Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työ jota lähes vihaa
10.01.2026 |
Onko muilla kokemusta samasta? Itse olen ollut työssäni vähän yli kaksi vuotta. En voi sanoa viihtyneeni yhtään päivää, en edes alussa. Ihan ensimmäinen kuukausi meni uutta opetellessa ja jätin tunteeni taka-alalle, mutta sen jälkeen olen tuntenut syvää inhoa ja vastenmielisyyttä työtäni ja erityisesti työpaikkaani kohtaan. Missään kohta en ole sopeutunut.
Olen katunut käytännössä alusta asti että ylipäätään aloitin tässä työssä ja oli todella lähellä etten lopettanut koeajalla. Ainoa syy miksi en tehnyt sitä silloin oli että tätä edeltävä työsuhteeni kesti vain vuoden enkä halunnut lyhyttä ja sen perään vielä lyhyempää työsuhdetta CV:seeni.
Inho ja ahdistus työhöni liittyen on kuitenkin niin suurta että enää en usko jaksavani. Onko muilla kokemusta hyvin vastenmielisestä työpaikasta? En tarkoita siis pientä ärsytystä vaan sitä että ison osan vuodesta työ ahdistaa niin paljon että toivoo jopa että sairastuu vakavasti ettei tarvitse mennä töihin?
Kommentit (32)
Olen vihannut ja pelännyt työtäni, mennyt eteenpäin, koska muutakaan ei ole ollut, pakko saada jostain rahaa lasten elättämiseen. Välillä paljon saikkua, välillä osa-aikaista työntekoa. Nykyään olen esimiehenä, ja päivän koordinointi vie ajatukset pois omasta olotilasta. En vieläkään voi sanoa tykkääväni työstäni, mutta en osaa muutakaan. Toiveissa on että opin vähän reilaamaan, ja päästämään irti siitä tarpeesta että työnantajan arvojen pitäisi vastata omia arvojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pelkän aukon CVssä vuoksi uhraa mielenterveytensä, niin ihan vinkkinä, että sen aukon voi valehdella vaikka millä. Ei lle koskaan työhaastiksessa kysytty aukosta, mutta jos joskus kysyttäisiin, niin vietin ajan maailmaa kiertäen. Yksi tuttu puolestaan on ollut iäkkään äitinsä omaishoitaja pari vuotta, vaikka oikeasti oli saikulla vakavan masennuksen takia, mutta eihän sellaista voi työhaastattelussa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Jos pelkän aukon CVssä vuoksi uhraa mielenterveytensä, niin ihan vinkkinä, että sen aukon voi valehdella vaikka millä. Ei lle koskaan työhaastiksessa kysytty aukosta, mutta jos joskus kysyttäisiin, niin vietin ajan maailmaa kiertäen. Yksi tuttu puolestaan on ollut iäkkään äitinsä omaishoitaja pari vuotta, vaikka oikeasti oli saikulla vakavan masennuksen takia, mutta eihän sellaista voi työhaastattelussa kertoa.
Tämä on muuten oikeasti hyvä vinkki.
Työhaastatteluissa ei missään nimessä kannata rehellisesti kertoa terveyshaasteista ja sairauslomista, sillä sabotoi vain omat mahdollisuutensa. Liika rehellisyys ei kannata.
Ja hei, onnea kaikille niille, jotka edes pääsevät työhaastatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Äläkää itkekö menkää takaisin töihin! Valtio tarvitsee teidän verorahat. Hopi hopi!
Onko tuki hilut loppu taas kun jankutat?
Minäkin inhoan työtäni ja olen koettanut keksiä erilaisia selviytymiskeinoja.
Haen muita töitä aina kun sopivaa ilmaantuu, mutta ei näinä aikoina juuri ole avoimia työpaikkoja (sopivia) ja jos on, hakijoita on satoja ja jopa tuhansia. Ajatus "työn vaihtamisesta" on epärealistinen ja irrallaan nykytodellisuudesta, valitettavasti.
Aika harva voi heittäytyä tyhjän päälle "kyllä elämä kantaa" -tyyppisen uskon kanssa. Ehkä se toimii jos on isot säästöt ja käy niin hyvä tuuri, että saa uuden työn pian. Aika monelle todellisuutta on se, ettei kuluttavasta työstä voi yksinkertaisesti lähteä, koska laskut ja asumisen kustannukset erääntyvät joka ikinen kuukausi. Ei ole realistista perustaa radikaaleja elämänvalintoja vain uskon varaan. Suomessa on Euroopan korkein työttömyys eli todella moni jää ilman työtä vaikka kuinka yrittää ja kelpuuttaisi mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen työni. Edellinen työni. Varsinkin edellistä edellinen työni ja sitten muistaakseni oli mukava työ.
Mä tykkään työstäni mutta työparini ei ja kertoo sen mulle monta kertaa päivässä. Välillä on heittänyt että taidan olla vähän yksinkertainen kun en ole hänen kanssaan samaa mieltä. Mä taidan itse uupua kun työparia ei saa vaihtaa. En jaksa kuunnella sitä valitusta päivästä toiseen ja usein teen hänenkin työt kun häntä ei kiinnostele. Tekee vain minimin minimin ja piiloutuu omalle koneelleen. Välillä olen sanonut ihan suoraan että vaihda sitten maisemaa mutta ei, se välitä pääasia että saa valittaa ja uhriutua. Ja esihenkilö ei tähän puutu. Ehkä välillä keskustelee hälle jotai että ryhdistäydy nyt mutta sillä ei ole mitään vaikutuata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin inhoan työtäni. Se ei anna minulle mitään, en kehity mihinkään korkeintaan taannun. Työ on raskasta ja vuorotyötä eikä lähelläkään ns. omaa alaa. Vihaan jokaista aikaista aamuherätystä ja 8h mikä menee hukkaan elämästä työpaikalla tylsistyneenä. Palkkapäivänä fituttaa erityisesti koska saatu rahallinen korvaus on naurettava. Vaihtaisin lennossa työtä jos vain tärppäisi muualla.
Miten työpaikkaa "vaihdetaan"? 😂
Eikö tätä fraasia viljelevät tajua, että töitä haetaan?
Ja sitten tulee joko valituksi tai ei. Se päätös ei ole oma vaan sen työnantajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajoin ysärillä viisi vuotta taksia Helsingissä täyspäiväisesti. noin 220 tuntia aina kuussa.
Pari ekaa vuotta oli kivaa, viiden vuoden jälkeen lopetin, olin aivan valmis.
Vierailija kirjoitti:
Miten työpaikkaa "vaihdetaan"? 😂
Eikö tätä fraasia viljelevät tajua, että töitä haetaan?
Ja sitten tulee joko valituksi tai ei. Se päätös ei ole oma vaan sen työnantajan.
Oma päätös on mihin tehtäviin kouluttautuu ja mihin paikkaan laittaa hakemuksen. Se sitten on eri asia että saako hakemaansa opiskelu tai työpaikkaa.
Alue: Aihe vapaa
Mä tein reilut kymmenen vuotta toimistonäpyttelyitä ja vtutti koko ajan. KOKO AJAN. En osannut nähdä itseäni muussa työssä, myynti ei suju, eikä hoitotyö mistään muista naisille sopivista kasvatus- jne töistä puhumattakaan.
Lopulta ahdisti niin pahasti että otin loparit ja karenssit ja aikani ihmeteltyäni ajattelin vihdoin naisen roolin ulkopuolelta ja opiskelin miesvaltaiselle alalle duunariksi. Nyt ei ole muuta valittamista kuin työnsaannin mahdottomuus. Työ itsessään on kivaa ja sopii mulle, mutta valitettavasti työnhakutilanteissa miehet menee ohi oikealta ja vasemmalta.