Se siitä sairaanhoitajien huonoista palkoista siis,,,

Olen aikuinen ihminen ja takana 10v. kaupan alan työkokemusta ja toiset 10v kotiäitiyttä. Kotona ollessa kypsyi ajatus alan vaihtamisesta. Sairaanhoitajan ammatti kiinnosti koska siellä töitä riittää aivan varmasti. Huolimatta nykyisistä säästö- ja sijaiskielloista joissain paikoissa keikkaa on riittänyt niin paljon kuin jaksaa ja haluaa tehdä. Teen opintojen ohessa vähän keikkaa koska leipää on saatava ;o)



Töissä olen tutustunut moniin hoitajiin jotka ansaitasee elantonsa olemalla aina vaan keikkailija. Heidän palkkansa on aavistuksen parempi kuin vakkareiden mutta he tekee silti ihan täysiä kuukausia töitä ja saa ok kk-palkkaa. Toki heillä ei kerry palkallisia lomapäiviä koska työsuhteet on pätkissä (vaikkakin kyllä niistä päivänsä täyteen saa), eli lomat on siis palkattomia. Mutta ovat tyytyväisiä eivätkä edes halua vakituista vaikka tarjottu on. Edes pitkää määräaikaista eivät halua (tyyliin vuosi).



Mutta siis, itse lähdin alalle nimenomaan sen takia että töitä riittää eläkeikään saakka. Näin nelikymppisenä huomasin sen että kaupan alallakin on todella paljon nuoria töissä, opiskelijoita ja suurin osa on osa-aikaisia. Kokopäivätöitä lähes mahdoton saada, lisäksi työnantajat karsastaa jo minunkin ikäisiä. Ehkä he haluavat nuorta imagoa, vaikka en koe olevani mikään ikäloppu. Hoitoalalla on rankkaa riippuen paikasta joss aolet töissä. Erikoistun leikkuriin ja se on omanlaisensa paikka ja kokoajan kuulemma saa valmistumisen jälkeenkin olla lisäkouluttautumassa. He jotka ovat vanhus- ja pitkäaikaispuolella nostan hattua teille, itse en sitä jaksaisi. Se on raskasta ja siitä työstä palkka on tosi huono.

ja vastaavilla firmoilla on vähän paremmat tienestit.