Lue keskustelun säännöt.
Menneisyyden haamut kummittelee
20.01.2016 |
Olen tehnyt elämässäni paljon ja isoja virheitä. Nyt minun on vaikea elää tätä päivää kun kadun ja tunnen syyllisyyttä menneestä. Minun on vaikea jättää mennyt taakse ja katsoa eteenpäin kun tekemäni virheet ahdistaa niin paljon. En osaa tehdä sovintoa itseni kanssa ja antaa itselleni anteeksi.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Menneet on menneitä, niitä et voi muuttaa. Älä pilaa elämääs vaan nenä pystyyn ja kohti uusia tuulia. Tsemppiä.
Näinhän kaikki sanoo mutta jotkut asiat ovat sellaisia joiden "hintaa maksan" vieläkin eli tehdyistä asioista oli seurauksia jotka vaikuttavat elämääni edelleen. Välillä aina soimaan itseäni miksi olin idiootti enkä tajunnut paremmin. Tiedän että asioita ei saa tekemättömäksi mutta en osaa unohtaa niitä vaan kadun jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään vastaavaa? Miten olette päässeet eteenpäin?
Mulla sama. On vaan "unohdettava", ei tule muuten mitään. Anteeksi tuskin kykenen itselleni koskaan antamaan, tai edes hyväksymään virheitäni....
Yleensä ne pysyy poissa, ja joskus ne iskee niin kovaa etten koe ansaitsevani elää.
Pulpahtaako joka päivä pintaan? Onko asioita, joissa on muita osallisia, mahdollisuuksia pyytää anteeksi, tehdä sovinto?
Mokiensa kohtaaminenkin saattaa auttaa.
On vastaavaa. Ei siinä auta kuin aika ja sen ymmärtäminen että aikaisemmin tehtyjä virheitä ei saa tekemittömiksi, vaikka kuinka niitä suree. Jos virheisiisi kuuluu ihmisten loukkaaminen, suosittelen anteeksi pyytämistä. Vaikka anteeksiantoa toiselta osapuolelta ei ehkä tulekaan, on hyvä itse kohdata ja pakottaa itsensä myös toisen edessä kertomaan, kuinka pahoillaan on aiheuttamasta tuskasta.
Minua on auttanut se, että sisäistää elämän olevan nyt. Ei eilen, eikä huomenna - vaan nyt. Ainoastaan tähän hetkeen voi vaikuttaa. Ja ainakin minulle tekemäni virheet ovat opettaneet nöyryyttä siitä, etten todellakaan ole täydellinen ihminen ja en odota muiltakaan enää täydellisyyttä. Itselle anteeksi antaminen ja armollisuus tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muiden ihmisten kanssa ei ole selvitettävää, itseni kanssa vain. Ja tietyt asiat nykyisessä elämässä muistuttaa menneestä koko ajan. Olen valtavan ahdistunut ja soimaan itseäni siitä että olen ollut niin typerä ja tehnyt huonoja valintoja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Muiden ihmisten kanssa ei ole selvitettävää, itseni kanssa vain. Ja tietyt asiat nykyisessä elämässä muistuttaa menneestä koko ajan. Olen valtavan ahdistunut ja soimaan itseäni siitä että olen ollut niin typerä ja tehnyt huonoja valintoja.
Ap
Koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä uusia valintoja ja aloittaa uutta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kirjotit. Just näin se menee. Tsemppiä sulle.
Vierailija kirjoitti:
On vastaavaa. Ei siinä auta kuin aika ja sen ymmärtäminen että aikaisemmin tehtyjä virheitä ei saa tekemittömiksi, vaikka kuinka niitä suree. Jos virheisiisi kuuluu ihmisten loukkaaminen, suosittelen anteeksi pyytämistä. Vaikka anteeksiantoa toiselta osapuolelta ei ehkä tulekaan, on hyvä itse kohdata ja pakottaa itsensä myös toisen edessä kertomaan, kuinka pahoillaan on aiheuttamasta tuskasta.
Minua on auttanut se, että sisäistää elämän olevan nyt. Ei eilen, eikä huomenna - vaan nyt. Ainoastaan tähän hetkeen voi vaikuttaa. Ja ainakin minulle tekemäni virheet ovat opettaneet nöyryyttä siitä, etten todellakaan ole täydellinen ihminen ja en odota muiltakaan enää täydellisyyttä. Itselle anteeksi antaminen ja armollisuus tärkeää.
Minulla on samanlaista. Elän vahvasti menneisyydessä. Ajattelen joka päivä tekemiäni virheitä ja uskon kaikkien pitävän minua huonona ihmisenä, vaikka todennäköisesti eivät edes muista/ tiedä virheistäni.
Olen muuttunut niin, etten tee enää entisen kaltaisia virheitä. Siihen tarvittiin sielun pimeä yö, joka on alkanut vähitellen helpottaa.
Silti huonoina päivinä elämä tuntuu olevan pilalla. Minulta puuttuu elämänilo. En oikeastaan edes elä, olen vain elossa. Mikään ei tunnu miltään.
Tulevaisuuden suunnitelmia on. Aion olla vielä onnellinen, löydän hyvän miehen, Saan lapsia ja löydän elämän uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin joskus tuollainen, mutta kerta kaikkiaan kyllästyin pyörittelemään niitä samoja ajatuslevyjä päässäni. Levyjä, jotka tekivät minut surulliseksi ja ahdistuneeksi.
Oivalsin, että minä pystyn itse päättämään mitä ajatuksia mielessäni viljelen ja mitä en. Sille en aina voi mitään että joku ajatus pulpahtaa esiin, mutta sen voin valita, jatkanko sen vatvomista. Jos esim. nyt tulisi mieleeni menneisyydessä tekemäni virhe ja sen mukana ahdistuksentunne, voisin sanoa itselleni: ei, ei nyt, ei tästä ole hyötyä että tätä taas alan miettimään - keskity tähän hetkeen, tartu tämän hetken mahdollisuuksiin!
Oletko pystynyt pyytämään tekosi kohteilta anteeksi tai sovittamaan muuten?
Jos se ei ole mahdollista yritä elää nykyhetkessä ja olla mahdollisimman hyvä läheisillesi ja armelias itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten haamujesi elämä on sujunut? Oletko pyytänyt heiltä anteeksi? Mietitkö, että ansaitsetko kaiken sen mitä olet itsellesi jollain tapaa ottanut? Jos et ansaitse, niin tajua nyt ihmeessä, että kuinka onnekas olet ollut ja miten ihmeessä elämäsi voisi muuttua tasapainoisemmaksi? Mieti mitä voit tehdä. Ala kantamaan enemmän vastuuta.
Kyllä muakin harmittaa menneisyydessä yksi asia. Olen mennyt sössimään raha-asiat. En ole ulosotossa, mutta maksan 10 vuotta talolainaa, kun siitä jäi velkaa. Pian on kyllä kaikki maksettu, mutta ei minulla ole mitään säästöjä tai omaisuutta. Tapasin miehen, jolla on omaisuutta. Kummatkin haluamme ostaa talon jossain vaiheessa ja muuttaa yhteen. Tiedän, että talonosto ei onnistuisi enää ilman tätä miestä. Kyllä se vähän itsetuntoa syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäis pyytää anteeks niiltä ketä nää teot ovat koskettaneet, jos se on vaan mahdollista, varaudu siihen, että palaute ei välttämättä ole positiivinen yllätys, mutta tää kannattaa tehdä itsensä takia, että todella voi näyttää itselleen ja muille miittuneensa ja katuavansa niitä asioita mitä on tehnyt...
On taas vähän vanha ketju, mutta yhä ah niin ajankohtainen. Siis oikeesti, mennyt on mennyttä vasta siinä kohtaa, kun se lakkaa vaikuttamasta nykypäivään, nykyiseen elämään. Sillä ei ole mitään väliä, onko jostain jo kokonainen elämä, jos sen vaikutukset ovat niin kauaskantoisia, että tunnet sen yhä nahoissasi ja koko paska vaikuttaa yhä kirottuun elämääsi ja mielialoihin niin, ettei mistään mitään tule. Ihan sama, tapahtuiko se tässä just minuutti sitten vai onko siitä jo 20 vuotta aikaa. Se menee juuri näin.
Tyhmästi sanotaan myös, että menneisyys ei määritä ihmistä nyt. No ei varmaan, mutta kun ihmiset sun ympärillä määrittää sut sen jonkun yhden vanhan virheen, synnin, mukaan. Sillä ei ole yhtään mitään väliä, kuinka olet muuttunut ihmisenä, kasvanut, oppinut vanhoista virheistä ja olet nykyään täysin sen vastakohta, jota olit ennen. Ei kukaan näe sitä, kuinka nyt olet eri ihminen kuin mitä olit menneisyydessä. Sitä vaan muistellaan vanhoja ja sut nähdään yhä sinä samana, mikä olit menneisyydessä. Vaikka olet kuinka tehnyt duunia paremmaksi muuttumisen eteen ja pidät huolen siitä, ettet toista vanhoja virheitä, niin ihmisten silmissä olet yhä se mikä olit menneisyydessä. Jengi oikein odottaa, milloin toistat sen vanhan virheen, vain jotta pääsevät sut siitäkin tuomitsemaan. Se toisen romahdus kun maistuisi niin makealta.
Sitten kun täällä pahoitetaan mieli muiden puolesta ja joku ulkopuolinen kantaa kaunaa jostakin jonkun muun puolesta. Kun olet 20 vuotta sitten tehnyt jonkun töppäyksen, niin siitä kantaa sulle kaunaa joku vtun juoppo, jonka elämään se sun 20 vuoden takainen töppäys ei vaikuta yhtään millään muotoa. Olla asuttu silloin saatana edes samassa läänissä saati kaupungissa. Ymmärtäisi paremmin tuon kaunan kantamisen, jos se teko olisi kohdistunut häneen. Mutta kun tapahtui valovuoden päässä.
No, Suomi on tämmöinen. Kaikki haluavat olla tuomareita ja kivittämässä tuntemattomatkin ensimmäisenä. Muiden puolesta otetaan kaunat kannettavaksi ja pahoitetaan mieli. Ihan kilpaurheilua tehty siitä. Perkele. Sitten vielä kun tuntemattomia tuomitaan pelkän juorun, huhun perusteella. Mitään ei kyseenalaisteta, kun kyseessä on jokin värikynin kuvitettu muunneltu totuus. Ei, se uskotaan sinisin silmin. Mutta kun jostakusta jotain hyvää puhutaan, niin hirveä kiistäminen, kunnes tämä asia on todisteltu täysin vedenpitäväksi. Jumalauta jumalauta. Ja mistään ei viitsitä ottaa selvää, koska siitä olisi liikaa vaivaa.
Jos ihminen puhuu, että menneisyys ei määritä ihmistä nyt, niin antaisi sitten menneiden olla menneitä. On se saatana kummallista.
Hei, jokainen meistä tekee virheitä elämässään. Unohda menneet! Anna armo itsellesikin.
Mä olen ollut vankilaan verrattavissa paikoissa ja oikeastaan ilman mitään syytä
Voitte vaan kuvitella millaisessa mittakaavassa menneisyys silloin vainoaa
Ja vähän muistakin syistä
Vierailija kirjoitti:
Hei, jokainen meistä tekee virheitä elämässään. Unohda menneet! Anna armo itsellesikin.
Itse voi antaa armoa itselleen, mutta kun muut eivät anna. Jumala armahtaa, entiset kaverit eivät.
Sehän tässä niin hauskaa onkin.😃
Menneet on menneitä, niitä et voi muuttaa. Älä pilaa elämääs vaan nenä pystyyn ja kohti uusia tuulia. Tsemppiä.