Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikki ihmissuhteet tuntuu kuormittavalta ja toksiselta
28.12.2025 |
ja stressiä aiheuttavilta? Toki järjellä ajatellen näin ei ole, mutta on ollut pitkän aikaa tunne, että olisi parempi kun elämässä ei olisi perhettä lukuunottamatta yhtäkään edes kaukaista tuttua.
Kommentit (17)
Onko muilla ollut ja mikä siihen on auttanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot ap vaan niin luuseri.
Perustele?
Kaikilla sun toksisilla ihmissuhteilla on yksi yhdistävä tekijä eli sinä, joko olet haalinut ympärillesi vääränlaisia ihmisiä tai sitten itse kuormitut liikaa ja alat kuvitella ihmisten olevan toksisia
Normaalisti noin ei ole, vaan ihmissuhteista saa voimaa, vaikka ne välillä kuormittavatkin, eli niissä säilyy pitkän päälle balanssi
Mulla on yksi kaveri jonka mielestä hänen sisaruksensa ovat toksisia. Samoin moni kaveri. Ja esimies. Lista kasvaa vuosi vuodelta.
Pakko sanoa, että hän on kavereistani myös ainoa, jonka itse koen kuormittavaksi ja toksiseksi. Eli varmaan samanlainen kuvio sun kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi kaveri jonka mielestä hänen sisaruksensa ovat toksisia. Samoin moni kaveri. Ja esimies. Lista kasvaa vuosi vuodelta.
Pakko sanoa, että hän on kavereistani myös ainoa, jonka itse koen kuormittavaksi ja toksiseksi. Eli varmaan samanlainen kuvio sun kohdalla.
Millä tavalla tää sun kaveri on toksinen?
Yksi narsisti pilaa usein ison joukon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko joku näistä syistä: Sun rajat sakkaa, otat liikaa muiden tunteita ja tunnelmia itsellesi? Et tule nähdyksi omana itsenäsi tai millään tavalla? Et pysty olemaan oma itsesi, vaan miellytät liikaa?
Ihmiset kuplautuvat samalla tavalla ajattelevien joukkoon. Kuplan ulkopuoliset mielipiteet kuormittavat ja ahdistavat, oma ajattelumaailma ja erilaisten mielipiteiden sietämisen kynnys alenee ja lopulta oman kuplan sisälläkin alkaa ahdistamaan. Nykyään ajatellaan, että erilaisten mielipiteiden ymmärtäminen tarkoittaa niiden hyväksymistä, vaikka kyseessä on kaksi erillistä asiaa. Toisen mielipiteen ja hänen ajattelutavan voi ymmärtää, vaikkei sitä hyväksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtaosa ihmisistä on yksinkertaisesti vaan rasittavia. Kuka jaksaa kuunnella toisen monologia työasioista, sairauksista, puolison typeryydestä, lasten ongelmista tai pahimmillaan jonkun itsellesi tuntemattoman naapurin pirkon elämästä?
Mulla oli nuorena vähän samaa. Luultavasti en osannut valikoida seuraani, koska olin koti- ja koulukiusattu ja minuun alentuvasti suhtautuvat ns. kaverit olivat minulle sillä taustalla ihanan tuttuja ja turvallisia. Kolmekymppisestä eteenpäin olen jopa saanut iloa ihmissuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisista ihmissuhteista on ap tapauksessa kyse?
Niitäkin on monenlaisia esim perhesuhteet ystävyyssuhteet sukulaisuussuhteet yms
Mulla perhe on toksinen. Sitten kun jostain sanot, sinua syyllistetään. Olen myös huomannut että toksiset asenteet tarttuvat, joten olen koittanut karistaa itsestäni näitä ikäviä piirteitä parhaani mukaan. Se kun on pitänyt tietyllä tavalla olla aina läsnä perheen kesken, varpasillaan. Ei siinä oikein pääse olemaan oma itsensä. Siitä tietää että jokin on vialla, jos pelkkä ajatus tapaamisesta saa voimaan pahoin ja ahdistus kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun saa hetken olla rauhassa niin alkaa jonkinlaiset vihan tunteet heräämään ihmisistä, kun muistelen miten ovat kohdelleet.
Joko ympärillä olevat ihmiset eivät ole henkisesti kypsiä tai sinä et ole.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset kuplautuvat samalla tavalla ajattelevien joukkoon. Kuplan ulkopuoliset mielipiteet kuormittavat ja ahdistavat, oma ajattelumaailma ja erilaisten mielipiteiden sietämisen kynnys alenee ja lopulta oman kuplan sisälläkin alkaa ahdistamaan. Nykyään ajatellaan, että erilaisten mielipiteiden ymmärtäminen tarkoittaa niiden hyväksymistä, vaikka kyseessä on kaksi erillistä asiaa. Toisen mielipiteen ja hänen ajattelutavan voi ymmärtää, vaikkei sitä hyväksy.
Olen huomannut saman ilmiön. Kovasti uskotellaan miten nykyisin ollaan niin kovin suvaitsevaisia, mutta tämä suvaitsevaisuus tuntuu koskevan vain ihmisiä, jotka ovat tarpeeksi kaukana omasta elämästä.
Sen sijaan tuntuu siltä, että moni hyväksyy edes tuttaviinsa saati ystäviinsä vain ja ainoastaan ihmisiä joiden kanssa ollaan mielipiteiden ja ajatusmaailman ja koko elämän kanssa lähes täydellisessä symbioosissa. Ja kaiken erilaisuuden sietokyky on monella täysin kateissa.
"Annetaan kaikkien kukkien kukkia", kunhan kukat minun lähistölläni ovat kaikki samanlaisia.
Kilpailu, esittäminen ja valehtelu