Tytär muuttaa 3 viikon päästä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. En vain pääse tästä ahdistuksesta yli!
Oikeasti ahdistaa ja huolettaa, että miten tytär tulee siellä pärjäämään. "Ainahan sitä on lähdetty muualle opiskelemaan..." juu juu. Mutta kun maailma on nykyään tosi julma paikka, jos sitä vertaa aikoihin entisiin.
Minusta yhteiskuntaa tulisi kehittää niin, että nuorella olisi nykyistä huomattavasti paremmat mahdollisuudet opiskella korkeakouluopinnot etänä kotoaan. Tulisi nuorelle ja yhteiskunnalle asuminen tuolloin paljon halvemmaksi.
Kommentit (40)
Kuinka hullua nuoruutta itse vietit, kun ole noin huolissasi? Onko tyttäresi niitten villien vuosien tulosta, kun isä on ilmeisesti vain elatusvelvollinen?
Olen kasvattanut kaikki tyttäreni niin, että ole luottavaisesti voinut päästää heidät kouluun toiselle paikkakunnalle heti peruskoulun jälkeen 16-vuotiaina.
Kyllä se äidin eroahdistus menee ohi, kuhan huomaat että tyttäresi pärjää kyllä. Itsellekin on ollut vaikeaa tämä vaihe, mutta elämä vaan menee niin. Lapsi saattaa olla hyvinkin onnellinen kun pääsee muuttamaan omilleen.
Juuri tässä mietiskelin, miten sellaiset opinnot, missä vaaditaan jotan käsillä tekemistä tai konkreettista läsnäoloa vaativaa, toteutettaisiin etänä. Opettajaopiskelijat opiskelevat vaikkapa musiikki, kuvista, käsityötä, liikuntaa. Teknisillä ja luonnontieteellisillä aloilla on labratöitä jne.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tässä mietiskelin, miten sellaiset opinnot, missä vaaditaan jotan käsillä tekemistä tai konkreettista läsnäoloa vaativaa, toteutettaisiin etänä. Opettajaopiskelijat opiskelevat vaikkapa musiikki, kuvista, käsityötä, liikuntaa. Teknisillä ja luonnontieteellisillä aloilla on labratöitä jne.
Puhumattakaan toki lääketieteen opinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Ei kun kasvatusta pitää (olisi pitänyt)muuttaa niin, että täysi-ikäinen kykenee elämään itsenäisesti.
Eihän ap sille mitään voi, miten hänet on kasvatettu
Vierailija kirjoitti:
Valtiolle lisää menoja kun kustantaa sunntyttären vuokran
Kalleimmaksi tulevat eivät ikinä opiskele yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se äidin eroahdistus menee ohi, kuhan huomaat että tyttäresi pärjää kyllä. Itsellekin on ollut vaikeaa tämä vaihe, mutta elämä vaan menee niin. Lapsi saattaa olla hyvinkin onnellinen kun pääsee muuttamaan omilleen.
Näissä tuntuu olevan enemmän kyse äidin pärjäämisestä kuin tyttären pärjäämisestä.
Olet ripustautuva vanhempi, korjaa asennettasi.
Lasten kuuluu aikuistua ja muuttaa pois kotoa. Oma lapseni muutti kotoa 19-vuotiaana, ja minusta oli ihana seurata miten hän huolehti hyvin itsestään ja pienestä kodistaan, jonka hyvin innokkaasti sisusti mieleisekseen. Onneksi lapseni oli jo hyvin varhain oppinut kotona siivoamaan ja laittamaan ruokaa, joten siitäkään en kantanut huolta. Tsemppiä, kyllä ne nuoren ihmisen siivet kantaa paljon paremmin kuin ehkä uskotkaan.
Meidän poika on onneksi vai 4 yötä viikossa poissa kotoa kun pojan koulu 90km päässä ja jos poika sairastuu niin pitää hakea pois kun asuntolassa ei saa sairastella. Koulun jälkeen tulee kotiin asumaan ja sitten ihmetellään että mitä seuraavaksi. Varmaan töiden hakeminen.
Vierailija kirjoitti:
Meidän poika on onneksi vai 4 yötä viikossa poissa kotoa kun pojan koulu 90km päässä ja jos poika sairastuu niin pitää hakea pois kun asuntolassa ei saa sairastella. Koulun jälkeen tulee kotiin asumaan ja sitten ihmetellään että mitä seuraavaksi. Varmaan töiden hakeminen.
Ja se itsenäistyminen tulee sitten aikanaan. Vaikka itsenäistyy ja joskus muuttaa pois kotoa niin silloinkin tulee olemaan öitä vanhemman luona ja harrastellaan paljon yhdessä. Siinä ei muutu kuin se että lapsen osoite vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Siis puhutaanko tässä jo korkeakouluun lähtevästä eikä peruskoulun jälkeen lähtevästä? No voi nyt... Katkaise napanuora että toinen pääsee elämään.
Jos koulu alkaa vasta 3 viikon päästä, niin korkeakouluun lähtevästä. Moni amis on alkanut jo tai alkaa ihan näinä päivinä.
Ajattele, miten ihanaa ja tärkeää on nuorelle päästä itsenäistymään. Ajattele nuoresi parasta äläkä vello omissa tunteissasi.
Mikä juttu tämä on kun nykyvanhemmat ei kestä sitä, että lapsi aikuistuu ja itsenäistyy? Se oli elämäni onnellisin päivä, kun ainoa lapseni muutti omilleen 600 km päähän. Olin niin onnellinen siitä, että hän pääsi opiskelemaan haluamaansa alaa (jonne pääsee alle 1% hakijoista), sai kivan asunnon ja olin onnistunut kasvatustyössä. Oli jo kotoa asuessaan fiksu, huomioon ottava ja kävi lukion ohella töissäkin. Se ilo siitä, kun lapsi itse iloitsee aikuiselämän alkamisesta, oli liikuttavaa. Samaa vapauden huumaa tunsin itsekin silloin 70-luvulla, vaikka muutin 16-vuotiaana vain 50 km päähän kotoa, aika karseaan ammattikoulun asuntolaan. Mutta oli se elämä vapaampaa ja hauskempaa mitä vanhempien luona!
Näin sen kuuluu mennä. Tämä Etelä-Euroopan malli missä kökitään vanhempien nurkissa kolmikymppiseksi, ei ole ihmislajille luontaista.
Aloitus on varma merkki syksyn lähenemisestä. Saatanallinen marina olemattomasta opiskelijatyttärestä.
Itse olet perheestäsi lähtenyt. Vai kuinka monta sukupolvea asuu talossasi ?
Hyvin se pärjää. Ei se lapsi yksin ole vaikka muuttaakin pois kotoa, ei sun tarvitse mihinkään hänen elämästään kadota. Sano lapsellesi että saa aina tulla kotiin käymään kun siltä tuntuu ja ole tukena silloin kun hän sitä tarvitsee. Pitäkää toisiinne yhteyttä.
Nuorelle naiselle nykysuomi vaarallinen paikka. Opiskelijabileistä kun ottaa taksin kotiin niin voi käydä köpelösti.
Valtiolle lisää menoja kun kustantaa sunntyttären vuokran