Mies meni seinäjokelaisnaisen kanssa vihille ja karkasi seuraavana päivänä rahojen ja korujen kanssa Keniaan
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mielenkiintoista, että sulho häipyi vasta häiden jälkeen. Ymmärsin ingressistä, että he olivat asuneet yhdessä jo jonkin aikaa.
Syy palata Suomeen taas kun mummo on kupsahtanut? Kansalaisuus, perheen yhdistäminen. Miksi tunteet ylittää kaiken järjen naisilla? Ehkä ne ei muuten olisi miesten kanssa missään tekemisissä? Netissä on ollut näitä kun on huiputettu kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Niinpä. Ja tuoda koko suku mukanaan Suomeen. Minusta nämä ulkomaalaisia miehiä hakevat vanhemmat naiset ovat juuri niitä, jotka esim. tällä palstalla haukkuvat ja mollaavat suomalaisia miehiä eli suunnilleen oman ikäinen suomalainen mies ei kelpaa näille rouville, vaan sen pitää olla huomattavasti nuorempi ulkomaalainen mies. Jokainen voi tietenkin mielessään arvailla, miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmiannettu rasistisena.
Hoopo
Tällä ilmiantajalla on ilmeisesti asiasta omakohtaista kokemusta...
No jos joku on tosiaan niin hölmö että sekaantuu kenialaisiin, on tuon kyllä ansainnut
Suku tuli Kenian miljonääreiksi ja sulho saa anteeksi kun katuu ja pyytää anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Suku tuli Kenian miljonääreiksi ja sulho saa anteeksi kun katuu ja pyytää anteeksi.
Onnellinen loppu ja kaikille tuli hyvä mieli.
Ihmisen rakkauden kaipuu on sellainen mihin rakkaushuijari iskee valitettavasti.
Jokohan Kenian prinssillä on uudet sutinat käynnissä Oulussa? Todennäköisesti. Miksi tyytyä yhteen sanotaan mainoksessakin?
Vierailija kirjoitti:
Onko palstan mummoilla vastaavia kokemuksia sulhon katoamisesta kotikonnuilleen? Olisi mukava lukea kokemuksista pika-avioliitoista.
Etkös tuossa ihailekin kenialausnuorukaisen vekkulia tekoa, kun kosti sinunkin naisvihasi "mummolle"?
Sun on varmaan vaikea olla, kun vihaat a) naisia b) naisia, jotka nssivat jonkun vääränvärisen knssa c) vihaat vääränväristä setää ja samalla ihailet rohkeuttaan. Lopuksi prohisoit kaiken oskan n.k. palstamammoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mielenkiintoista, että sulho häipyi vasta häiden jälkeen. Ymmärsin ingressistä, että he olivat asuneet yhdessä jo jonkin aikaa.
Syy palata Suomeen taas kun mummo on kupsahtanut? Kansalaisuus, perheen yhdistäminen. Miksi tunteet ylittää kaiken järjen naisilla? Ehkä ne ei muuten olisi miesten kanssa missään tekemisissä? Netissä on ollut näitä kun on huiputettu kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Tiedän tällaisen tapauksen, tosin siinä ei ollut ihan noin dramaattista näytöstä. Ihana rakastuminen, avioliitto, yhteinen pankkitili ja kas, mies lähti entiseen kotimaahan kertomaan vanhemmilleen, että nyt ollaan naimisissa ja valmistelemaan puolison matkaa. Se reissu venyi vähän yli 3 vuoden mittaiseksi. Mies palasi Suomeen, kun vaimo oli vakavasti sairas ja sai avioliiton perusteella puolet vaimon omaisuudesta, loppu meni perintönä vaimon lapsille edellisestä liitosta.
Ja sen jälkeen alkoi perheenyhdistämisrumba, miehen kotimaassa kun oli vaimo ja pienet lapset, jotka piti saada Suomeen, koska siellä oli miehellä koti (lesken asumisoikeus!) ja säännölliset tulot (sossu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika mielenkiintoista, että sulho häipyi vasta häiden jälkeen. Ymmärsin ingressistä, että he olivat asuneet yhdessä jo jonkin aikaa.
Syy palata Suomeen taas kun mummo on kupsahtanut? Kansalaisuus, perheen yhdistäminen. Miksi tunteet ylittää kaiken järjen naisilla? Ehkä ne ei muuten olisi miesten kanssa missään tekemisissä? Netissä on ollut näitä kun on huiputettu kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Valehtelu ja suuri musta elin vie järjen.
Vierailija kirjoitti:
Miksei naisella ollut avainta omaan kotiinsa?
Kumma yksityiskohta.
Kenian prinssi järjestänyt tilanteen.
Suomalainen oletusarvoisesti luottaa toisen sanaan. Ei ihan joka kerta pitäisi.
Niin. Rouvan pitää nyt vähän tehdä pitkää päivää ja säästää, että lohdutusloma toteutuu. Onpahan jotain, mitä tavoitella. Ainahan siitä puhutaan, että ihmisellä pitäisi olla päämääriä, joihin pyrkiä, jotta elämä tuntuisi merkitykselliseltä.