Toivoisin saavani kaksoset, olenko outo?

Muilla on ollut vaikea ymmärtää tätä haavetta:) Toisen lapsen alkuraskauden ultrassa ultraaja ehti jo luulla mahassa olevan kaksoset ja olin aivan innoissani. Pari minuuttia ehdin olla "kaksosten äiti", sitten huomattiin ettei siellä olekaan kuin yksi vauva:) Meillä ei ole suvussa lainkaan kaksosia, joten melko olemattomat mahdollisuudet siihen ihmeeseen.

Kaksosuus periytyy äidin puolelta, eli jos äitisi/mummosi on ollut kaksonen, on sinullakin suurempi mahdollisuus tuplailoon. Vaikka miehen/oman isän puolella olisi miten kaksosia, se ei kuitenkaan vaikuta sinuun.

Itselläni on kaksoset, ja kyllä todella monet huokailivat haluavansa myös kaksoset.



Kaksosuus periytyy siis äidinäidin puolelta, mutta ei meilläkään mitään sukurasitetta todellakaan ole ja silti vaan kaksoset napsahti:D

ja söpöä kun on samanikäset sisarukset mutta en haluaisi kaksosraskauden riskejä. Kaksi keskosta ei olis kiva.

ollut siedettävää. Sitä ennen nätisti sanottuna rasittavaa. Kavereita nää kaksoset alkoi olla vasta n. 4-vuotiaana. Sitä ennen piti joskus vahtia ihan haukkana ettei ne suorastaan tappaneet toisaan.

Suvussa on taipumusta ja kerran oli meilläkin epäilys kaksosista. Mahdollisista riskeistä huolimatta olin enemmän kuin innoissani. Meillä esikoinen oli niin vaativa tapaus, että kaksosten äitien päivittelyt siitä, että jopa kahden tunnin välein piti olla imetysvalmiudessa, tuntui lähinnä lepolomalta. Plus että ystävissä on parikin tupla-perhettä ja kyllä heillä enemmän iloa kuin vaivaa kaksosista on ollut.

Itselläni on kaksoset ja kieltämättä olin "vähän" pettynyt, kun kolmas lapsemme olikin vain yksönen. (Toki enemmän helpottunut lopulta). Vielä haluttais lisää lapsia ja edelleen salaisena toiveena toiset kaksoset.

Kaksosten kanssa 2 ensimmäistä vuotta on aika rankkaa mutta siitä eteenpäin voisin sanoa sen olevan helpompaa kuin yhden seurallisen lapsen kanssa. Siksi uskallan toivoakin niitä lisää ;)

Ja vielä kaksospojista unelmoin...=)



Äidinäiti on kaksonen, äitillä ja äitin siskolla on kaksoset, mutta mä en oleta niitä saavani. Kaksoset periytyy äitin puolelta, mutta hyppää kuulemma aina yhden sukupolven yli...



Mutta voin siis ehkä olla kaksosten isoäiti joskus...;)

voi olla edes mahdollista, että toivoo kaksosia?!?!



No ei vaiskaan, kunhan vitsailin. :D



Eiköhän tässä ketjussa ole jo ilmi tullut, että aivan täysin normaalia on kun toivoo kaksosia:)

Ajattelin just että selviäisi yhdellä raskaudella ja yhdellä synnytyksellä (ja saisi ehkä jopa sektion, pelkäsin alatiesynnytystä tosi paljon) ja saisi tuplasti perhettä kerralla. Lisäksi oletan että kaksosista tulee suht automaattisesti tosi hyviä ystäviä, mikä ei ole ollenkaan sanottua muilla sisaruksilla.



Kun en sitten kaksosia ekalla kertaa saanut, toisella kertaa en olisi halunnutkaan. Olen niin koukussa siihen pikkuvauva-aikaan että nyt haluaisin elää sen yhä uudelleen ja uudelleen, ja tuntuisi että siitä riemusta otettaisiin puolet pois jos ne vauvat tulisivatkin kerralla.

Ei sun munasarjat tiedä onko äitisi sukupolvessa ollut kaksosia vai ei.

Jos isän puolella on kaksosuustaipumusta niin sitten se tietysti hyppää sukupolven yli koska isältä ei irtoa munasoluja mutta hän voi periyttää sen taipumuksen omille tyttärilleen jotka voivat saada kaksosia.

Ja vielä kaksospojista unelmoin...=) Äidinäiti on kaksonen, äitillä ja äitin siskolla on kaksoset, mutta mä en oleta niitä saavani. Kaksoset periytyy äitin puolelta, mutta hyppää kuulemma aina yhden sukupolven yli... Mutta voin siis ehkä olla kaksosten isoäiti joskus...;)

et naisilla vanhempana ja useamman synnytyksen jälkeen kaksosten todennäköisyys lisääntyy. Ihan ilman mitään suvussa olleita kaksosia.

Meillä on siis kahdet kaksoset ja lapsiluku on nyt tässä. Olisi ollut mukava kokea yhden lapsen helppous mutta näin oli joissain suunniteltu. Ihan kiva näinkin :)

Hei!



Ihania nämä teidän toiveet :)! Omat esikoiseni (ja viimeset myös) ovat tuplat, poika ja tyttö. Odotusaikana en onneksi tiennyt mihin joutuisin. Aivan kamalaa oli meillä ekat kolme vuotta (allergioita, huonoja nukkujia jne).



Nyt en voi olla hymyilemättä, kun näen pienten kaksosten vanhempia. On se jotenkin niin kiehtovaa :).



Omat tuplani täyttävät syksyllä 8-v. Nyt voin sanoa, että nautin joka hetkestä. Esim. koulun aloittaminen oli todella kivuton, aamuisin ei tarvinnut jäädä yksin kotiin, kun lähdin aijemmin töihin jne. Ainakin omat tuplani ovat aivan helmiä. Osaavat ottaa muut huomioon, ovat todella suosittuja kaveripiirissä, koska ovat niin joustavia (ovat vauvasta asti tottuneet siihen, että kaikkea ei vaan voi saada). Kyllä nämä on ihania :)). Katellaan sitten murkkuiässä...

Odottaessani toista lasta koin elämäni järkytyksen, kun pari vuotta sitten KARSEAN alkuraskauspahoinvoinnin sysäämänä menin rv7 ultraan.

Lääkäri katseli aikansa ja sanoi, että "niitä" on kolme, mutta korjasi sitten, ettei kolmas ollutkaan kehittynyt kahden muun tahtiin.



Meidän suvussa ei ole kuultu ikinä kaksosista ja raskuteni oli kuitenkin 100% luomu sellainen.



Itkua väänsin ja oksensin...ajattelin, että "miten MINULLE voi käydä näin", en ikimaailmassa ollut edes sekunnin murto-osaa ajatellut saavani kaksosia, enkä osannut iloita asiasta.



Totuin ja 6kk kohdalla jo kiinnyinkin ajatukseen ja lopulta sain kaksi ihanaa, tervettä lasta! (napa meinasi kyllä siinä poksahtaa, kun painoivat molemmat yli 3kg ja huonossa asennossa olivat.)

Ihan naurattaa nykyään, että miten OIKEASTI ahdistunut oli maailman ihanimmasta asiasta.



Mutta tosiaan sen jälkeen tajusin, miten moni aidosti toivoo itselleen kaksosia, kun naiset aiheen tiimoilta kertoivat. Se on jotenkin hienoa. Ja joo, onhan se. Ihan sikarankkaa, mutta terveitä kun ovat niin koko ajanhan homma helpottuu.

Meillä on siis kahdet kaksoset ja lapsiluku on nyt tässä. Olisi ollut mukava kokea yhden lapsen helppous mutta näin oli joissain suunniteltu. Ihan kiva näinkin :)

Olen ajatellut tätä, kun ystäväni sai ensin kaksoset ja sitten yksösen.

Hän ei koskaa ole saanut tuntea sitä ihanuutta, kun ensimmäinen lapsi mullistaa maailman ja saat RAUHASSA paneutua vauvaasi. Se on kyllä erityisen ihanaa ja kaksosten kanssa vauhti on ensihetkestä lähtien sellaista, että siinä on kahdenkeskiset hetket olemattomia.

Oikeasti, itkin jossain vaiheessa tietty omaa riittämättömyyttäni ja sitä, miten ei koskaan ehdi keskittymään lapsiin jne. En myöskään ymmärtänyt sitä, kun lapseni istuivat rattaissa ja ihmiset ihailivat tupliani aidosti, ajattelin, että "mitä v***ua noi oikein kyttää".



Mutta sen voin sanoa, että näistä on kasvanut aivan ihania koululaisia. Jotain olen silti tehnyt oikein :D

keskosuuden riski ja muutkin riskit, joita on enemmän kaksosraskauksissa kuitenkin..



Itse en ole kaksosia toivonut, vaikka varmasti sekin lopulta olisi enemmän positiivinen asia :) Nostan hattua kyllä kaksosäideille, tuntuu että itse olin ihan naatti yhdenkin vauvan hoidosta.. :)

Ihmisiä jotka toivoo kaksosia. En vaan ymmärrä.

Itsellä rakkaat 4-vuotiaat,joista en tietysti luopuis ikinä... MUTTA en toivo kenellekkään sitä mistä me ollaan tultu läpi. Astma, allergia,korvatulehduskierre x2. Siihen käyty unikoulu ja vieläkin kokonainen yö olisi niin luksusta.

Olen jollain tapaa kateellinen yksösten äideille, jotka ovat saaneet keskittyä 1 vauvaan kerrallaan.