4-vuotiaan kärsivällisyys -miten vähän tai paljon?
Kuinka kärsivällisiä teidän 4-veet on, tai mitä ajattelette asiasta? Meidän tyttö ei siedä yhtään viivytystä siihen, että hänen tarpeisiinsa vastataan, ääni vaan kovenee tai alkaa tekoitku. Olenko pitänyt häntä liian pitkään vauvana ja reagoinut liian nopeasti ja miten tästä eteen päin? Olisi kiva voida sanoa toiselle aikuiselle asia loppuun ennen kuin lähden antamaan mehua tai mitä milloinkin. Kylässäkään lapsi ei viihdy yhtään, vaan heti alkaa kiusallinen mankuminen kotiin lähdöstä. Itse kuitenkin aina haluaa lähteä mukaan ja sanoo viihtyvänsä.
Kommentit (4)
Olen ihmetellyt että miten tähän ollaan tultu. Odottelee ja jaksaa olla pitkänkin aikaa aloillaan odottelemassa tekemättä mitään.
On nimittäin aika hemmoteltu tapaus muutoin. Nyt vasta on esim. alkanut itse enemmän pukemaan, osannut on jo kauan ;)
koskaan vastattu tarpeisiin salamana, jos on ollut jotain muuta kesken. Lapsemme osaa aika hyvin odottaa. Toki keskeyttää aikuisten juttuja yms. mutta ymmärtää kun pyydän odottamaan. Juuri taannoin meille tuli yllättäviä vaikeuksia reissun päällä ja asioiden hoitaminen vei melkein 4 tuntia.Koko tämän ajan nelivuotiaamme pysyi poissa tilanteesta ja puuhaili omiaan taustalla...
Meillä käy usein melkein saman ikäinen, ja lapsi kyllä ottaa kaiken irti uudesta ympäristöstä. Juoksuttaa kaikkia, ei vastaa kun kysytään, keksii mistä tahansa alkaa dramaattisen itkun ja on sillä selvästi tottunut saamaan asioita haluamalleen tolalleen. Haluaa mehua, ei haluakaan sitä mehua, haluaa isomman lasin, sitten pienemmän jne. Ja myöskin saa...
Sinänsä lapsesi kuulostaa hieman minun nelivuotiaaltani. Olen pitänyt häntä vauvana aika pitkään, koska hän on perheen kuopus. Olen todennut, että on vaan rauhallisesti selitettävä asioita etu- ja jälkikäteen. Lapselta voi myös kysyä, että miksi näin tai niin pitää tai ei voi toimia. Esikoinen oppi odottamisen taidon väkisin, kun perheessä oli vauva. Kuopukselle on pidettävä vaan "koulua" asiasta. Nelivuotiaat eivät taida olla muutenkaan niitä empaattisimpia tapauksia..