla ehkä se pahin, mitä tekee. Aivan kuin olisin näkymätön. Minun mielestäni tuo on henkistä väkivaltaa, kun kohtelee toista aivan kuin tämä ei olisi siinä.
Miehen tukeminen: Minunkin mieheni on yrittäjä ja kuulen viikoittain, kuinka en TUE häntä. En tiedä, MITÄ minun pitäisi tehdä. Mies valittaa joka päivä, kuinka raskas työpäivä hänellä on takana (minun työni EI TIETENKÄÄN ole raskasta). Luulen, että minun pitäisi ilmeisesti voivotella hänen raskasta elämäänsä, mutta en viitsi siihen ruveta. Tähän samaan mielestäni liittyy se, että mies on AINA sairaampi kuin minä. Hän valittaa herkästi selkäkipua tai sanoo epämääräisesti, että tulossa sairaaksi. Sitten kun minä olen sairas tai kipeä ja sanon sen ääneen, mies on kuulemma VIELÄ sairaampi. Jos vain totean, että minulla särkee päätä, hän nimeää paikan, jota hänellä särkee.
Ero: Tätä erolla uhkailua mieheni ei harrasta. Jos joku tässä perheessä uhkaa erolla, se olen minä.
Turvautuminen: Meillä toimii nuo pikkuasiat. Kun kysyn mieheni neuvoa tietokoneissa tai ajoreiteissä, hän on tyytyväinen kun pääsee pätemään (ja minä olen tyytyväinen, kun saan kaipaamani ohjeet), mutta. Asiat jota kaipaan, on, että mieheni tekisi päätöksiä. Hän kyselee minun mielipidettäni joka ikisessä asiassa, myös sellaisissa, joista en tiedä mitään tai jotka eivät kiinnosta minua. (Apua kun en nyt keksi esimerkkiä.) Toivoisin, että mieheni olisi MIES ja tekisi ratkaisuja. Kannan henkisen vastuun jo muutenkin koko perheestä, en jaksaisi joka asiaa päättää. Toivoisin, että mieheni tekisi enemmän päätöksiä ja joskus jonkin asian vain ilmoittaisi, että tämä homma on nyt näin tai tämän asian teemme näin. Nyt keksin yhden esimerkin: mies saattaa vaikka valittaa, että hänellä ei ole ehjiä sukkia, voi voi kun ei ole ja mistä ostaisi ja milloin ja voinko minä hakea hänelle ja on niin vaikeaa. Tässä esim. toivon, että pitäisi turpansa kiinni ja kävisi kaupassa ostamassa sukkia eikä vaivaisi minua asialla. Huolehdin jo muutenkin lasten vaatetuksen, lääkärikäynnit, omat vastaavat, huolehdin talouteen pesuaineet, hehkulamput, kellon siirrot, muistutan auton renkaiden vaihdot jne. Haluaisin miehen ottavan vastuun JOSTAKIN sen sijaan, että minun pitää päättää ja huolehtia joka ikinen asia.
Tällaista meillä. Olen harkinnut eroa, mutta tuntuu kuitenkin, että meillä ei lasten kanssa ole mitään hätää tässäkään. Lähteminen ei ole ihan helppoa, kun on yhteiset lapset ja yhteiset velat. Ja miehestä on apua kuitenkin kotitöissä ja lasten hoidossa, joten en haluaisi yksinkään olla.
Huomiointia haluaisin ja ihmisarvoista kohtelua.
Epäilen myös, että on väsynyt, mutta minäkin autan häntä niin paljon kuin vain jaksan oman työni ohella.
Firman lopettaminen ei ikävä kyllä ole mahdollista, koska lainaa on enemän kuin tarpeeksi. Nyttenkin kaikki mitä firmasta tulee, menee velkoihin. Minun palkallani eletään, ostetaan ruoat, vaatteet, maksetaan lainat jne. Tosin kertaakaan en ole siitä maininnut, koska ei se nyt minua haittaa. Toki raha on tiukassa, mutta olen yrittänyt miestä tukea aj valaa toivoa paremmasta. vaikkakin itselläkin usko toisinaan horjuu.
Mutta sekin harmittaa, että teen oikeastaan paljon myös miehenkin eteen, ihan omasta halustani, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Ja ihan kuin kiukuttelulla haluaisi vain osoittaa mieltä, että en tee tarpeeksi. Enempään en pysty.
Käsin jo pari vuotta sitten terapiassa pari kertaa yksin, koska mies ei halunnut. Oli seurakunnan terapeutti, mutta minua vaivasi se, että terapeutti haukotteli koko istunnon ajan. Ja ihan kun ei olisi jaksanut kuunnella/keskustella. Siellä lähinnä istuttiin ihan hiljaa.
kerran oli pari jossa oli klikkauksia juuri koska mies oli yrittäjä ja perheessä oli kaikenlaista häikkää, vastaavaa kiukuttelua. Phil sanoi että yrittäjyyden voi lopettaa jos homma ei toimi! Voi palkata väkeä että voi pitää vapaata (suomessakin yrittäjille annetaan kesälomatuuraajia). Taksiyrittäjäkin joutuu viikon vuodessa pitämään vapaata kun AUTO lepää. :D Ja tämän lisäksi voi ottaa renkejä. Jos parisuhde kärsii niin ei yrittäjyys ole mikään syy! Sen voi lopettaa, itse jos perustaisin firman ja perhe kärsii niin enenmin suljen sen kuin lopetan liiton. Tollanen tyhmäksi haukkuminen on ala-arvosta ja kertoo minusta siitä miten lopussa mies on. Mutta ei kyllä mikään oikeuta tuomaan työongelmia toisen niskaan noin. Jos mies ei suostu lähtemään kanssasi terapiaan, niin lähde sinä! Uskon vahvasti että kaipaat apua joltain joka osaa kuunnella ja varmasti saat itse apua joita voit kokeilla sitten kotona. Mies voi tulla sitten sinun terapeuttiasi moikkaamaan kun jää on ensin rikottu. Mutta jaksamisia! Rannalle meneminen on ihan hyvä asia, mutta siihen tiuskiminen kertoo ettei jaksa. Kannattaa puhua kunnolla asiat läpi. Mutta ymmärrän kyllä että mies haluaa viikonloppuna olla kotona, mutta ei kai rannalle lähtö ole liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kerroin jotain todella vaikeaa ongelmaa töistäni ja en tiennyt miten asian kanssa pitäisi edetä. Aluksi mies vastasi(jopa) parilla sanalla. Sitten kerroin koko ongelman ja oletin miehen kuuntelevan siinä viereisessä huoneessa. Kun Kysyin jotain ja menin kuuntelemaan vastausta seinän taaksen, niin eihän mies siinä enää ollutkaan vaan surffailemassa koneella. Että näin tärkeä oli minun oikeasti suuri ongelmani, johon olisi kaivannut häneltä ns. lakisääteisiä neuvoja työnantajan ja palkansaajan välisisitä jutuista. Niistä hän tietää paljon.
Ja ihan samalla tavalla saatta kesken puheeni nousta ja mennä katsomaa telkkua tai tietokoneelle. Olen täysin ilmaa.
Ja ihan samalla tavalla saan hoitaa ja päättää kaiken. Ja jos muistusta jostakin, niin suuttuu, kun "nakitan" hänelle jotain.
Normaalielämässä minulla on mies, joska ei koskaan suostu minua suutelemaan, halaamaan eikä muutenkaan osoita mitään mielenkiintoa minua kohtaan (seksiä n. 1-2krt/kk). kysyin, että miksi ei mitenkään vastannut vaikka vain tyyliin: pitää miettiä tms. En olisi saanut tuotakaan miehen käytöstä ihmetellä, josta olen monta kertaa sanonut, että se loukkaa kun ei mitenkään reagoi, kun puhun hänelle. Ihan kuin olisin ilmaa. Sen jälkeen kuulin, kuinka en yhtään ota häntä huomion, kun hänellä ei ole lomaa ollenkaan (yrittäjä). muuttaa pois eli uhkaili erolla TAAS. Olisi myös ihana, jos vierellä olisi mies, johon voisi todella turvautua pienissäkin asioissa.
Hellyys: Mieheni ei osoita minulle hellyyttä. Seksiä kyllä haluaa, mutta se on pelkkää kourimista ja jyystämistä, joka saa minut tuntemaan itseni esineeksi. Mies haluaa pelkkää yhdyntää. Minä haluaisin joskus pelkkää läheisyyttä ilman velvoitetta yhdyntään. Tarpeemme ei kohtaa. Puhumattomuus: Mieheni tekee tuota ettei reagoi puheeseeni millään lailla, ei vastaa kysymykseen, ei ilmaise millään lailla kuuntelevansa kun kerron jotain. Jos istuu tietokoneella, todennäköisesti ei kuuntelekaan. Tämän olen huomannut siitä, että jos kerron hänelle jonkin tärkeän asian, hän väittää myöhemmin, etten ole kertonut. Jos haluan keskustella jostain OIKEIN tärkeästä asiasta ja saan miehen istumaan esim. saman pöydän ääreen, hän saattaa nousta ylös kesken lauseeni ja kävellä pois!! Tuo on henkisellä tasolla ehkä se pahin, mitä tekee. Aivan kuin olisin näkymätön. Minun mielestäni tuo on henkistä väkivaltaa, kun kohtelee toista aivan kuin tämä ei olisi siinä. Miehen tukeminen: Minunkin mieheni on yrittäjä ja kuulen viikoittain, kuinka en TUE häntä. En tiedä, MITÄ minun pitäisi tehdä. Mies valittaa joka päivä, kuinka raskas työpäivä hänellä on takana (minun työni EI TIETENKÄÄN ole raskasta). Luulen, että minun pitäisi ilmeisesti voivotella hänen raskasta elämäänsä, mutta en viitsi siihen ruveta. Tähän samaan mielestäni liittyy se, että mies on AINA sairaampi kuin minä. Hän valittaa herkästi selkäkipua tai sanoo epämääräisesti, että tulossa sairaaksi. Sitten kun minä olen sairas tai kipeä ja sanon sen ääneen, mies on kuulemma VIELÄ sairaampi. Jos vain totean, että minulla särkee päätä, hän nimeää paikan, jota hänellä särkee. Ero: Tätä erolla uhkailua mieheni ei harrasta. Jos joku tässä perheessä uhkaa erolla, se olen minä. Turvautuminen: Meillä toimii nuo pikkuasiat. Kun kysyn mieheni neuvoa tietokoneissa tai ajoreiteissä, hän on tyytyväinen kun pääsee pätemään (ja minä olen tyytyväinen, kun saan kaipaamani ohjeet), mutta. Asiat jota kaipaan, on, että mieheni tekisi päätöksiä. Hän kyselee minun mielipidettäni joka ikisessä asiassa, myös sellaisissa, joista en tiedä mitään tai jotka eivät kiinnosta minua. (Apua kun en nyt keksi esimerkkiä.) Toivoisin, että mieheni olisi MIES ja tekisi ratkaisuja. Kannan henkisen vastuun jo muutenkin koko perheestä, en jaksaisi joka asiaa päättää. Toivoisin, että mieheni tekisi enemmän päätöksiä ja joskus jonkin asian vain ilmoittaisi, että tämä homma on nyt näin tai tämän asian teemme näin. Nyt keksin yhden esimerkin: mies saattaa vaikka valittaa, että hänellä ei ole ehjiä sukkia, voi voi kun ei ole ja mistä ostaisi ja milloin ja voinko minä hakea hänelle ja on niin vaikeaa. Tässä esim. toivon, että pitäisi turpansa kiinni ja kävisi kaupassa ostamassa sukkia eikä vaivaisi minua asialla. Huolehdin jo muutenkin lasten vaatetuksen, lääkärikäynnit, omat vastaavat, huolehdin talouteen pesuaineet, hehkulamput, kellon siirrot, muistutan auton renkaiden vaihdot jne. Haluaisin miehen ottavan vastuun JOSTAKIN sen sijaan, että minun pitää päättää ja huolehtia joka ikinen asia. Tällaista meillä. Olen harkinnut eroa, mutta tuntuu kuitenkin, että meillä ei lasten kanssa ole mitään hätää tässäkään. Lähteminen ei ole ihan helppoa, kun on yhteiset lapset ja yhteiset velat. Ja miehestä on apua kuitenkin kotitöissä ja lasten hoidossa, joten en haluaisi yksinkään olla. Huomiointia haluaisin ja ihmisarvoista kohtelua.
Käyttäytyykö muiden miehet samalla tavalla?