Tänään eräässä rappukäytävässä joku iso poika ehkä 6v kaatui ja alkoi itkeä

se vaan vähän kompuroi polvilleen ja alkoi ulvoa kuin mikäkin 2v tyttö polveaan pidellen, mä vaan käännähdin neutraalisti katsomaan ja sanoin pojalle "Oi voi" ja menin hissiin ja painuin ylös. Alas tullessani se poika oli pihalla juoksemassa muiden kanssa että se siitä vakavasta loukkantumisesta, iha turha mennä paapomaan isoa vollottavaa koltiaista tai siitä ei koskaan kasva miestä.



Ärsyttää kun iso poika vollottaa pientä kompurointia.

Kyllä se kumman reteänä pinkoi rappuja alas kavereiden perässä ja voi taivas sitä ulvontaa ja vaikerointia kun vähän kompuroi, en voi mitään mutta ison pojan ei vaan kuulu jäädä vinkumaan maahan jotain pientä kolhua.



Mitähän mun olisi pitänyt tehdä? Mennä halimaan ja kantaa poika pihalle leikkimään muiden joukkoon? Pah.



Hyvin se sinne pääsi yksinkin ja joku sen kaverikin painui vaan ohi katsahtaen että joopa joo kun iso jätkä ulvoo lattialla.

Mikä tässä on provoa, kyllä noita isoja ulvovia poikia on muitakin, tunnen myös erään 8v joka itkee ja huutaa vaikka mitä, mua ärsyttääää.

Eikö pojat saa itkeä jos sattuu?

tosin en olisi mennyt sen kummemmin paapomaan isoa tyttöäkään, turha vollaaminen on turhaa.



Ja se ärsyttää myös kunnolla, että jos on pisarakin verta niin voi luoja sitä huudon määrää toisilla :D Ei veri korreloi kipua.

Vaikutat tosi kylmältä ihmiseltä.

Kylmä ihminen, hmm, joo ehkä olenkin. Näin minä kuitenkin tunnen asiasta.

Tiedät kai, että ihmiset kokee kivunkin eri tavalla. Toiset ovat kivuherkempiä kuin toiset. MInulla tulee itku silmään useinkin, kun lyön varpaani, tai kolautan sääreni johonkin kulmaan ja etenkin nykyään kun poika mukiloi (2 v.), aina on hyppäämässä syliin, ja paukauttaa otsansa hampaisiini tai muuten. Poika ei muuten itke sitten mistään. Kun kaatuu, niin huutaa, että mä oon okei tai ei se koskenu, kun tietää, että minä aina panikoin.

Itsekin kyllä ihmettelen kun iso lapsi itkee pientä naarmua. Näin jokin aika sitten kun 7-vuotiaan pojan jalka osui vähän muovipenkkiin, niin heti alkaa itku ja äidin huutaminen. Voin sanoa että nauratti! Mitenköhän raukka pärjää koulussa kun normaalilla liikuntatunnillakin tapahtuu pahempaa, no koulukiusatuksi tuo itkuiikka ainakin joutuu...

Toivottavasti sinulla itselläsi ei ole poikia??



Pojatkin saa itkeä. Monestihan siinä itkun taustalla on se säikähdys eikä niinkään kipu. Mutta kamalaa ajatella, että siinä tilanteessa tulisi aikuinen vain sanomaan lapselle, että älä vollota siinä..

He kun joutuvat elämään aikuisen kanssa, joka nauraa, kun toiseen sattuu, mitä muuta he osaisivat itsekään.



Mutta on tämä provo, ei kukaan noin sairasta oikeasti voisi kirjoittaa.

Hyviin käytöstapoihin olisi kuulunut kysyä lapselta, sattuiko pahasti, tarvitko apua. Ihan siitä riippumatta minkä ikäinen tai kokoinen tai näköinen ihminen on kyseessä ja riippumatta siitä, mitä mieltä on isojen poikien itkemisestä. Erittäin huonoa käytöstä aikuiselta ihmiseltä, hyi häpeä!

Mutta joskus tuo asenne kolahtaa omaan nilkkaasi.

Kipu kestää hetken ja menee sitten ohi. On ollut itselläkin monet kerrat vedet silmässä, kun on kopsauttanut. Aikuinen tosin osaa vähän rajoittaa itseään, ettei nyt täysillä ala volista. Mutta lapsi on hieman eri asia.



Miksi nykyään 6-vuotiaankin pitäisi olla iso? Monesti kuulee juuri tuota itkeä ei saa. Toinen mitä kuulee, on se, ettei noin ison pidä istua vanhemman sylissä. Tai viereen ei saa mennä koskaan nukkumaan, iso jätkä. Outoa minusta!

hänelle anteeksi hänen kyvyttömyytensä käyttäytyä empaattisen aikuisen tavoin. Häntä on varmastikin kohdeltu lapsena kylmästi, kukaan ei ole ollut puhaltamassa pipiin kun hän itse on kalauttanut itseään, hänelle on varmasti sanottu tylysti, että eihän noin isot lapset itke. Siksi hänestäkin on kasvanut samanlainen.

Naapurissa kaks ja jos pikku haava tulee, niin suunnilleen kuolemaan tekevät ja äidin pitää puhaltaa ja paijata. Oikeesti tosi ärsyttävää.



Mun tyttökään ei käyttäydy tolleen, mut mä en ookaan koskaan alkanu voivottelee kaatumisia tms. Sanon vaan, että ylös ja jatkamaan. Siis lapset on tässä suhteessa samanlaisia kuin koirat. Mitä enemmän sääliä saavat, niin sitä enemmän niitä "sattuu".