Kuinka on?

Haluatko, että lapsesi näkevät rakkautta vai haluatko, että he näkevät kylmyyttä?



Vanhempien riitely vahingoittaa lasta ja varsinkin jos riitely on jatkuvaa. Lapset kärsivät vanhempien huonosta parisuhteesta.

Hoitovastuun vio puolittaa myös erotessa. Taloudellisestikin edes osittain...



Miksi olisit suhteessa jossa et ole nyt onnellinen?



Onko todennäköisempää, että tulet vielä onnettomammaksi/ pysyt onnettomana vuosien saatossa vai näetkö rehellisesti, että asiat voisivat muuttua toiseen suuntaan. Rehellisesti?



Parasta on olla realistinen eikä maalailla ruusunpunaisia kuvia, sillä kaikki toiveet eivät aina ole todenmukaisia.



Miksi miehesi on itsekäs ääliö? Onko hän onneton tässä suhteessa vai ei vain tajua? Onko ääliömäisyys tahallista, totuttua tapaa vai mitä?



Tämä on ainoa elämäsi ja ratkaisu omissa käsissäsi.

en tiedä saako hän siitä jotenkin sairaalla tavalla mielihyvää, kun onnistuu pahoittamaan mieleni ja tuntuu, että jonkinlainen tarve alistaa ja nostattaa omaa itsetuntoaan kauttani. Alkoholilla monesti osuutta asiaan, joka hänelle myös ongelma (tosin vain ajoittain, mutta kuitenkin säännöllisesti aiheuttaa ongelmia) ja alkoholi kun muuttaa hänet täysin. Eli kyseessä varmaankin jokin alkoholismiin liittyvä luonnevika miehellä=( Pahimmat tilanteet on, kun tulee vastoinkäymisiä. Ei osaa käsitellä vaikeuksia vaan pistää kaiken entistä enemmän perseelleen, pistää kaikki omat vikansa minun syyksi ja haukkuu kaupanpäälle. Ei kai tuo kovin tahatontakaan voi olla. Varsinkin, kun sama toistuu kerta toisensa jälkeen. Puhuu minulle toisinaan tosi rumasti ja ajattelee aina ensin vain itseään ja omaa parastaan. Jotenkin perusluonteeltaan itsekäs, jonka vaikea asettua toisen asemaan ja ajatella tekojensa seurauksia ja muiden tunteita. Ei mitenkään herttainen ja sympaattinen ihminen laisinkaan. Toisinaan menee oikein hyvin ja toisinaan helvetin huonosti. Mutta näin vuosien varrella on oppinut huomaamaan, että nuo helvetin huonot jaksot toistaa säännöllisesti itseään ja jättävät ikävän jäljen sydämeen ja suhteeseen joka kerta. Tätä sitten koitetaan taas hiljaa paikkailla ennen seuraavia paskatemppuja.



Tiedä itsekään, miksi suhteesta kuitenkin niin vaikea lähteä ja ajattelee, että onko sitten vieläkin kurjempaa yksin. Ja mitä jos en pääsekään eron jälkeen miehestä yli ja rakkaus ei vaan lopu. Masennunko täysin?

Kuka on se joka yrittää paikkailla ennen seuraavia paskatemppuja?



Näetkö mitään hyvää siinä, että eroaisitte? Miten mies suhtautuisi eroon? Laittaisiko hanttiin tosissaan vai antaisko sinun mennä?



Millaiset vastoinkäymiset ajaa näihin huonoihin jaksoihin? Ovatko ne hänen aiheuttamia, yleisesti vain tapahtuvia asioita vai jotenkin estettävissä sinun taholtasi?



Ylipääseminen on jännä juttu, koska sitähän ei voi ennustaa. Kuitenkin jos loppujen lopuksi koet, että enemmän suhteessanne on huonoa kuin hyvää niin ehkä silloin voisi nähdä kaiken hyvän millä korvata tämän hetkinen elämäntilanne.

Jos jakat suhdetta enemmän järki-syistä eli hoitvastuun ja taloudellisen tilanteen takia elät järjellä. Jos tunnepuoli sanoo, että eroa niin silloin tunteet ratkaisee eniten vaikka joitain järkisyitä olisikin jäädä.



On ihmisiä, jotka perustelevat monesti näitä asioita "järjellä" ja järkisyin, mutta kuinka paljon JÄRKEÄ asiassa on jos tunteet eivät seuraa päätöstä?



Itselleni mikään ns. järkisyy ei riittäisi, sillä tunteettomassa ratkaisussa ei minulle ole mitään järkeä.



On siis kyse siitä, mikä sinulle loppujen lopuksi ratkaisee eniten, siten että päätös olisi ajateltu vuosia eteenpäin eikä vain tässä hetkessä. Voitko kuvitella järkisyin itsesi tähän suhteeseen vuosienkin päästä, pystytkö siihen?

Ja tunnesyistä, riittääkö tunteesi jäämään vuosiksi eteenpäin?

Kuka on se joka yrittää paikkailla ennen seuraavia paskatemppuja?

Näetkö mitään hyvää siinä, että eroaisitte? Miten mies suhtautuisi eroon? Laittaisiko hanttiin tosissaan vai antaisko sinun mennä?

Millaiset vastoinkäymiset ajaa näihin huonoihin jaksoihin? Ovatko ne hänen aiheuttamia, yleisesti vain tapahtuvia asioita vai jotenkin estettävissä sinun taholtasi?

Ylipääseminen on jännä juttu, koska sitähän ei voi ennustaa. Kuitenkin jos loppujen lopuksi koet, että enemmän suhteessanne on huonoa kuin hyvää niin ehkä silloin voisi nähdä kaiken hyvän millä korvata tämän hetkinen elämäntilanne.

KIITOS HYVISTÄ VASTAUKSISTA!

Mies yrittää hyvittää tekosiaan, koska tiedostaa kyllä itsekin toimineensa väärin minua kohtaan ja loukanneensa minua. Itse sitten yritän unohtaa, missä yleensä mielestäni olenkin onnistunut yllättävän hyvin ja kykenen taas jatkamaan "puhtaalta pöydältä". Voimiahan tuo kyllä vie ja siksi nyt mietinkin mikä olisi paras raitkaisu, kun eihän näinkään jaksa jatkaa.

Mies ei iki päivänä suostuisi eroon ja ei päästä minusta irti. Laittaisi varmasti hanttiin kaikin mahdollisin keinoin ja tekisi kiusaa. Se yksi syy miksi ero hirvittää. Tekisi varmasti kaikkensa, että minulla olisi mahdollisimman kurjaa ja en usko, että auttaisi juuri missään, jotta oikein huomaisin, kuinka paljon häntä tarvitsen ja saisi minut katumaan eroa. Eniten erossa ehkä pelkäänkin yksinäisyyden lisäksi, miten jaksan kahden lapsen kanssa(3.5v. &1v.), kun ei minulla olisi ketään apunani ja siis käytännössä todella omaa aikaa ei olisi juuri koskaan.

Vastoinkäymiset ovat suurimmaksi osaksi ongelmia työelämässä, stressi tai yleisiä riitoja arkisista asioista, mitkä sitten paisuvat ja paisuvat, kunnes kaikki on pielessä. Varmasti ehkä voisin omalla käyttäytymisellänikin vaikuttaa ja estää osan riidoista, koska olen kyllä pippurinen, kun kiukuttaa ja en varmasti aina helpoin kumppani tempperamenttini vuoksi, mutta en osaa pitää asioita sisällänikään vaan sanon sitten, jos jokin asia harmittaa ja painaa mieltä. Toisinaan ehkä liian voimakkaasti ja väärillä sanoilla. Tästä varmasti johtuu osa ongelmista ja miehen käyttäytymisestä, mutta ei kuitenkaan kovin suuri osa tai että oikeuttaisi kaikkiin tekoihinsa/sanomisiinsa. Ehkä suurin osa vastoinkäymisistä on vain näitä asioita mitkä tapahtuu ja arki vaan tuo tullessaan..

Lapsille mies on hyvä isä, erittäin hyvä. Minulle ei vain aina niin hyvä mies ja satuttaa(henkisesti) tosinaan todella pahasti. Niinä hetkinä olen varma erosta, mutta jokin taas saa minut epäröimään ja siksi olen yhä tässä...Ehkä tulevaisuus pelottaa liikaa. Olemme kaikesta huolimatta kasvaneet niin tiiviisti yhteen, että tuntuu, että kaikki täytyisi ilman toista aloittaa aivan tyhjästä ilman mitään pohjaa.. Siksi mietinkin, kuinka erosta selviää ja miten minun olisi vähemmän paha olla, kumpikaan vaihtoehto kun ei ainakaan nyt tunnu hyvältä.