Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävä ongelma!
09.06.2009 |
Äitini mies, joka on ollut äitini kanssa yli 20 vuotta, haluaisi ilmeisesti kutsua itseään ukiksi vastasyntyneelle lapselleni... En ole koskaan kokenut häntä isäkseni, ja äitini ja tuon miehen vakioriidanaiheita lapsuudessani oli, että hänen ei tarvitse osallistua elättämiseeni, koska en ole hänen lapsensa. Olen ollut hyvin sinut sen asian kanssa, ettei hän ole isäni, vaikka isäni kuoli minun ollessa pieni.
Olenko ihan idiootti jos kiellän häntä kutsumasta itseään ukiksi, en nimittäin haluaisi suoda hänelle sitä iloa. Meillä on ollut aika riitaisa suhde melkein koko ajan, nyt välimme ovat asiallisen viileät.
Kommentit (19)
En nimittäin ikinä ole sanonut häntä isäpuoleksi, hän kielsi sen, joten ei hän ukkipuolikaan voi olla...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän ei ole lapsen isoisä, joten häntä ei voi sanoa ukiksikaan tai muuta. Helppoa :)
Minun äitini miestä lapset kutsuvat hänen omalla nimellään, vaikka hän on kyllä läheisempi ja enemmän isoisä kuin varsinainen isoisä.
halua suoda sitä iloa että olisi nimitys ukki?
Joten hänen ei pitäisi myöskään ajatella lastani lapsenlapsenaan, joten ei voi olla tämän lapsen ukki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opetin vaan lapsen sanomaan miestä nimellä. Ei tuo mielestäni ole itsekkyyttä.
minusta perustelusi on selkeä.
Ja wanna be ukkikin siihen tyytynee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi kyllä muodostaa itse haluamansa nimen.
MEillä miehen isän vaimo sivulauseessa toi ilmi, että olisi halunnut tulla kutsutuksi mummiksi tms. Anoppi vaan on ollut sen verran epäkypsä suhtautumisessaan tähän 20 vuotta jatkuneeseen parisuhteeseen, omasta parisuhteestaan huolimatta, että käytin täti nimitystä arkea helpottaakseni.
Nyt hän kulkee joko etunimellä kaikkien serkusten parissa tai etunimi+täti/mummi. Eikä olla asiasta sen enempää kiistelty. Meidän lapset tykkää hänestä, lasten serkut joutuneet näkemään aikuisten välien selvittelyä, joten kokevat hiukan epämielyttämpänä.
Mielestäni täti tai setä linja ystävällisesti puhuttuna on ihan ok. Ei se nimi ihmisten välien läheisyyttä määritä.
Appini uusi puoliso halusi kovasti olla mummo. Miehelleni hän ei ole koskaan ollut äiti/äitipuoli.
Aikansa hän kutsui itseään mummoksi, mutta lopulta ymmärsi, että meille hän on vain "täti". Lapsetkin kutsuvat häntä tädiksi tai hänen etunimellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika itsekeskeistä toimintaa, jos tuollaisista otetaan herneet nenään. En puuttuisi tuollaiseen, pikkujuttuhan tuo on.
Alkaisitko itse kutsumaan jotain isäsi ystävätärtä äidiksi? Et tietenkään!
Onko se teiltä jostain pois, jos puhutellaan ukiksi/mummoksi, vaikkei verisukua ollakaan? Aika itsekeskeistä toimintaa, jos tuollaisista otetaan herneet nenään. En puuttuisi tuollaiseen, pikkujuttuhan tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliskohan tämä "wanabe-ukki" vanhetessaan ymmärtänyt tehneensä aikanaan väärin pitäessään niin tiukan eron vaimonsa lapseen? Ehkä hän katuu nyt, vanhempana ja viisaampana?
Oletko tosiaan niin kostonhimoinen, että vanhojen jaksat kantaa vielä kaunaa? Tuollaisella teet hallaa vain ja ainoastaan itsellesi. Anteeksi voi antaa ilman pyytämistäkin. Ole sinä aikuinen, anna anteeksi ja anna uusi mahdollisuus oman lapsesi kanssa.
haluaisi äidin miesystävää kutsuttavan ukiksi, koska hän on kohdellut aikoinaan sinua huonosti tai ainakin antanut useasti ymmärtää, ettet ole hänelle tärkeä. Ymmärrän hyvin ajatuksesi, mutta mietin kuitenkin, että...entäs lapsesi?
Voisiko näiden kahden välille syntyä se lämmin suhde, jota olet itse lapsena kaivannut? Ajattele asiaa hetken, että haluaisitko kuitenkin tarjota sen lapsellesi? Tuosta ihmissuhteesta saattaisi muodostua lapsellesi merkityksellinen. Näyttää ainakin siltä, että äitisi miesystävä katuu aikaisempia sanomisiaan ja päätöksiään ja yrittää rakentaa siltaa välillenne. Kömpelösti - kyllä. Myöhässä - kyllä. Mutta silti kannattaa miettiä, että olisiko itse mahdollista laittaa vanhat taakse ja aloittaa uudelleen uuden pienen ihminen tultua maailmaan.
Kuitenkin, mitä tahansa päätät, ymmärrän päätöksesi. Ei ole mikään maailman helpoin dilemma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin kuolintapauksissa monet lapset alkavat kutsumaan vanhemman uutta puolisot äidiksi/isäksi. Ei enää aikuisiällä, mutta aiemmin kyllä. Ei siinä ole mitään ihmeellistä...
Alkaisitko itse kutsumaan jotain isäsi ystävätärtä äidiksi? Et tietenkään!
nimittäin sinä viisas alla olevan kirjoittanut ja ajatellut.
Sinä äitinä haluat totta kai lapsellesi mahdollisimman rakastavan ja lämpöisen, turvallisen lähiympäristön.
Sellainen ei nyt vain synny, jos selkeästi kiellät ukki-nimityksen, vaikkakin minusta voisit vallan hyvin jonakin rauhallisena hetkenä ottaa esille kokemasi kivun siitä, että et itse saanut kokea äitisi puolison puolelta tarvitsemaasi läheisyyttä ja isällistä turvaa.
Mutta lapsesi on sinulle nyt tärkein.
Mitäs, jos antaisit äitisi miehen kutsua itseään ukiksi - jatka sinä hänen kutsumistaan sillä nimellä johon olet tottunut, eli oli hän sitten Pekka Matti tai Heikki. Sinunhan ei tarvitse mennä ukki-leikkiin mukaan.
haluaisi äidin miesystävää kutsuttavan ukiksi, koska hän on kohdellut aikoinaan sinua huonosti tai ainakin antanut useasti ymmärtää, ettet ole hänelle tärkeä. Ymmärrän hyvin ajatuksesi, mutta mietin kuitenkin, että...entäs lapsesi? Voisiko näiden kahden välille syntyä se lämmin suhde, jota olet itse lapsena kaivannut? Ajattele asiaa hetken, että haluaisitko kuitenkin tarjota sen lapsellesi? Tuosta ihmissuhteesta saattaisi muodostua lapsellesi merkityksellinen. Näyttää ainakin siltä, että äitisi miesystävä katuu aikaisempia sanomisiaan ja päätöksiään ja yrittää rakentaa siltaa välillenne. Kömpelösti - kyllä. Myöhässä - kyllä. Mutta silti kannattaa miettiä, että olisiko itse mahdollista laittaa vanhat taakse ja aloittaa uudelleen uuden pienen ihminen tultua maailmaan. Kuitenkin, mitä tahansa päätät, ymmärrän päätöksesi. Ei ole mikään maailman helpoin dilemma...
erehtyminen on inhimillistä, anteeksiantaminen jumalallista.
Joten hänen ei pitäisi myöskään ajatella lastani lapsenlapsenaan, joten ei voi olla tämän lapsen ukki.
kirjoittaneiden kanssa! Onko oma kauna pakko siirtää myös lapseen? Kasva aikuiseksi ja anna lapsesi muodostaa tähän henkilöön ihan oma suhteensa.
nykyään on sinuun suhtautunut?Osoittaako olevansa pahoillaan menneestä? Jos ei "kadu" niin haistattaisin pitkät ja visusti vaalisin oikean Ukin muistoa.Nykyistä kutsuisin ja opettaisin myös lapsen kutsumaan äijää nimeltä.
Jos taas on yrittänyt korvata vanhoja puheitaan jollain tapaa niin voisinkin ehkä antaa anteeksi ja kutsua ukiksi.
Toi asiallisen viileä ei kyllä mun korvaan kuulosta niin hyvältä,että sallisin Ukki-tittelin hänelle.
Onko lapsen isän puoleta isovanhempia?Kyllähän sitä sitten riittää jos on sieltä puolelta vaari/ukki tai pappa ja tää äidin mies on "veijo",kun oikea ukki on kuollut.
Älä täällä kitisevistä ämmistä välitä- kutsu sillä nimellä joka kuvastaa omia tuntojasi.
Tsemiä :)
Tai pukki eli puoli-ukki :D