hajataiton korjauksesta silmälaseissa

Sain juuri hajataittoa korjaavat uudet lasit ja pää on aivan sekaisin. Hankala kuvata tilannetta, mutta tänäänkin olen monta kertaa joutunut ottamaan lasit pois päästä, kun tuntuu, että päässä heittää ja on jotenkin epätodellinen olo. Toivottavasti tähän olotilaan tottuu, niinkuin kanssakeskustelija totesi.

Jos noin olisi, että hajataittoa korjataan tarpeettomasti siitä syystä, että taloudellista hyötyä saavutetaan, niin oikeusjuttuja on kovasti tulossa suomen maassa.

Suomessahan on miljoonia rillipäitä...

mutta mulla on voimakas hajataittto vaikka miinuksia suht vähän ja ilman laseja on päänsärkyä etc

Osa optikoista määrää mielellään vähän hajataittoa, niin saa myydä kalliimmat linssit. Minulla on toinen silmä likinäköinen ja toinen hajataittoinen (hajataiton korjausta eli cyl-korjausta on yli 2) enkä minä voi lukea ollenkaan ilman laseja. Tarkkuutta en ilman laseja saa, mutta laseilla kyllä. Toivottavasti uudet lasisi auttavat ongelmiisi.

Sain viime syksynä ensimmäiset hajataittolasini. Hajaa oli saman verran kuin sulla ja miinusta 3.5/4.0. Ennen uusia laseja tilanne ei ollut ihan noin paha, mutta silmät oli iltaisin tosi väsyneet ja televisiota piti katsoa lähempää kuin päivisin nähdäkseen kunnolla. Muutenkin tuntui siltä, että kulki aina silmät sirrillään.



Olen ollut laseihin tosi tyytyväinen, on mukavaa nähdä väsymättä tarkasti pitkästä aikaa. Mutta alussa oli aika - hmmm, jännää? Jouduin ajamaan lasit sisään käyttämällä niitä ensin vain tunnin päivässä ja sit hiljalleen enemmän. Ne tuntuivat vääristävän ja huimaavan paljon enemmän kuin aiemmat voimakkuuksien vaihdot ja aina kun ne pisti päähänsä oli kuin aineissa. Maailma oli aika psykedeelinen kokemus kun etäisyydet ja muodot eivät tahtoneet oikein pysyä samoina kun käänsi päätään. En muistaakseni uskaltanut pariin viikkoon kävellä portaita alas muuten kuin lasit kädessä.

Mutta ei siis pelkoa, lopussa kiitos seisoo. Kyllä niihin tottui vaikka se otti aikansa. :)

Ne tuntuivat vääristävän ja huimaavan paljon enemmän kuin aiemmat voimakkuuksien vaihdot ja aina kun ne pisti päähänsä oli kuin aineissa. Maailma oli aika psykedeelinen kokemus kun etäisyydet ja muodot eivät tahtoneet oikein pysyä samoina kun käänsi päätään. En muistaakseni uskaltanut pariin viikkoon kävellä portaita alas muuten kuin lasit kädessä.

Mutta ei siis pelkoa, lopussa kiitos seisoo. Kyllä niihin tottui vaikka se otti aikansa. :)

Mulla on selvitelty näköongelmia, kun kaikki tuntuu juuri siltä, kuin kuvasit. Ajoin sitä takaa, että voisikohan apu tulla niinkin pienistä hajataiton korjauksista, kuin 0.25 silmää kohden. Mutta siis ilmeisesti voi. Kaikki tavarat ja linjat kyllä näkyy, mutta näkökenttä on, kuin olisi tujussa humalassa. Eikä se ole oikeasti mukavaa!!!