Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset menneisyydestä (nuoruudesta) ahdistaa
26.09.2025 |
Menneisyys ja menneisyyden ihmiset ahdistaa, vaikka mitään varsinaista syytä tälle ei edes ole.
Jos joudun yllättäen tekemisiin vaikkapa lapsuudestani tutun henkilön kanssa, niin tuntuu ikävältä. Jos nään vanhan tutun yläasteelta tai lukiosta, niin yritän piiloutua (!). En tiedä miksi menneisyyden henkilöiden kohtaaminen on niin kamalaa. Tuntuu, että he ajattelevat minusta sitä ja tätä, nauravat minulle. Muutaman kerran ollen joutunut peruuttamaan hoitaja-, lääkäri- ja kampaaja-ajan, kun olen saanut tietää, että vastassa olisi vanha "tuttu". Välttelen myös tiettyjä kauppoja, jos tiedän, että siellä työskentelee joku tuttu menneisyydestäni. Sama homma esim. ryhmäliikunnan kanssa. En voi harrastaa mitään ryhmäliikuntaa tai käydä salilla, koska pelkään törmääväni vanhaan tuttuun!
Minua on kiusattu lapsuudessa, mutta ei nyt mitenkään suhteettoman paljon. Välttelemäni ihmiset eivät myöskään ole mitään vanhoja kiusaajiani, vaan jopa kouluaikaisia ystäviä!
En käsitä tätä ahdistusta. Mikä hitto minua vaivaa?! Olen tosi sosiaalinen ja reipas, ja tulen toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Vaan ainoastaan silloin, jos en tunne heitä entuudestaan.
Onko muilla samaa vaivaa? Ja miten tästä pääsisi eroon?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä, ap. Nyt joku 3000 km välimatkaa.
Sinulla on jokin voimakas trauman tai häpeän kokemus siltä ajalta menneisyydessä kun tunsit nuo ihmiset ja se saa sinussa aikaan tuon reaktion.
Mullakin samaa. Onneksi en ole törmäillyt yhteenkään koulukaverin tms. En tiedä, miksi näin.
Onneksi asun kaukana nuoruuden kotipaikkakunnastani, olisi kyllä hirveää törmätä yhtenään vanhoihin tuttuihin koulu-ajoilta. Minua kiusattiin koko ylä-asteen ajan ja vieläkin on erittäin huono itsetunto, olen aina tuntenut olevani jotenkin viallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet jäänyt asumaan sinne lapsuuden tuppukylään? Kyllä muitakin paikkakuntia olisi hyvä nähdä.
Ei siinä auta kuin kohdataan pelko. Aloita jostain tosi pienestä esimerkiksi kaupassakäynti nopeasti. Sitten lisäät pikkuhiljaa haastetta ja varaat ajan tutulle kampaajalle. Ja sitten menet sinne ryhmäliikuntaan. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna kiusaajasi voittaa, jatka elämääsi, äläkä jää märehtimään menneitä.
Sama. Minä olen jopa syrjäytynyt osittain tuon takia. Ja nyt syrjäytyneenä pelottaa vielä enemmän vanhoihin tuttuihin törmääminen. Eikä minua edes kiusattu. Olin vain niin ulkopuolinen ja outo omasta mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä suojelee. Kymmenen vuoden päästä sinua ei tunne enää kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikä suojelee. Kymmenen vuoden päästä sinua ei tunne enää kukaan.
Ei suojele vaikka noin minäkin luulin. Minut tunnistettiin kaupan kassajonossa liki 30 vuoden jälkeen ja todennäköisesti olisin itsekin tunnistanut tuon tunnistajan jos olisin hänet nähnyt ennen kun se kailotti kuin se tankkitäti siinä k-marketin mainoksessa juhuu, hei sinä siellä sinähän olet Xxxxx!?
Olisi todellakin mennyt piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä enkä osaa auttaa enkä tiedä mikä auttaa, mutta kiva lukea etten ole tässä(kään) asiassa ainoa. Tai siis en nyt mitenkään uniikkina itseäni tietenkään pitänyt, mutta miten tällaisenkaan ottaa puheeksi kenenkään kanssa naamatusten?
Itsellä on osaan kammosta oikein hyvä syykin, mutta kammo oli jo ennen tuota. On siis sekä lapsuuden/nuoruuden ihmisiä kohtaan että varhaisaikuisuuden ihmisiä kohtaan. Jälkimmäisiä en halua nähdä ikinä missään hyvästä syystä, mutta noita koulukavereita ihmettelen että miksi heitä kohtaan on sama kammo. Nyt olen huomannut etten halua törmätä edes entisiin työkavereihin tai naapureihin vaikka siihen ei tosiaan ole mitään syytä.
Ymmärrettävää jos nämä ihmist ovat kohdistaneet sinuun kohtuutonta väkivaltaa tai muuta epäoikeudenmukaisuutta. Sellaisia kannattaakin vältellä, tosin ei pelätä, vaan oman arvonsa tuntien yksinkertaisesti pysytellä erossa paskasta.
Jos taas mistään tällaisesta ei ole kyse niin sinun ei tarvitse reagoida heihin yhtään sen kummemmin kuin ammattiroolinsa kautta. Sanot kiitos ja tässä rahat, morjes. Jos tästä kehittävät itselleen jotain salkkarijutunjuurta niin kertoo ainoastaan heidän surkeasta elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Minä olen jopa syrjäytynyt osittain tuon takia. Ja nyt syrjäytyneenä pelottaa vielä enemmän vanhoihin tuttuihin törmääminen. Eikä minua edes kiusattu. Olin vain niin ulkopuolinen ja outo omasta mielestäni.
Kuulostaa tasan sinun ongelmaltasi. Syö enemmän, liiku enemmän. Sairas mieli viihtyy sairaassa kehossa.
Muuta kauemmas jossa et todennäköisesti törmää nuoruuden ihmisiin.