Miksi musta tuntuu etten jaksa ketään? Kaikki tuntuu yhtä rasittavilta.
Olenko jotenkin eristäytymässä kun raskaus etenee? Muut ihmiset vain ärsyttävät. Jälkeenpäin kelaan vaan mielessäni jotain negatiivisia asioita toisten sanomisista tai tekemisistä ja kuvittelen suunnilleen, miten kaikki vaan juoruaa selkäni takana ja tahtoo pahaa.
Tuntuu etten kestä ketään: en appivanhempia, omia vanhempia, kavereita tai naapureita.
Onko tämä enää normaalia?
Rv 30
Kommentit (5)
täällä pyörii sellaisiakin, jotka eivät voi sietää edes kuolleita poppareita.
ja hyvä muisti...Jos joku on käynyt vaikka kylässä ja on ollut ihan hauskaa, niin illalla saatan alkaa kelata sanasta sanaan mitä tämä vieras on sanonut.
Ja siellä on saattanut vilahtaa vaikka "mä en uskaltais laittaa parkettilattiaa kun on lapsia", niin jotenkin mä onnistun juuttumaan sitten tähän yhteen lauseeseen, ja kohta jo tuntuu siltä että mun koko elämäntyyli ja maku ja harkintakyky on kyseenalaistettu :( "Hmm, ajatteleeko se nyt että mä olen ihan idiootti kun meillä on parkettilattia? Vai olenko mä huono äiti, moppaan parkettia kun pitäisi olla hellan ääressä?"
Aivan älytöntä, tiedetään. Miten tästä ajattelutavasta pääsee eroon? Haluan että läheiset ovat voimavara eivätkä taakka.
tuossa käsitelty etupäässä seksuaalisuutta, mutta soveltuu myös henkilön muuhun sosiokulttuuriseen todellisuuteen.
jos ei niin paljon enää jaksa liesuta ja iskee vähän pesänrakennusviettikin jo mutta toi että uskoo muista (aiheetta?) ikäviä asioita ei taida olla ihan asiaankuuluvaa. varo ettet saa synnytysmasista.