Onko normaalia tuntea jonkinlaista rakkautta miespuolista kaveriaan kohtaan?
Vai voisko kyse olla loppupeleissä muustakin?
Olen tuntenut tämän miehen toista vuotta. Tavatessamme hän oli suhteessa, mutta sittemmin eronnut ja nyt sillä on joku orastava suhde. Itsekin olen varattu.
En tunne mustasukkaisuutta eikä meillä ole ollut mitään romanttista (no halattu ollaan joskus), mutta silti tuntuu että välitän hänestä aivan hirveästi. Tekisin mitä tahansa hänen puolestaan.
Mä aloin epäillä omia tuntemuksiani, sillä nyt hänestä ei ole paljon kuulunut mitään kun tapailee sitä tyttöä ja mä tunnen jääneeni toiseksi, äääh :/
Kommentit (9)
Sanotaan että Rakkautta on monenlaista... itse asiassa rakkautta on vain joko tai. Joku rakastaa puolisoaan, toinen ystäväänsä, yksi ihastustaan, kolmas lastaan. Kaikki ne on samaa rakkautta. Seksillä ei sinänsä ole rakkauden kanssa suoranaisesti mitään tekemistä.
ja musta siinä oli oikeaa ihastumistaki mukana. Minusta oli kuitenki ihmeellistä ja on ihmeellistä sunkin tilanteessa se, että se on niin tärkeä. Siis voiko joku miespuolinenkaveri olla noin tärkeä, jos oma mies on oikeasti rakas. Mä en edes lähtis tuollaseen jos rakastan miestäni oikeasti! Eli mikä sulla on todellinen suhde mieheesi?!? Puuttuuko rakkautta, läheisyyttä, riippuvuutta, kunnioitusta tms?
Minulla on miespuolinen työkaveri, joka on ennen muuta ystävä, mutta myös jotain enemmän. Ihmettelen näitä tunteita itsekin, sillä haluan hänestä nimenomaan ystävyyttä, en rakkaussuhdetta.
Osittain tunteet ovat ihan tavallista arvostusta mukavaa ja fiksua ihmistä kohtaan, mutta ehkäpä välillämme on luontaista kemiaa, joka sitten antaa ystävyyteen pienen seksuaalisen lisämausteen.
Mustis en tästä miehestä ole, minusta hänellä on täysin oikeus (ja velvollisuus) laittaa perheensä etusijalle. Niin minäkin teen oman perheeni kohdalla.
Millainen suhde sinulla sitten on tähän mieheen? Onko vain tunteet vai enemmänkin? Viestin alku kuulosti siltä että olette vain ystäviä vaikka sinulla onkin tunteita häntä kohtaan. Lopussa taas sanot että mies laittaa perheensä etusijalle. Onko teillä siis kuitenkin jotain "toissijaista".
Eli ovatko tunteet molemminpuoliset, tietääkö mies tunteistasi ja oletteko edenneet asiassa jotenkin?
Tottakai ystäväänsä saa rakastaa ja hyvää ystävää oikeastaan pitääkin rakastaa. Ettekö muka tunne rakkautta ja lojaaliutta naispuolisia ystäviänne kohtaan? (Eikö tämä ole jopa hyvän ystävyyden ehto?) Eivätkö miespuoliset ystävät muka ansaitse samaa? Sukupuoli on ystävyydessä aika toissijainen seikka. Seksuaalinen jännitteisyys on sitten asia erikseen.
Varsinkin, jos todella rakastaa miestään, rakastetun ystävän sukupuolella ei ole mitään väliä: itselle on päivänselvää, etteivät miehet elämässä tavoittele samaa paikkaa. Musta ei päinvastoin olisi ihan normaalia, että parisuhteen pitäisi olla elämän ainoa merkittävä sosiaalinen suhde. Se on se tärkein kylläkin, jos kunnon parisuhteessa on. Mutte ehkä muut läheiset miehet ahdistavat, jos suhde on sitä laatua, että mieltä kaihertaa ajatus siitä, että olisi joku parempikin kuin se oma..?
Nauti ap vaan rauhassa siitä, että sulla on hyvä ja läheinen ystävä. Itsehän sen parhaiten tiedät, ettei hän parisuhdettasi uhkaa, älä meiltä kysele. ;)
Ps. On ihan normaalia olla harmissaan siitä, ettei kaverilla ole aikaa. Etkö muka olisi mustis myös naisystävästä, joka ei ehdi ikinä tavata, koska kyhnyttää uuden miehensä kanssa kaiken aikaa?
Tottakai ystäväänsä saa rakastaa ja hyvää ystävää oikeastaan pitääkin rakastaa. Ettekö muka tunne rakkautta ja lojaaliutta naispuolisia ystäviänne kohtaan? (Eikö tämä ole jopa hyvän ystävyyden ehto?) Eivätkö miespuoliset ystävät muka ansaitse samaa? Sukupuoli on ystävyydessä aika toissijainen seikka. Seksuaalinen jännitteisyys on sitten asia erikseen.
Varsinkin, jos todella rakastaa miestään, rakastetun ystävän sukupuolella ei ole mitään väliä: itselle on päivänselvää, etteivät miehet elämässä tavoittele samaa paikkaa. Musta ei päinvastoin olisi ihan normaalia, että parisuhteen pitäisi olla elämän ainoa merkittävä sosiaalinen suhde. Se on se tärkein kylläkin, jos kunnon parisuhteessa on. Mutte ehkä muut läheiset miehet ahdistavat, jos suhde on sitä laatua, että mieltä kaihertaa ajatus siitä, että olisi joku parempikin kuin se oma..?
Nauti ap vaan rauhassa siitä, että sulla on hyvä ja läheinen ystävä. Itsehän sen parhaiten tiedät, ettei hän parisuhdettasi uhkaa, älä meiltä kysele. ;)
Ps. On ihan normaalia olla harmissaan siitä, ettei kaverilla ole aikaa. Etkö muka olisi mustis myös naisystävästä, joka ei ehdi ikinä tavata, koska kyhnyttää uuden miehensä kanssa kaiken aikaa?
t. ap
Olemme ystäviä, joiden välillä on MYÖS seksuaalista jännitettä. Kun sanoin että odotan häneltä ennen muuta ystävyyttä, niin tarkoitin sitä. Tunteet siihen päälle ovat vähän kuin bonusta, ei niille oikein mitään voikaan.
Olen muutenkin aika herkästi ihastuvaa tyyppiä, ja tarkoitan nyt nimenomaan harmitonta ihastumista. Toisekseen monet ystävistäni ovat nimenomaan miehiä, töissäkin on heitä enemmän kuin naisia.
5
Minulla on miespuolinen työkaveri, joka on ennen muuta ystävä, mutta myös jotain enemmän. Ihmettelen näitä tunteita itsekin, sillä haluan hänestä nimenomaan ystävyyttä, en rakkaussuhdetta.
Osittain tunteet ovat ihan tavallista arvostusta mukavaa ja fiksua ihmistä kohtaan, mutta ehkäpä välillämme on luontaista kemiaa, joka sitten antaa ystävyyteen pienen seksuaalisen lisämausteen.
Mustis en tästä miehestä ole, minusta hänellä on täysin oikeus (ja velvollisuus) laittaa perheensä etusijalle. Niin minäkin teen oman perheeni kohdalla.