Tämä on varmaan tabu, mutta onko sellaisia äitejä,

On myös aina arvostelemassa mun vartaloa jne.

ihana söpö ja kaikkea, mutta sen näköinen että tiedän että muiden mielestä on ruma vauva.

meidän pojalla on aika ruma suu. Isot hampaat ja hymyilee niin, että ikenet näkyy.

kaunis vauva ja edelleen ei ole 6 vuotiaanakaan vielä ruma ainakaan

eikä koskaan kyennyt näkemään minuakaan kauniina.



Siksi olen tosi kiitollinen, että omat lapseni näyttävät silmissäni oikeasti kauniilta.

Vaikka kuinka yritin hokea itselleni tytön olevan söpö, niin ei hän sitä todellakaan ollut. Hassun näköinen ehkä isoine korvineen ja pystynenineen. Pulska, punakka ja kalju. Onneksi viikko viikolta tyttö kaunistui nyt 2-vuotiaana hän on jo oikein kaunis ja voin kuvitella että hän on aikuisenakin ihan nätti.



Mieheni muuten on asiasta ihan samaa mieltä. Hän se otti lasten ulkonäön joskus puheeksi kanssani. Esikoinen (poika) sen sijaan on aina ollut todella kaunis lapsi mielestämme.

En tajunnut ensimmäisen kerran äitinä että vastasyntynyt näyttää - no - vastasyntyneeltä ekat kuukaudet. Olin ihan en nyt järkyttynyt mutta jotain että miten ihmeessä minulla voi olla noin ruma lapsi.



Onneksi jo 4kk iässä rupesi näyttämään kivalta ja nyt 1v ikäisenä on suloisin lapsi jonka tiedän. Kuljettiin yksi päivä ostarilla ja kolme teinityttöä käveli ohi. Yksi sanoi kun meidät ohittivat toisille että "tossa oli kyllä oikeesti kaunis lapsi". Oli pakko kääntyä ja katsoa oliko muita lapsia lähistöllä. Ei ollut. :)

tätini kehui kerran minun poikaani kauniiksi. Se oli minusta niin outoa, että sanoin äidilleni siitä. Äiti sanoi, että minun poikanihan ON hyvin kaunispiirteinen, epätavallisen kaunis pojaksi.



Sitten äitini jatkoi, että tätini oma poikahan ei ole koskaan ollut mitenkään kaunis, pikemminkin päin vastoin. Kysyin, onko se äitini vai tätini mielipide ja äiti sanoi, että tätini on joskus sellaista sanonut.



Tuo kyseinen serkkuni on vähän sellainen "rujo" piirteinen, vähäsen ehkä epäsymmetrisetkin kasvot. Ei mikään hirviömäisen ruma minusta, mutta eipä kyllä todella mikään komistuskaan. Pojan sisko sen sijaan on kaunotar. Molemmat vanhemmat ihan taviksen näköisiä.

Ihmettelen vain kun ihmiset eivät sano mitään tuollaisia kehuja? Voiko se johtua siitä, etten näkisi sitä? Osaisiko joku vastata? Olen tätä monesti miettinyt.

Kyllä monet varmaan hiljaa mielessään miettivät lastensa ulkoäköä, mutta eivät tietenkään sitä ääneen sano kenellekään, jos ajattelevat, että oma lapsi on ruma.



Itse en ole lapsen rumuutta joutunut miettimään, kun tyttäreni on huippukaunis. Itse olen tavista hieman rumempi mielestäni, joten olen hyvin iloinen, että tyttäreni on kaunotar.

Esikoisen kohdalla asia ei tullut mieleen, ehkä siksi kun hän on poika, ja vauvasta asti ollut oikeasti kaunispiirteinen. Tytön synnyttyä podin huonoa omaatuntoa kun huomasin pohtivani hänen ulkonäköään ihan eri tavalla. Neiti kun ei vastasyntyneenä hyvällä tahdollakaan ollut mikään söpöliini...katselin kamalan vauva-aknen läikittämää lastani ja mietin miten kamala äiti olen kun toivoisin vauvani olevan "söpömpi". Tunteisiini muuten tämä ei vaikuttanut, yhtälailla rakastin alusta asti tietenkin. Mutta jotenkin oloni silti helpotti, kun muutaman kuukauden iässä vauvasta kuoriutui se suloinen sileäihoinen lapsonen, joka hän nyt on. Inhottaa myötää tämmöisiä joskus ajatelleensa, mutta minkäs teet.



Ehkä tytön kohdalla asia on enemmän mielessä, koska naisena tietää miten paljon helpommalla pääsee jos on kaunis? Ja lapselleen toivoo tietysti vain kaikkea hyvää.

Mun 1,5v poika on mun (ja ilmeisesti muidenkin) mielestä todella kaunis. Mutta mua pelottaa että siitä tulee ruma.

Olen nähnyt isänsä lapsuuskuvia, olen jokseenkin sitä mieltä että oli aika ruma lapsi. murrosiässä parani kyllä, ja ei sekään joskus alle 3v vielä ollut ruma - mutta tyyliin 4v-14v oli..vai johtuikohan se sit vaan siitä että sillä oli niin järkyttävän rumat rillit lapsena..

Itselläni on kaunis 3vee poika. Vaalea kihara tukka yms. Olen erittäin ylpeä pojastani, kun kaupungilla kävelemme. Kaverillani on 4 vee tyttö, joka taas on mielestäni ruma. Mutta tämä johtuu siitä, että lapsen tukka on leikattu kamalaan lyhyeen polkkamalliin etutukalla. Usein on vanhempien syytä, jos lapsi on ruma, hiusten malli tekee paljon.

Mutta kaikenkaikkiaan melko merkityksetäön asia tässä vaiheessa elämää..

Maailman ihanimpia joo, mutta jos ajattelen ihan pelkästään fyysistä kauneutta niin ohuet hiukset, lyhyehköt silmäripset, lyhyet jalat pituuteen suhteutettuna (minkä huomaa mm. siitä että housut voivat olla reilusti kokoa pienemmät kuin paidat), niin hennot kulmakarvat että hädin tuskin otsasta erotata...



Olisin ollut todella yllättynyt jos ne olisivat osoittautuneet häikäisiviksi kaunottariksi, kun olen itsekin ihan tavis, kuten niiden isäkin.

näin ainakin meillä. 2 kiloisena syntynyt lapsi oli kyllä kaikkea muuta kuin suloinen.. kun sitten taas 3 ja puoli kiloinen on jo paljon suloisemman näköinen. mut suloiseksi muuttui tuo 2 kiloinenkin, kun vähän kasvoi. ja olen siis äiti jonka mielestä omat lapset on tosi suloisia, vaikka ihan taviksia ovatkin.

ja jokainen omalla tavallaan kauniita. Esikoinen on suloinen pehmeäpiirteinen poika joka tullut enempi minuun kuin mieheeni. Hän on se joukon söpöläinen.Kakkonen on kuin ilmetty isänsä joka on ihan komeaksikin haukuttu:) Tyttö taas on häikäisevä kaunotar jo nyt. Tukkaa vaikka muille jakaa pitkäy kaartuvat ripset ja ihan ulkopuolisetkin sanoo että on nätti kun mikä:)

Ainahan se oma lapsi on kaunis:)

Meillä on toinen lapsi superkaunis pitkine ripsineen ja hänellä on upea syvä katse. Siniset silmät..



Toinen lapsi sitten.. nooh, täytyy sanoa että en löydä hänestä mitään söpöä. En sitten mitään vaikka tuijotan ja tuijotan. Toivon todella että tämä lapsi, vielä kaikenlisäksi tyttö, saa joskus kauneutta osakseen ja ulkonäkö muuttu radikaalisti.

Kukaan ulkopuolinenkaan ei ole ikinä kehunut vauvaa söpöksi.

tummine pitkine kiharoineen ja naama on todella suloinen. On ollut vauvasta asti nätti, aina saanut kovasti kehuja. Tämä on suoraan sanottuna hyvin kumma juttu, sillä me vanhemmat emme ole kovinkaan kauniita. Itse olen tosi taviksen näköinen vaaleine ripsineni ja todella kalpea, lapsen isä taas on aika karu ja pelottavankin näköinen. Ei uskoisi ikinä että lapsemme on tosiaan omamme! :-)

mun kokemuksen mukaan pienet vauvat näyttää rumemmilta näin ainakin meillä. 2 kiloisena syntynyt lapsi oli kyllä kaikkea muuta kuin suloinen.. kun sitten taas 3 ja puoli kiloinen on jo paljon suloisemman näköinen. mut suloiseksi muuttui tuo 2 kiloinenkin, kun vähän kasvoi.

Esikoinen oli syntyessään (täysiaikaisena) reilu 2 kg ja hän oli heti syötävän suloinen. Saimme myös paljon kehuja tutuilta ja tuntemattomilta ihanasta vauvasta. Osastolla hoitajatkin sanoivat että on kyllä osaston söpöin vauva, ihan kuin nukke. Kaupassa ihmiset tulivat lepertelemään pojalle, joka oli niiiiin suloinen ja pieni.

Kuopus oli syntyessään ihan tavis, 3,8 kg. Eipä häntä kukaan kehunut söpöksi tai kauniiksi. Isoksi kyllä sanottiin ja terveen punakaksi. Kaupassa ei kukaan kommentoinut tytön ulkonäköä mitenkään. Onneksi se ulkonäkö vähitellen muuttui ja tytöstä tuli varsin söpö leikki-ikäinen. Nyt siis taas kerää veljensä kanssa ihastelevia kommentteja kaupoissa ja sukulaisilta.

mutta tuskin noista tytöistä missejä tulee muutoin kun pituutensa puolesta. Ovat ihan taviksen näköisiä.