Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pyytäisin rakentavaa näkökulmaa ulkopuoliselta. Olen pidemmällä vierailulla masentuneen äidin luona, miten suhtautua herkkään tunnelmaan?

Vierailija
20.11.2026 |

Hän on äitini ja hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on. On sairaskierteitä henkisesti ollut useita kertoja ja itsekin niistä tiedän omienkin kokemuksien kautta. 

Kuitenkin ajat ovat muuttuneet ja voin nykyään hyvin. Äitkin hakeutui myös tänä vuonna enemmän avun piiriin ja käy aika voimakasta toipumisprosessia ilmeisesti tällä hetkellä. 

On todella masentuneen ja eksyneen oloinen, unohtelee asioita, pinna todella herkillä, hajamielinen, apaattinen eikä halua puhua hänen tuntemuksistaan, huokailee paljon. Ensimmäiset pari tuntia meni hyvin kun saavuin, nauroimme paljon. Hän kuitenkin väsähti ja alkoi muuttumaan parin päivän aikana koko ajan tuohon luettelemaani suuntaan. Tässä on jo vähän riidelty ja itketykin ja tietenkin sovittu. 

Kuitenkin tuntuu, että hän ottaa todella herkästi itseensä kaiken pienenkin "negatiivisen" kommentin (mitä en tarkoita ollenkaan ilkeästi) tai on herkkä yhtään millekkään mikä voisi edes kuvitteellisella tasolla olla arvostelua häntä kohtaan vaikka ei ole. 

On siinä mielessä aika hankalaa olla kun täytyy vähän jokaista sanaansa varoa, ilmettään ja asentoaan. Ihan mistä vain saattaa apatisoitua entisestään ja vaipua enemmän kuoreensa ja huokailla itsekseen. 

Olen täällä sovitun mukaan siivonnut yhdessä hänen kanssaan, laitettu joulua, kaikenlaista mukavaa yritetty tässä tehdä  ja olen halunnut pyrkiä siihen, että hän saa olla miten on ja millainen on, hän saa olla masentunut, en vain tiedä miten minun pitäisi tässä itse olla kun tuntuu, että vähän kaikki on "liikaa". Kuitenkin vaikuttaahan tämä väistämättä itseenikin ja olen myös käpertynyt enemmän omiin oloihini ja vältän liikaa keskustelua, etten vahingossa sano jotain väärää. 

En viitsi kuitenkaan lähteä koska ei hän sitäkään halua ja loukkaantuu entisestään, sillä meillä on vielä sovittuja tekemisiä tässä useamman päivän ajaksi. Ehkä vain jatkan puuhailuja ja yritän olla mahdollismman normaali? 

 

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritän myös olla niin, että hänen ei tarvitsisi tuntea, että hänen masennus vaikuttaisi minuun ja tuntisi siitä sitten syyllisyyttä. Eli siinä mielessä voi olla miten on ja minä tosiaan jatkan puuhailuja, olen oma itseni mutta tietenkin yritän vähän säädellä sitä etten olisi ihan niin värikäs tai humoristinen oma itseni vaikka se kyllä ensin toimi, hän nauroi vedet silmissä. Kuitenkin nyt tässä on parin päivän aikana tullut hänen todellinen tilanteensa ilmi ja on kyllä hyvin apaattinen, on ahdistunut ja hänen on vaikea olla. En oikein tiedä mitä voisin tehdä eikä hän päästä kuitenkaan niin lähelle, että voisin häntä yrittää auttaa vaan enemmänkin käpertyy oman suojamuurin taakse (jonka ymmärrän kyllä) ja on poissaoleva, että sitten myös todella kiukkuinen. Ehkä kaikki saa olla vain näin? Yritän miettiän, että miten itse olisin halunnut, että minut kohdataan silloin kun olin todella masentunut mutta äitini ei oikein avaudu niin en tiedä mikä olisi se oikea lähestymistapa sitten. Hän haluaa, että annan hänen olla ja annankin mutta jos kuitenkin olen etäisempi tai miten päin vain niin tuntuu, että se on jotenkin triggeröivää siitä huolimatta. Ap

Vierailija
2/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kai se on yärkeintä, että käyt ja vietät aikaa siellä. Anna hänelle aikaa huilailla itsekseen, lue vaikka kirjaa välillä omissa oloissasi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juu.

Ole lähellä ja kuuntele, ehkä voisit joskus vähän halata jos se ei ole vastenmielistä teille kummallekaan. Sano että välität ja että asiat kyllä selviää.

Vierailija
4/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tilanteesi ymmärrän, vaan mietitköhän ehkä liikaa miltä äidistäsi tuntuu.

Ole oma itsesi. Kuulostat herkältä ja muut huomioivalta sekä tunnet äitisi.

Masentuneen kanssa on rankkaa, täytyy pitää omat rajansa että jaksaa.

Käy välillä kävelyllä tai ota muuta omaa aikaa, saat etäsyyttä palautua.

Vierailija
5/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi pitää tehdä niin pitkiä vierailuja, kun äiti ei selvästikään jaksa? 

Vierailija
6/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Et ole työelämässä? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hiljainen läsnäolo riittää, ei liikaa vaatimuksia yhdessäololle. Puhukaa silloin, kun jaksatte, puuhatkaa, kun jaksatte. Rehellisyys on tärkeää niin, että kumpikin saa olla sitä, mitä on ja saa olla väsynyt ja jaksamaton ja seuraavassa hetkessä voi olla jotain iloa ja keveyttä.

Vierailija
8/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Juu.

Ole lähellä ja kuuntele, ehkä voisit joskus vähän halata jos se ei ole vastenmielistä teille kummallekaan. Sano että välität ja että asiat kyllä selviää.

Halasimme, sanoin, että rakastan häntä ja toivon, että hän voisi kertoa mitä on mielen päällä. Ei kuitenkaan halua kertoa. On vain todella ahdistunut ja sanoi sen suoraan. Haluaisin aidosti olla hänelle enemmän tukena henkisesti mutta en oikeastaan voi tämän enempää mitä olen yrittänyt olla. Eli olen sitten keskittynyt just siivoamiseen. kuunneltu joululauluja, oltukin vain välillä yhdessä samassa huoneessa ja kun tunteet sitten noussut pintaan niin, että alkanut tulemaan riidan tynkää, niin ollaan sitten taas vähän oltu erillään. Tämä on tällaista tasapainoilua. Ehkä elää nyt tärkeää sisäistä prosessia ja onhan se kuluttavaa eli ymmärrän hyvin. En kuitenkaan halua vaikuttaa siltä, ettenkö arvostaisi häntä tai että loukkaisin häntä mutta en myöskään halua itse olla apaattinen enkä vaipua sellaiseen negatiiviseen moodiin vaan yritän pysyä suhteellisen pirteenä joka välillä vähän triggeröi. No, katsotaan. Ehkä tässä voidaan molemmat olla vain ihmisiä, sitä hänelle sanoinkin, että ollaan vain äiti ja tytär, ei meillä tarvitse olla mitään rooleja tässä kun olemme yhdessä. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää tehdä niin pitkiä vierailuja, kun äiti ei selvästikään jaksa? 

Yleensä en näin pitkiä vierailuja teekään enkä ole vaivaksi sinällään. Eli siis teen kyllä ruoat, siivoan ja olen tässä läsnä. Olemme puhuneet tästä jo hyvissä ajoin etukäteen, että valmistelemme yhdessä joulua, hän on paljon ostanut tarvikkeita tätä vierailua varten ja meillä on tiettyjä asioita mitä teemme. Rauhassa kuitenkin ja ilman paineita, ei ole mitään sellaista kiirettä vaan paljon lepoa ja vapaasti ihan fiiliksellä. Äiti haluaa minun olevan täällä ja ottaisi sen loukkauksena jos lähtisin koska olemme sopineet tämän nyt näin. Ap

Vierailija
10/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisiko katsonut liikaa uutisia. Meillä niistä kimpoaa loputon ahdistus

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu.

Ole lähellä ja kuuntele, ehkä voisit joskus vähän halata jos se ei ole vastenmielistä teille kummallekaan. Sano että välität ja että asiat kyllä selviää.

Halasimme, sanoin, että rakastan häntä ja toivon, että hän voisi kertoa mitä on mielen päällä. Ei kuitenkaan halua kertoa. On vain todella ahdistunut ja sanoi sen suoraan. Haluaisin aidosti olla hänelle enemmän tukena henkisesti mutta en oikeastaan voi tämän enempää mitä olen yrittänyt olla. Eli olen sitten keskittynyt just siivoamiseen. kuunneltu joululauluja, oltukin vain välillä yhdessä samassa huoneessa ja kun tunteet sitten noussut pintaan niin, että alkanut tulemaan riidan tynkää, niin ollaan sitten taas vähän oltu erillään. Tämä on tällaista tasapainoilua. Ehkä elää nyt tärkeää sisäistä prosessia ja onhan se kuluttavaa eli ymmärrän hyvin. En kuitenkaan halua vaikuttaa siltä, ettenkö arvostaisi häntä tai että loukkaisin häntä mutta en myöskään halua itse olla apaattinen enkä vaipua sellaiseen negatiiviseen moodiin vaan yritän pysyä suhteellisen pirteenä joka välillä vähän triggeröi. No, katsotaan. Ehkä tässä voidaan molemmat olla vain ihmisiä, sitä hänelle sanoinkin, että ollaan vain äiti ja tytär, ei meillä tarvitse olla mitään rooleja tässä kun olemme yhdessä. Ap

Selvästi olet sekä välittävä että herkästi vaistoava ihminen. Kun olet sanonut että rakastat niin vaikka äiti torjuisi ja sulkeutuisi, niin kyllä se sanomisesi siellä äidin sydämessä kuitenkin vaikuttaa. Sanoisin että jatka ihan noin kuin olet toiminut, ja jos itsellesi käy raskaaksi olo, lähde ulos happea haukkaamaan. Oletteko muuten ulkoilleet yhdessä? Se voisi piristää äitiäsikin. Ja onko teillä kirkas valo käytössä? Siitä voi olla yllättävän paljon apua.

Tsemppiä molemmille, ja mukava että jaoit tämän täällä, vaihteeksi mukavaa lukea tavanomaisen Iigoritrollit/persujankkaus /Puppa/naisvihajuttujen lomaan

Vierailija
12/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

"On siinä mielessä aika hankalaa olla kun täytyy vähän jokaista sanaansa varoa, ilmettään ja asentoaan."

Sanosin, että kyllä sen huomaa, kun joku joutuu alkaa kävelemään varpaisillaan. Ja se voi syventää sitä kierrettä, että voi ei, nyt tuo joutuu minun takia olemasn varuillaan. 

Järkkää loppuvierailun ajaksi kerran tai kahdesti päivässä teille kummallekin omaa aikaa. Lähde aamupäivällä tunnin kävelylle (ja kerro se ääneen, että tuut tunnin päästä takas), ja iltapäivällä lue vaikka tunti-pari kirjaa. Saatte kumpikin vähän hengähtää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tilanteesi ymmärrän, vaan mietitköhän ehkä liikaa miltä äidistäsi tuntuu.

Ole oma itsesi. Kuulostat herkältä ja muut huomioivalta sekä tunnet äitisi.

Masentuneen kanssa on rankkaa, täytyy pitää omat rajansa että jaksaa.

Käy välillä kävelyllä tai ota muuta omaa aikaa, saat etäsyyttä palautua.

Juu vietän aikaa omissa oloissani kyllä aika paljon ja hän omissaan. Lepäilemme molemmat omissa huoneissamme ja välillä puuhastelemme. Sellaista on tänään ollut. Yritän parhaani, että pystyn kohtaamaan tämän tilanteen hienotunteisesti mutta myös niin, ettei vaikuta siltä, että tämä menee liian varovaiseksi ja esittämiseksi, ei sekään mukavaa ole tai se tekee tilanteesta jotenkin vieläkin hankalamman ja lataantuneemman eli aito mutta hienotunteinen hyväksyvä, sellainen varmaan paras tässä tilanteessa. Ap

Vierailija
14/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu.

Ole lähellä ja kuuntele, ehkä voisit joskus vähän halata jos se ei ole vastenmielistä teille kummallekaan. Sano että välität ja että asiat kyllä selviää.

Halasimme, sanoin, että rakastan häntä ja toivon, että hän voisi kertoa mitä on mielen päällä. Ei kuitenkaan halua kertoa. On vain todella ahdistunut ja sanoi sen suoraan. Haluaisin aidosti olla hänelle enemmän tukena henkisesti mutta en oikeastaan voi tämän enempää mitä olen yrittänyt olla. Eli olen sitten keskittynyt just siivoamiseen. kuunneltu joululauluja, oltukin vain välillä yhdessä samassa huoneessa ja kun tunteet sitten noussut pintaan niin, että alkanut tulemaan riidan tynkää, niin ollaan sitten taas vähän oltu erillään. Tämä on tällaista tasapainoilua. Ehkä elää nyt tärkeää sisäistä prosessia ja onhan se kuluttavaa eli ymmärrän hyvin. En kuitenkaan halua vaikuttaa siltä, ettenkö arvostaisi häntä tai että loukkaisin häntä mutta en myöskään halua itse olla apaattinen enkä vaipua sellaiseen negatiiviseen moodiin vaan yritän pysyä suhteellisen pirteenä joka välillä vähän triggeröi. No, katsotaan. Ehkä tässä voidaan molemmat olla vain ihmisiä, sitä hänelle sanoinkin, että ollaan vain äiti ja tytär, ei meillä tarvitse olla mitään rooleja tässä kun olemme yhdessä. Ap

Selvästi olet sekä välittävä että herkästi vaistoava ihminen. Kun olet sanonut että rakastat niin vaikka äiti torjuisi ja sulkeutuisi, niin kyllä se sanomisesi siellä äidin sydämessä kuitenkin vaikuttaa. Sanoisin että jatka ihan noin kuin olet toiminut, ja jos itsellesi käy raskaaksi olo, lähde ulos happea haukkaamaan. Oletteko muuten ulkoilleet yhdessä? Se voisi piristää äitiäsikin. Ja onko teillä kirkas valo käytössä? Siitä voi olla yllättävän paljon apua.

Tsemppiä molemmille, ja mukava että jaoit tämän täällä, vaihteeksi mukavaa lukea tavanomaisen Iigoritrollit/persujankkaus /Puppa/naisvihajuttujen lomaan

Niin, sanoin hänelle, että hän on minun äitini ja tunnen hänet, rakastan häntä. Hän kyllä tietää sen mutta varmaan tärkeää kuullakin. Emme ole ulkoilleet mutta hyvä idea kyllä, voisin kysyä. Huomenna meillä on molemmilla omia menojamme eli emme ole niin kovasti tekemisissä joka tekee varmasti hyvää mutta tässä on vielä useampi päivä, niin voisi kyllä just vaikka käydä jonain päivänä ulkoilemassa yhdessä jos hän haluaa. Hyvä idea edes pieni lenkki ottaa happea ihan rauhalliseen tahtiin. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huh, teillä on raskasta. Tiedän tuon ihmistyypin, joka ottaa kaiken itseensä, itsetunto on matalalla  ja on sellainen läpi elämänsä. Ei siihen toinen voi vaikuttaa. Hetkellisesti jaksat ap paapoa häntä, mut ei kauan. Ei se siitä muuksi muutu.

Vierailija
16/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noin pitkä yhdessäolo rasittaa ja väsyttää? Minun vanha äiti väsyy jo puhelusta joka ei ole tarpeeksi lyhyt. Ei jaksa 2 tunnin jauhamista, ehkä vain kaverinsa kanssa.

Vierailija
17/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Finfamin sivuilla on oppaita mielenterveyden häiriöön sairastuneen läheiselle.

Vierailija
18/18 |
20.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Huh, teillä on raskasta. Tiedän tuon ihmistyypin, joka ottaa kaiken itseensä, itsetunto on matalalla  ja on sellainen läpi elämänsä. Ei siihen toinen voi vaikuttaa. Hetkellisesti jaksat ap paapoa häntä, mut ei kauan. Ei se siitä muuksi muutu.

No joo, hänellä on näitä kausia ollut läpielämän mutta kuitenkin asiat ovat muuttuneet niin paljon, että yritän ottaa tämänkin tilanteen vastaan tässä mahdollisimman hyväksyvästi ja avoimesti. Ennen vanhaan tästä ei olisi tullut mitään, kummallakaan ei olisi riittänyt kapasiteettia kohdata toisiamme. Siksi tämä on minun mielestäni myös hyvin kaunis tila, että tähän on päästy edes, että vaikeuksista huolimatta voimme tässä elää ja olla yhdessä vaikka se nostaakin pintaan paljon - joka on myös ihan hyvä juttu koska sekin käydään läpi eikä lähdetä ovet paukkuen tai päihteisiin. Eli yritys tässä on nyt vain olla ja mennä tämän läpi täysin eri tyyliin kuin mitä aiemmin meidän suhteessa on ollut. Äitiä tilanne ehkä enemmän triggeröi ja jopa ehkä "odottaa" samaa lopputulosta kuten aina ennenkin, että minulle riittää (ja kaikille muillekin) ja lähden. Haluan kuitenkin pyrkiä siihen, että tilanteita voidaan kohdata ja aiempina pidettyjä lopputuloksia muuttaa. 

Olemme molemmat olleet ennen just esimerkisi tosi suorittajia ja nytkin kun laitamme joulua, niin laitamme rauhassa ja ilman suorittamista. Paljon sellaisia pieniä isoja juttuja miten tässä elämässä yritetään tasapainoilla sekä henkilökohtaisella tasolla, että meidän dynamiikassa. Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kaksi kaksi