Mulle vaan vähän, aargh!

tietenkin lapsen iästä.

Määrääkö aikuinen senkin, koska lapsen on jano tai vessahätä? Meillä ainakin lapsi saa päättää, paljonko syö, seuraavilla reunaehdoilla:



-maistaa täytyy kaikkea (pakko ei ole tykätä)

-seuraava ruoka-aika on sitten seuraavaan ruoka-aikaan, ja jos ei edellisellä aterialla ole syönyt kunnolla, on turha valittaa. Sitten joutuu tunnin pari kestämään vähän nälkäisenä (suomalainen perusterve lapsi ei kuole nälkään yhdellä ateriavälillä, ja yleensä sitten seuraavalla maistuu ruoka kuin ruoka)

-seuraavalla aterialla saattaa olla samaa ruokaa kuin sillä aterialla, jonka jättää väliin

-mitään jälkiruokaa tai herkkuja ei tietenkään aterian jälkeen saa, ellei ole syönyt sovittua määrää pääruokaa



En minä ainakaan pakkosyötä lasta, jos ei ole nälkäinen tai maistu. Tietysti vauvaikäinen on asia erikseen, mutta kyllä meillä näitä sääntöjä on menestyksekkäästi sovellettu jo taaperoiästä alkaen.

ja silti olen sitä mieltä, että aikuinen päättää, MITÄ lapsi syö, ja sen, että kaikkea maistetaan, mutta ei sitä, miten paljon lapsi syö. Eri juttu on, jos lapsi itse ottaa jotain lautaselleen, sitten voi vähän painostaa, ja ihan pientä voi vähän maanitella syömään.

Aikuinen päättää mitä syö!

Yritin juuri opettaa, ettei kaikkea tarvitse syödä. Lapsi 4½ v on ollut kaksi vuotta hoidossa ja edellisviikolla oli ensimmäisen kerran pahaa ruokaa (jouduin pitämään nenästä kiinni, kun söin =( ). Hän luuli, että aikuiset suuttuu jos sanoo ettei tykkää. Syö hyvin ja usein ottaa lisää. Kamalaa miten lapsi oli asian miettinyt, en varmasti itsekään söisi, jos en tykkäisi.



Hauskaa oli, että kotona ei pystynyt sanomaan, mitä ruokaa se oli, vaikka annoin vinkkejä laatikkoa? keittoa? Se oli ollut kuskusia ja possukastiketta suolapähkinöillä. =)