Lue keskustelun säännöt.
eikö kukaan enää ajattele että vastasyntynyt ja äiti
19.06.2009 |
ovat aikalailla "kiinni" toisissaan monta monta viikkoa synnytyksen jälkeen? mihin on se ajatus hävinnyt? Vauvan on saatava olla lähellä äitiä ekat 2-3-4 kk, se on hänen oikeus elämän alkutaipaleessa. Silloin hänen viestiinsä reagoidaan heti, on tuttu syli ja tuttu tuoksu. Uskokaa vain että vauva, jolle suodaan tämä, on paljon rauhallisempi, nukkuu paremmin ja voi paremmin - myös kasvaessaan. Pikkuhiljaa kun vauva alkaa liikkumaan reviiri laajenee, mutta vauvan ehdoilla. Jos ajattelee n 8-9kk lasta kun hän lähtee konttaamaan - menee nurkan taakse ja kurkkaa heti että äiti on varmasti vielä siellä - jolloin uskaltaa taas hieman laajentaa aluettaan. Lapsi joka saa kasvaa näin on usein erittäin hyvinvoiva taapero ja leikki-ikäinen ja näkee että perusturvallisuus on ihan ok. Ei vauvan kuulu kuskata ympäri kyliä hoitoon jatkuvasti, välillä tuntuu että tämä on 2000luvun popilmiö...sääli...
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä 70-luvulla jo synnytyssairaalassa äidit ja vauvat erotettiin, vauvat tuotiin vain syötölle 4 h välein, yöt olivat kokonaan poissa äitien luota.
Vuosikymmeniä katsottiin, että äidit toipuvat paremmin kun vauvat ovat ensiviikot pääasiassa muiden hoidossa. Vierihoito on 90-00-lukujen ilmiö.
välillä tuntuu että tämä on 2000luvun popilmiö...sääli...
joka on antanut vauvansa hoitoon alle kaksikuisena ihan vain vapaalle päästäkseen.
Kaikki ajattelevat että vastasyntynyt tarvitsee ykkösenä omaa äitiänsä ja isäänsä.
Mutta valitettavan moni ajattelee, että äidin pitää päästä tuulettumaan :(. Äidin elämä ei saa muuttua, kun vauva syntyy. Äidin pitää saada mennä ja elää. :(
En ymmärrä, mutta tuo on monen ajattelutapa. Sitten sitä vauvaa retuutetaan sinne ja tänne ja hoetaan mutulla: ei sille vauvalle mitään vahinkoa ole tullut. Elää ja porskuttaa :(. Myöhemmin todetaan sitten jos mitä tunne-elämän häiriöitä. Mutta eihän se äiti sellasia mieti, että osa vaurioista tulee esiin vasta aikuisiällä esim. sitoutumispelkona, erilaisina masennuksina jne.
ja tästä ajatustavasta olen haukut av:lla saanut moneen kertaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erossa toisistaan pitkiä aikoja eikä lasta viedä monta kertaa kuukaudessa yöhoitoon. Mutta pidän myös isää lapselle sen verran tärkeänä ja läheisenä ihmisenä, että en ajattele, että vauvalle koituisi siitä suurta vahinkoa, jos hän vaikkapa 2 kk vanhana viettää silloin tällöin muutaman tunnin pelkästään isänsä kanssa kotona ja äiti on jossain muualla tai pari tuntia vaikka mummon tai tädin kanssa. Mikään 24/7 symbioosi ei ole siis minusta välttämätön edes pienelle vauvalle.
Vauvan erottaminen äidistään oli vain lyhyen ajan trendi-ilmiö, joka liittyi tehokkuusajatteluun.
Jos katsotaan vähän kauemmas historiaan, niin silloiset hyväosaiset (aateliset) äidit antoivat vauvansa imettäjän hoiviin. Tämän imettäjän kanssa vauva kasvoi sitten ties kuinka pitkään. Äiti haki vauvansa takaisin jos tämä selvisi pikkulapsiajasta hengissä.
Sen jälkeen lapsi (ainakin jos sattui olemaan poika ja perheellä varaa) lähetettiin johonkin toiseen aatelis-perheeseen opetettavaksi ja kasvatettavaksi.
Jotkut puhuvat tuosta ajanjaksosta pimeänä keskiaikana.
Enemmistö lapsista on kuitenkin aina ollut enimmäkseen äitinsä hoivissa ja minusta on hyvä että tähän ollaan nykyisin taas palaamassa :)
höpöhöpö
vielä 70-luvulla jo synnytyssairaalassa äidit ja vauvat erotettiin, vauvat tuotiin vain syötölle 4 h välein, yöt olivat kokonaan poissa äitien luota.
Vuosikymmeniä katsottiin, että äidit toipuvat paremmin kun vauvat ovat ensiviikot pääasiassa muiden hoidossa. Vierihoito on 90-00-lukujen ilmiö.välillä tuntuu että tämä on 2000luvun popilmiö...sääli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MUTTA en ymmärrä mitä se muiden ihmisten persettä kaivaa miten jossain perheissä nähdään parhaaksi tehdä. Ehkä joillain äideillä on ajatuksena että kun pääsee itse kerran parissa kuukaudessa tuulettumaan, jaksaa taas paremmin ja on virkeämpi hoitamaan lasta. ja en nyt tarkoita että pitäisi juuri ryyppäämään päästä vaan vaikka shoppailemaan pariksi tunniksi. joidenkin mielestä vain ryyppääminen on rentoutuskeino muiden joukossa, enkä näe siinä mitään pahaa kunhan sitä ei jatkuvasti harrasta.
Minun mielestäni olisi tosi kiva jos antaisitte muiden olla hyviä äitejä sillä tavalla kun he osaavat sitä olla. Ei se tee kenestäkään sen huonompaa vanhempaa vaikka kävisikin välillä ulkona tuulettumassa ilman lapsiaan.
T. Äiti joka ei ryyppää, eikä käy ilman lapsiaan missään mutta ei silti arvostele muiden tekemisiä tietämättä faktoja.
erossa toisistaan pitkiä aikoja eikä lasta viedä monta kertaa kuukaudessa yöhoitoon. Mutta pidän myös isää lapselle sen verran tärkeänä ja läheisenä ihmisenä, että en ajattele, että vauvalle koituisi siitä suurta vahinkoa, jos hän vaikkapa 2 kk vanhana viettää silloin tällöin muutaman tunnin pelkästään isänsä kanssa kotona ja äiti on jossain muualla tai pari tuntia vaikka mummon tai tädin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suurin osa mun tuntemista n. 40-60-vuotisista aikuisista ei ole "viitsineet", "iljenneet", "ehtineet" tai "voineet" juuri lastaan imettää, saati sen kanssa nyhjätä noin kauaa.
Ei milloinkaan Suomessa aiemmin ole näin laajasti vietetty aikaa ihan vain esim. yhden vauvan kanssa, kuukausikaupalla kotona, jopa vuosia.
Mutkin on laitettu ekaan hoitopaikkaan 2kk vanhana ja sen jälkeen hoitajat ja ympäristö vaihtui vuoden välein.
eikä muutenkaan ole saaneet koskaan pullosta maitoa, tissiä ovat syöneet reilu 1v asti, että kyllä on olleet kiinni minussa, ja minusta se on ollut ihanaa. Se vauva-aika on niin lyhyt! Varsinkin se pikkuvauva aika, mä pesin vauvan kanssa 24/7 ekat kuukaudet, ihan siksi kun halusin!