Lue keskustelun säännöt.
miten eroon myrkyllisestä isovanhemmasta? ov
25.06.2009 |
meidän on lapsilla vain yhden isovanhemmat ja toinen niistä, oma isäni on toisinaan todella mukava, mutta aika tuulella käyvä ja itsekäs, että monesti tulee vain paha mieli kun siellä (tai varinkin nyt mökillä) käy.
äiti on aivan ihana ja kärsii tilanteesta kun isä on sellainen kusipää usein.
lapsille toisinaan on mukava, mutta hermostuu helposti ja kiroaa ja haukkuu. olen monesti sanonut, että välit on nyt poikki, koska en halua lasteni kuulevan sellaista tai hänen myrkyttävän meidän lapsia. hän kuitenkin haluaa tavata lapsia, mutta omilla ehdoillaan ja aina hermostuu jostain, esim jos lapset meluavat tms. meillä ei ole muuta tukliverkkoa lähellä ja ätiini todella on hyvä isoäiti. olen usein itkukurkussa lähtenyt mummolasta tuon isäni käytöksen takia ja sanonut aina myös suorat sanat. suorastaan vihaan häntä toisinaan. monesti hän kyllä yrittää hyvitellä tekojaan ja ostelee kaikkea ja auttaa rempassa ym. mutta en todellakaan ole vaikka materiaa, vaan nsitä välitöntä rakkautta lapsiani ja minua kohtaan. nyt olen päättänyt että hän ei ole tervetullut meille, äitini on. emmekä me mene vanhempienki luo. eniten oikeastaan pännii miksi äitini katsoo moista paskaa.
nyt sanoin viimeksi pari päivää sitten että parempi ettei olla tekemisissä ja yritän tämän päätöksen n yt pitää. miten se onnistuu... olen kiltti ihminen ja annan herkästi anteeksi, mutta hyvä aika kestää vain hetken aj taas olisi kohta anteeksiannon paikka. isäni ei kyllä koskaan suoraan pyydä anteeksi, vaan hän hyökkää sanallisesti jotenkiin, kun kerron minkälainen hän on ja kuinka hän loukkaa meitä.
hänellä on ollut vähän vaikea suhde itsellä vanhempiensa kanssa ja toki tämä on jälkensä jättänyt, muttei silti ikeuta olemaan meille samantapainen.
onko parempi ettei ole isovanhempaa (ja isää, koska en itse omaan elämäänikään halua häntä) ollenkaan, vai kuitenin jonkinlainen, vaikkei olisikaan niin hyvää seuraa jne. paha mieli kun oma isä on niin paska suorastaan.
Kommentit (4)
äiti saa käydä. Heidän kotiin ette mene kylään.
Mitä mieltä lapsesi ovat isästäsi? Haluavatko he nähdä häntä, vai pelkäävätkö häntä, eivätkä halua nähdä?
Sinun täytyy ajatella lastesi parasta, eikä altistaa heitä huonosti käyttäytyvälle, huutavalle ja kiroilevalle isällesi, jos lapsesi häntä pelkäävät.
On äitisi oma valinta pysyä hänen rinnallaan. Sinulla on vapaus valita haluatko häntä sinun ja lastesi elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen yrittänyt vältellä, mutta jossain vaiheessa hän tulee muina miehinä ja maireana juttelemaan jne. enkä osaa sit enää olla välttelevä tai vihainen. nyt ajattelin, että ainoa vaihtoehto on evätä pääsy meille, niin ei tarvi nähdä, vaikka hän varmaa tässä joku päivä tulee taas muikistelemaan. ehken vaan avaa ovea.
lapset ei pelkää häntä. toinen jopa tykkää. isäni osaa olla hassu ja mukava, mutta toinen puoli sitten on tällainen kiroileva, ilkeilevä ja hermostunut ym. isäni yrittää varmaan hillitä usein itseään, muttei monestikaan onnistu. vanhempi lapsi jo ymmärtää tuon isäni käytöksen ja sanookin toisinaan, ettei tykkää papasta, ja joskus tietty sit tykkää kun "pappa" on mukavampi. mutta nuori viel on niin avoin, eikä monestkaan papan kiroilut häneen kohdistu, kun on suht pieni, ettei isäni viitsi hänelle suuttua. mutta joka kerta melkein tulee tilanne etä isäni irvistelee ja vihastuu jostain, esim just melusta ja tulee usein semmoista tekstiä etten jaksa semmosta. vaikei sit sanoistkaan mitän, niin huokailee ja on naama kurtussa.
itsellä vähän sama, siskon mies on juuri tuollainen, saattaa olla rento ja kiva ja yht äkkiä huutaa ja raivoaa. Välttelen heitä viimeiseen asti, mutta pelottaa joskus että menevät käymään lapsen isovanhemmilla lapsen ollessa siellä.
Mielestäni tuollainen arvaamaton käytös aikuiselta on todella paha lapselle. Voisitko tavata äitiäisi vain teillä/muualla, ja vältellä isää?