3,5v:n äiti ei voi olla yötä erossa! Apua

mahdollisimman monta lasta ja päästää vaan yhden kerrallaan pois.

Esikoinen on nut 2,5 v. ja olen viimeisillään raskaana. Mua murehduttaa ihan kauheasti että synnytyksen takia joudun olemaan esikoisestani erossa öitä, tuntuu välillä että sydän pakahtuu kun ajattelenkin asiaa.



Silloin on vähän helpompaa, kun lapsi on mieheni eli isänsä kanssa, mutta muiden hoitoon jättäminen yöksi tekee tosi tiukkaa vaikka tiedän hoitajan olevan miten luotettava.



Sydän pakahtuu kun ajattelen aamulla heräävää pikkuista, kun äiti/isi ei olekaan paikalla kuten muuten joka aamu.



En ole tähän "traumaani" mitään selitystä osannut keksiä. Isäni on kuollut yllättäin kun olin ihan pieni, johtuisiko ehkä siitä.

Itselläni oli esikoisen ollessa samanikäinen ihan samanlainen tunne. Mietin myös olenko läheisriippuvainen. Mutta lohdutukseksesi voin sanoa että en ollut. Lapsi oli vielä pieni ja yö erossa olisi ollut hänellekin vaikea. Varmasti olisi hänelle tullut äitiä ikävä.



Pikkuhiljaa kun lapsi kasvoi, niin pystyin olemaan hänestä paremmin erossa. Se tapahtui sitä mukaa kun lapsi näytti itse merkkejä että pärjää erossa. Nyt tuo esikoinen on kohta 10v ja ihan normaali äiti olen. Ei ole yhtään ongelmia olla erossa lapsesta. Mutta en kyllä halua laittaa lapsia liian isojen haasteiden eteen. Lisäksi olen ehkä aika sensitiivinen.



Lohdutukseksesi voin sanoa että meillä ainakin ehkä 4v tienoilla (yhdellä lapsella yli lähemmäs 5v tienoilla) lapsista on tullut selkeästi "itsenäisempiä". Silloin on tuntunut että hyvillä mielin voivat olla hitusen enemmän erossa.



Luulen siis että sinäkin vain reagoit lapsen käytökseen. Odota vuosikin eteenpäin, ilman paineita, niin tilanne voi muuttua. Vasta kouluikäisen lapsen kanssa kannattaisi hitusen kantaa huolta. Ja kouluikäisilläkin voi joskus yö olla melkein liikaa ja hirveä ikävä kotiin.