Miksi nykyään ei käytetä verbiä? Varsinkaan olla-verbiä?
Meillä tänään tällaista.
Minulla työhaastattelu huomenna.
Tätä varsinkin (sic.) kirjoitetussa kielessä. Tämä antaa tyhmän vaikutelman kirjoittajasta.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa aina kysyttiin kavereilta että "voitsä olla". Mitä nykylapset sitten kysyy? Voitsä?
Tai pelkkä sä?
SÄ?
TÄH?
SELEVÄ.
Nykyään he kysyvät vain, että millä pronominilla sinua pitää puhutella
Ihmisten hupeneva aivokapasiteetti kuluu tällaiseen saastaan, että biologiset tosiasiat hämärtyvät ja samalla ihan perusasiat kuten oma äidinkieli yksinkertaistuu.
Vierailija kirjoitti:
En sitten tiedä, vaikuttaako vieraat kielet tässä asiassa. Esimerkiksi venäjässä ja arabiassa sanotaan:
Minä opiskelija. (Minä olen opiskelija).
Eli olla-verbiä ei käytetä tällaisissa preesenslauseissa
Tämä ilmiö tuli suomeen englannin kielestä. Lieneekö sielläkin venäjän ja arabian vaikutus taustalla?
(Vastaus: ei ole.)
Venäjän kielessä ei käytetä olla-verbiä preesensissä. Se on sellainen "Minä Tarzan. Sinä Jane" -kieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sitten tiedä, vaikuttaako vieraat kielet tässä asiassa. Esimerkiksi venäjässä ja arabiassa sanotaan:
Minä opiskelija. (Minä olen opiskelija).
Eli olla-verbiä ei käytetä tällaisissa preesenslauseissa
Tämä ilmiö tuli suomeen englannin kielestä. Lieneekö sielläkin venäjän ja arabian vaikutus taustalla?
(Vastaus: ei ole.)
Siis mitä? Puhutko sinä englantia näin:
I student. ???
Tällaista pas kaa, koska alhainen äo.
Vierailija kirjoitti:
Ei liity olla-verbiin mutta olen ihmetellyt karanneiden koirien ryhmissä ”ei antanut kiinni” - ilmaisua. Mihin se ottaa-verbi katosi?
Ei kukaan voi noin kirjoittaa 😂
Nykyään he kysyvät vain, että millä pronominilla sinua pitää puhutella