Älylasit - uhka vai mahdollisuus?

Kun on tekoälyä läppärissä ja älylasit silmillä, ihminen voi olla oma itsensä, rennosti valmiiksi mietittyjen arvojen ohjauksessa.

 Odotamme täällä Turussa ensimmäistä tekoälyoikeusistuntoa josta syytetty saa päätöksen sähköpostilla: läppäri ja lasit valtiolle. Henki pois. Ja ituomittu istahtaa  etälamauttimella uhattuna aitotyhmään sähkötuoliin hammasta purren, koska sähkö pitää tuomitun maksaa, ja sähkötuolissa piipahdus on sangen arvokasta. 

Ihan kätevät vempeleet. Pyörällä ajaessa ne voi laittaa navigoimaan, saa pidettyä kädet vapaana. Äänikomennoilla voi etsiä vaikka ruokaa laittaessa reseptin, joa unihtuu mitä ainesosia pitää laittaa. Teen myös muistiinpanoja niillä sanelemalla. Niitä voi myös pyytää muistuttamaan asioissa. Omissa metoissa on myös hyvä äänentoisto, kuuntelen niillä jos kuulokkeet alkaa ärsyttämään korvia (en pysty pitkään pitämään korvan peittäviä kuulokkeita, kun korvat ärsyyntyy niistä). Kukkahulluna voin pyytää niitä tunnistamaan kasveja sun muuta sellaista.

Kuvaamiseen en juurikaan käytä, kun en somessa tai missään. Välillä tulee räpsittyä maisemakuvia lenkin varrelta. Treenatessa nuo on hyvät myös, älykoutsi.

Itseä rasittaa, että miksi kaikkea tekniikkaa pitää väärinkäyttää ja antaa sille huono maine. Älylasitkin on miehet saaneet jo salakuvaamisella pilattua. Sitten mediassa repostellaan vaan niillä huonoilla puolilla. Itse en pidä älylaseja sen kummenpana kuin puhelintakaan. Kyllä ne erottaa tavallisista, koska kamerat ovat lasien etuosassa. En toki väärinkäytä niitä toisten salakuvaamiseen. En ymmärrä kuka pölhö tuollaista edes tekee.