Lue keskustelun säännöt.
Tekeekö äitisi seura mielenterveydellesi jotain, hyvää tai pahaa?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena saatua traumaa ei paranneta. Se on fakta.
Tekee hyvää, joskin tulen haikeaksi. Hän on jo yli 80-vuotias, eikä hän enää kauaa varmaan elä.
En ole koskaan pitänyt hänestä ja aikuisena olen ymmärtänyt, miten törkeä hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikkia asioita pitää ajatella mielenterveyden kautta? Oletteko hulluja?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkia asioita pitää ajatella mielenterveyden kautta? Oletteko hulluja?
Kaikkia? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kovin hyvää.
En oikein enää jaksaisi olla kenenkän lapsi.
Sen verran pahaa tehnyt marttyyrikohtauksine ja täysin rajattomine juttuineen, etten ole muutamiin vuosiin ollut tekemisissä. Ei tiedä edes missä asun nykyään.
Mikään normaali rajanveto ei auttanut ja ihan rauhalliset yrityksetkin siihen päätyi äidin it sa ri_uhkauksiin. Paljon mukavampaa elämä nykyään. Isääni välit katki jo joskus 15v sitten. Hän on sekakäyttäjä.
Vanhempiaan ei voi valita, mutta itse voi valita elää toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkia asioita pitää ajatella mielenterveyden kautta? Oletteko hulluja?
Miksi siis ajattelet kaikkia asioita mielenterveyden kautta?
Kukaan muu ei niin tee.
Lapsena jouduin kahdesti hoitoon. Nykyään kaikki ihan hyvin, mutta tietyt jutut nostaa aina stressikäyrää.
Onneksi aika parantaa kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhoittaen, vanha ja viisas ihminen. Ei koskaan pahaa sanaa kenestäkään, tuki ja turva läpi elämän. On varmasti elänyt aiemmin.
Pääasiassa ennen pahaa. Nyt oppinut terapian kautta olemaan jotenkin välinpitämätön kaikkeen tapahtuneeseen. Ok välit, ei läheiset kuitenkaan. Velvollisuudesta olen yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko kylä tarvitaan kasvattamaan lapsi. Jos se menee vituralleen, niin ei tarvita kuin yksi syntipukki: äiti. Mieti sitä, ap.
Ahdistusta. Palaamista vanhaan tuttuun alistettuun ja arvottomaan rooliin. Hyväksyn äitini, sen että en saa enkä odota mitään myönteistä häneltä.
Pelkään häntä enkä pidä hänestä ihmisenä. Minusta hän on aika kamala. Näen häntä niin vähän kuin mahdollista ja tunne taitaa olla molemminpuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkia asioita pitää ajatella mielenterveyden kautta? Oletteko hulluja?
Miksi siis ajattelet kaikkia asioita mielenterveyden kautta?
Kukaan muu ei niin tee.
Teitä mielenvikasia tarkoitin. Ei tule itellä mieleen mälvätä mokomaa.
Pääasiassa hyvää, jos tavataan vaikka viikonlopun ajan. Jonkin verran joudun kuitenkin säätelemään itseä ja suodattamaan juttuja. Arvot ja näkemykset ei täysin kohtaa. Sopiva etäisyys, niin homma toimii ja jää plussan puolelle.
Pahaa, äitini on narsisti joten emme ole tekemisissä pakollista enempää