Lue keskustelun säännöt.
Pääsin opiskelemaan, nyt jo jännittää eka koulupäivä : /
29.06.2009 |
Pelottaa ihan sairaasti, jos joutuu itsensä esittelemään luokan kuulleen ja vaikka sen, miksi on hakenut tähän kouluun. Miten siitä selviää?
On niin noloa, kun naama lehehtaa punaiseksi ja en osaa muuta sanoa kuin nimeni.
Työpaikoilla kyllä tulen toimeen ihmisten kanssa, mutta en halua mitään esitelmiä pitää koko luokan kuullen.
Nyt jo painajaisia, vaikka koulun alkuun yli kuukausi. Ja ikääkin jo lähes 40v.
Kommentit (8)
Voisitko jotenkin harjoitella tuota "esiintymistä" etukäteen? Järjestä vaikka lapset riviin ja leikitte yhdessä "eka päivää koulussa" leikkiä. :) Helppo yleisö ja saat kokemusta. :)
Oikeasti, ei kukaan varmasti ajattele pahaa, vaikka vähän punastelisi eikä sanoisi muuta kuin nimensä. JA hyvä vakiovastaus on vaikka että "minua on kiinnostanut tämä ala jo pitkään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa sanoa opettajalle ja luokkakavereille suoraan, että jännittää esiintymistä. Olet varmaan menossa aikuisryhmään opiskelemaan ja sellaisessa on aika paljon armollisempi meininki kuin jossain yläasteella.
Onnea opiskelupaikan johdosta :)
tosin aloitin jo pari vuotta sitten. meillä on onnekseni ollu tosi vähän esitelmiä tai muuta. nyt vanhemmiten olen hieman rohkeampi, korostan sanaa hieman!!
mutta jos tilanne menee tosi stressaavaksi niin mulla on nuorempana ollut rauhottavat lääkkeet apuna esitelmien kanssa, sain reseptin kun kerroin miten paljon jännitin ja oli elämä pilalla tuon asian takia.
kun pitaa itsensa esitella. Tee etukateen kasikirjoitus ja harjoittele sita ennenkuin koulu alkaa.
olen ylpeänä sanonut kaikille titteliksi nyt jo "opiskelija"... Kuulostaa niin nuorekkaalta.:)
Mua ei jännitä pätkän vertaa. Pikemminkin tuntuu kauhean mammamaiselta mennä sinne itseään 10-15 vuotta nuorempien seuraan. Harmi, että fuksibileet jää väliin, kun olen raskaana. Sehän olisi ollut täydellinen paluu, kun osallistuisi kaikkiin kissanristiäisiin haalareissa.
Minulla on yksi yliopistotutkinto takana ja nyt haen toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse joudun aina välillä luennoimaan ja aina aluksi jännittää mutta kun olen jälkikäteen jutellut jonkun paikalla olleen kanssa miten sekosin sanoissa tms. niin ei sitä muut olleet huomanneet. Yleensä esim. käsien tärinän, punastelun jne. huomaa vaan se jännittäjä itse :)
Minäkin olen nuorena ollut ujonsorttinen, mutta aikuisena päätynyt työhön, johon kuuluu jatkuva vieraiden ihmisten tapaaminen, ja sitä kautta yleensä myös itsensä esittely ja "perusasioiden" kertominen itsestään. Mitä kauemmin sitä on jatkunut, sitä yksinkertaisempaan muotoon minunkin esittäytymiseni on mennyt: kerron yksinkertaisesti kuka olen, mistä tulen ja mitä teen asian X parissa. Olen myös tajunnut, että ihmiset erittäin vähän kiinnittävät huomiota, vaikka puheen aikana tapahtuviin mokiin: olen änkyttänyt, sönköttänyt, sotkenut asioita, joutunut kaivamaan käsilaukusta kurkkupastilleja kun ääni pettää, vai juomaan vettä kesken kaiken kun yskänpuuska yllättää, tai pyyhkimään nenää ihan hirveisiin nenäliinan riekaleisiin kun puhtaita nessuja ei ole ollut mukana jne jne... Ei niistä kukaan välitä, tai jos on välittänyt, niin siihen parkkiintuu niin ettei itse enää välitä. :)
Joten ihan varmasti selviydyt esittäytymisestä hienosti, ja suosittelen tosiaan tuollaisia ihan pieniä harjoituksia vaikka oman perheen tai tuttujen kesken, niin saat varmuutta. Esiintyminen jos mikä on semmoinen asia, mitä ei opi kuin tekemällä, ja jossa harjoitus tekee mestarin. :)
Mihin olet menossa? Ei niissä kyllä minun mielestä pyydetä selittämään miksi on hakenut kouluun, nimi kyllä pitää kertoa ja ehkä jotain muutakin itsestään. Älä turhaa jännitä, hyvin se menee! :)