Pitääkö kaikkien olla älykkäitä ja menestyneitä?

kaunis, laiha, älykäs ja materiaalisesti menestynyt voi olla yhtä hyvin hyvä ihminen kuin täydellinen k-pää.

On oltava myös korkeasti koulutettu, uraorientoitunut, perhetta arvostava, urheilullinen, kaikesta kiinnostunut, kultturelli je itseään kaikilla osa-alueilla jatkuvasti kehittävä. Omat elämänkäänteet on myös tarkkaan dokumentoitava ja jokainen päätös tulee pystyä perustelemaan omaa osaamispääomaa kartuttavana tietoisena ratkaisuna.



Sanalla sanoen: jollet kykene tuotteistamaan itsestäsi myyvää pakettia kaikille markkinoille - et ole mitään.

Mielenkiintoista on tutustua erilaisiin ihmisiin, en arvota ihmisiä koulutuksen, menestyksen tai varakkuuden mitalla, vaan sillä, että on muuten hyvä tyyppi; hauska, luotettava, ystävällinen voi olla vaikka millainen taatelintallaaja ja sellaisen seurassa viihdyn.

ojankaivajiakin tarvitaan.

Jokaisella on itseisarvo, jokainen on arvokas, jokainen on ainutlaatuinen. Tyhmä ja rikas ja köyhä ja älykäs. Tai tyhmä ja köyhä ja rikas ja älykäs. Minulle rakkain ihminen maailmassa on pyöreä menninkäsnaamainen ihminen jonka äo ei taatusti yllä edes aikuiselle simpanssille. On ihana... 2v tyttäreni. =D

Eihän kauneus tai älykkyys ole itseisarvo, niillä on vain välinearvoa.



Siis ollakseen mitä tai saavuttaakseen mitä?



Hyvyys taas on adjektiivi, joka liittyy ihmisen käyttäytymiseen muita kohtaan.

Jos tarkoitit pikemminkin "tärkeää" tai "merkittävää", niin joo: älykkyys ja menestyminen liittyvät niihin seikkoihin.



Ihmisarvoa sen sijaan on aivan jokaisella ihmisellä saman verran. Oli kyse Albert Schweitzerista tai puliukosta...

Jos kaikki olisivat älykkäitä ja menestyneitä, eihän silloin kukaan olisi toista fiksumpi tms. Mitäs sitten tehtäisiin, millä pädettäisiin?!



Kuhtuullinen älykkyys helpottaa elämää, samoin menestys ja raha auttaa olemaan onnellisempi, jos sen takia ei tarvitse luopua haluamistaan asioista (kuten vapaa-aika). Mitään takeita onnellisuudelle nuo eivät ole ja toissaalta niiden puutekaan ei tee välttämättä onnettomaksi.

mutta oikeesti noi ap:n luettelemat kyllä liittyy onnellisuuteen aika selkeällä tavalla.

Jokaisella on itseisarvo, jokainen on arvokas, jokainen on ainutlaatuinen. Tyhmä ja rikas ja köyhä ja älykäs. Tai tyhmä ja köyhä ja rikas ja älykäs. Minulle rakkain ihminen maailmassa on pyöreä menninkäsnaamainen ihminen jonka äo ei taatusti yllä edes aikuiselle simpanssille. On ihana... 2v tyttäreni. =D

mutta oikeesti noi ap:n luettelemat kyllä liittyy onnellisuuteen aika selkeällä tavalla.

Siis "Pitää olla kaunis, laiha, älykäs ja materiaalisesti menestynyt jotta voi olla hyvä ihminen?"

Minusta ei, siis mitenkään lenpalttisesti noita ei tarvitse onnelisuuteen. Sen sijaan jos joku noista puuttuu pahasti (on sairaan ruma, valtavan lihava, erittäin yksinkertainen tai todella köyhä), on paljon mahdollista, että tuntee itsensä onnettomaksi.

Jo ihan sen takia, että puolison löytäminen on hankalaa, jos joku asia mättää pahasti. Ja poikkeuksia tietysti on.

Ei vaan ihan tavallinen terve 2v. Simpanssien äo on n. 5v lapsen tasolla.

AAMEN.

kyseenalaistan kulutuskeskeisen elämäntavan: tarvitseeko perhe kaksi autoa, omakotitalon, vimpan päälle sisustuksen, 2-3 matkaa vuodessa, kaiken maailman maksullisia menoja ollakseen onnellinen?

kaunis, älykäs, menestynyt ja urheilullinen, mutta en onnellinen. Ahdistaa päivittäin, ja vaihtaisin saman tien osia kenen tahansa vähemmän kauniin, älykkään, menestyneen ja urheilullisen kanssa, joka osaa iloita ja nauttia elämästä.

Sitäkin voi mitata niin monella tavalla. Ihminen voi olla älyllisesti hyvinkin heikoilla mutta silti menestyä niissä asioissa jotka hänelle itselleen ovat tärkeitä.

kievmpaa jos edes yrittäsitte sivistää itseänne ja katsoisitte miten pukeudutte ja opettelisitte käytöstapoja.

Tämä kysymys heräsi mielessäni kun näitä keskusteluita täällä on tullut luettua.

Pitää olla kaunis, laiha, älykäs ja materiaalisesti menestynyt jotta voi olla hyvä ihminen?

Sana vapaa!

Ei ihmisen PIDÄ olla mitään sellaista, mitä ei halua! (Tai no pitää olla suht ihmisiksi, ettei rupea esim. massamurhaajaksi, mutta kumminkin...) Semmoiset ihmiset, jotka ovat sitä mitä ovat ja sanovat piutpaut näille "pitämisille" ovat paljon kivempaa seuraakin kuin ne, jotka stressaavat mitä kummallisimmista asioista ja pohtivat että "minun pitää olla sitä ja tätä".

Ihan eri asia mitä HALUAA olla. Jos haluaa olla kaunis, voi opetella pukeutumaan ja hoitamaan ulkonäköään, kyllä silläkin jo piirun verran kaunistuu. Jos haluaa olla älykäs, voi kehittää sivistystään, jne.

Ainoastaan, jos noista hyvistä asioista osaa nauttia, niistä on jotain todellista hyötyä.



Mummini ei ollut mitään noista asioista, paitsi minun silmissäni kaunis ja rakas oma mummini. Mutta hän on mielestäni ihanimpia ihmisiä joita tiedän. Kaipaan häntä kovasti, kuoli pari vuotta sitten. Hän oli ihminen, joka hoiti korkeaan ikään asti toisten lapsia omien kymmenen lisäksi, eikä kerännyt itselleen tämän maailman aarteita. Silti hän nautti elämästä, oli monien ystävien ja sukulaisten rakastama, kuolemaansa asti positiivinen ja onnellinen ihminen.

Ihmiset, jotka noita kaikkia on, niin useinkyllä kuvittelevat olevansa muita parempia. :( Jotkut taas oikeasti ajattelevat että kaikkea tuota pitää olla, ja ajavat itsensä ihan piippuun vaan ollakseen noita.