Valitako tylsä varma työura vai mielenkiintoinen epävarma työura?
Minun pitäisi vuoden sisällä ainakin alustavasti päättää jatkanko opintojani (ts hakeutuisinko tutkijan töihin) vai menisinkö oman alani muihin töihin. En oman alani töistä erityisemmin pidä ja tutkijan työ houkuttaa huomattavasti enemmän, mutta toisaalta omalla alallani töitä on hyvin tarjolla ja tällöin toimeentulokin olisi varmemmin turvattu kuin tutkijana.
Lisää valintaa sekoittaa se, että haaveilen tulevaisuudessa voivani tehdä töitä esim. 8 kk vuodesta ja viettäväni lopun ajan matkustellen - tämä olisi todennäköisesti mahdollista tuossa tylsässä työssä, mutta ei mielenkiintoisemmissa tutkijan hommissa. Ja nyt olen aivan sekaisin siitä, mikä tässä painaisi eniten - kiva huoleton elämä + tylsä epätyydyttävä työ, vai mielenkiintoinen työ, mutta vähemmän työn ulkopuolisten haaveiden toteuttamista... Miten voikin olla niin hankalaa... Olisiko jollakulla jotain järjen ääntä näiden pohdintojen keskelle?
Kommentit (15)
Tässä taloustilanteessa kannattaa priorisoida toimeentulo.
Minä valitsin mielenkiintoisen ja epävarman työn, ja kas, se osoittautuikin varmaksi. Olen ollut ilman työsuhdetta 90-luvun alusta saakka mutta pärjännyt hyvin.
Ehdottomasti tylsä varma työ, jolla voi rahoittaa sitten vapaa- ajalla Niitä omia mielenkiinnon kohteita ja hauskuutta
Riippuu mikä pitkaikainen prioriteetti (10-20v tähtäimellä):
Jos ura:
Epävarma kiinnostava työ, mutta minimibudjetilla eläminen, siihen asti että varma että ei aiheuta taloudellisia ongelmia. Jos olet innostunut siihen mitä päivisin teet, ei tylsät ateriat haittaa yhtään.
Jos matkustus:
Vierailija kirjoitti:
Olispa töitä
Olisipa vauva-palstan sijaan aikaa opiskella verkosta ilmaisia kursseja jotka antaa minulle taitoja, joita voin käyttää työn hankkimiseen.
Tutkijana sinun täytyy perustella säännöllisin väliajoin, miksi sinun pitäisi saada palkkaa. Apurahojen hakeminen on kuluttavaa ja aikaavievää puuhaa, johon kultettu aika on pois siitä hauskemmasta tekemisestä eli tutkimisesta.
Valitse varma työ. Myös työn ohella voit tehdä jatkotutkintoa (jos siis et ole jo tohtori) sopivassa vaiheessa. Ja toteuttaa siten tutkijanhaaveitasi. Rahoituksen saaminen tutkimustyöhön on vaikeaa. Voit myös ottaa vapaata työstäsi, jos rahoitus kuitenkin järjestyy joksikin aikaa. Kukaan tuntemani ihminen, joka on valinnut varman työn päätoimisen tutkijuuden tai taiteilijuuden sijaan, ei ole katunut. Toisin valinneissa katujia riittää.
Minä valitsin tylsän, mutta varman työn. Tuloksena kova bore out, eli kyllästymisestä johtuva uupumus. Lopulta ajauduin mutkien kautta siihen kiinnostavaan, mutta epävarmempaan työhön. En ole katunut.
Riippuu luonteestasi. Ei tuohon voi toisen puolesta vastata. Osalle turvallisuus on tärkeämpää kuin itsensä toteuttaminen. Toinen taas kuolee sisältä siinä turvallisessa työssä.
Tutkijan ura taas houkuttelee sinua selvästi enemmän. Se voisi tarjota älyllistä haastetta, innostusta ja tunnetta siitä, että teet jotain aidosti kiinnostavaa. Samalla siihen liittyy epävarmuutta: määräaikaisia sopimuksia, rahoituksen hakemista ja ehkä tiiviimpää sitoutumista työhön. Se ei välttämättä mahdollista samanlaista irrottautumista kuukausiksi kerrallaan.
Lohdutukseksi voi sanoa, että varmoja työpaikkoja ei enää ole. Tekoäly ja velan maksu 5-10 vuoden sisään tietävät sitä, että melkein jokainen joutuu kortistoon ainakin kerran. Olipa julkinen (varmemmin pellolle) tai yksityinen (pellolle aina kun suhdanne tai tilanne vaatii)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu luonteestasi. Ei tuohon voi toisen puolesta vastata. Osalle turvallisuus on tärkeämpää kuin itsensä toteuttaminen. Toinen taas kuolee sisältä siinä turvallisessa työssä.
Minä luulin, että turvallisuus olisi tärkempää, mutta väärässä olin. Opin tuntemaan itseni vääränlaisessa työssä. Itsensä toteuttaminen, vaihtelu ja tietynlainen epävarmuus motivoivat ja inspiroivat minua. Jokin liekki syttyy siinä, kun pääsee monotonisuudesta eroon.
Tylsä työ tappaa hitaasti ja varmasti kaiken elämänilon.
Vierailija kirjoitti:
Lohdutukseksi voi sanoa, että varmoja työpaikkoja ei enää ole. Tekoäly ja velan maksu 5-10 vuoden sisään tietävät sitä, että melkein jokainen joutuu kortistoon ainakin kerran. Olipa julkinen (varmemmin pellolle) tai yksityinen (pellolle aina kun suhdanne tai tilanne vaatii)
Tämä! Olen opiskellut kaksi "varmaa" ammattia. Arvaa onko töitä :D sama kai se olisi vaikka olisi opiskellut sirkustaiteilijaksi.
Olispa töitä