Suututtaa niin tämä oma mieli, jännitys pilaa kaiken

Älä turhaan soimaa itseäsi. Kaltaisesi tunne, jännitys ja ahdistus on osa perusluonnettasi.

Perusluonteen osia karkeasti on ekstrovertti/introversio, avoimuus uusille asioille, neuroottisuus, tunnollisuus, sovinnollisuus

Olet siis selvästi tunnollinen ihminen ja neuroottisuuteen taipuvainen. Sellaista ihmistä jännittää kuvailemasi asiat, esim matka. Mietit kaikkia pahimpia, mitä voi käydä ja miten niihin varautua. Varmaan on unettomia öitäkin toisinaan. 

Et voi piirteillesi mitään. Joku toinen ihminen ei jännitä yhtään ja se piirre on ollut hänellä aina. 

Olet hyvä noin. Herkkä varmasti myös ihmisenä ja ajattelevainen. Käännä piirteet vahvuudeksi, ja ajattele, että "Hitto, tällainen olen, en voi sille mitään, että mua jännittää kaikki tää kauheasti. Kuitenkin voin yrittää helpottaa oloani näin ja näin" eli ole armollinen tunteillesi, yritä ajatella, että hetki kerrallaan vaikka jännittää ja vaikka jotain pahaa tai jännää tapahtuu, et kuole siihen ja luultavasti selviät siitäkin ihan hyvin. Aika auttaa ja matkalla olo, jossain vaiheessa huomaat, että alat olla rennompi vähän reissussa. 

Mitä enemmän matkoja tekee, sitä lunkimmin niihin alkaa suhtautumaan.

Muistan myös tuon pelon tunteen kun olin jo junassa matkalla lentokentälle ja murehdin että mihin ihmeeseen olen itseni laittanut mutta matka sujui niin hienosti että seuraava oli jo helpompi ja sitä seuraavasta lähtien tuntuu jo ns. vanhalta tekijältä :)

Kiitos paljon myötätuntoisista ja rohkaisevista viesteistä. Tällainen tosiaan olen, muistan vastaavaa jo lapsuudestani. Välillä on ollut helpompia aikoja tämän asian suhteen. Keinoja hallita ahdistusta periaattessa on, käytännössä ei vaan aina toimi. Nyt olen alkanut sanoa mielessäni Stop laukkaaville ajatuksille ja välillä se auttaa vähän, että yritän lopettaa katastrofi-ajatusketjun. 

Ap

Kyllä. Ne temperamentin piirteet on läsnä jo lapsuudesta, ja ovat jossain määrin mukana koko elämän. Arkielämä voi sujua mallikkaasti, mutta pienikin muutos, mitä kelläkin, voi laukaista ahdistuksen ja jännityksen. Juuri esim matka on hyvä esimerkki sellaisesta.

Joku toinen tosiaan ei jännitä yhtään, eikä varmaan ole lapsenakaan jännittänyt. Eikä aikuisena. 

Olen itsekin samanlainen ja kun asialle ei mitään voi, niin parasta mitä voi tehdä, on hyväksyä omat kummallisuutensa ja suhtautua niihin myötätunnolla. Vaikka joskus ärsyttää oma suhtautuminen, niin ei siihen suuttuminenkaan auta.

Välillä kun tulee oikein kunnon katastrofiajatukset, voi niihinkin yrittää suhtautua lempeästi. Ei välttämättä tarvitse sanoa edes "stop!" vaan miettiä, että "jaahas, taas tällaiset ajatukset tulevat pintaan, voi hittolainen. No ne ovat ajatuksia, mitä kaikkea pahaa voisikaan käydä. Kulkekoot sitten mukana." ja ikäänkuin vaan hyväksyy ne mukana. Kyllä ne aikanaan häviää sitten.

Ja hyvä, kun teet asioita, vaikka jännittääkin ja ahdistaa.

Kuulostaa aika tutulta, myös työasioiden suhteen. Se on jonkin verran auttanut, kun on tarpeeksi monta kertaa huomannut, että kaikki on mennyt ok. Ei valitettavasti ole parempia neuvoja, mutta tsemppiä. T. Ahdistuneisuushäiriö

Olen aivan samanlainen. Sellaista onnettomuutta, sairautta tai katastrofia ei olekaan, mitä en ole kuvitellut voivan tapahtua.

En ole edes ajatellut, että tähän pitäisi keksiä mitään apua tai ratkaisua tai että tämä olisi mielenterveysongelma tai vika. Minä nyt vaan olen tällainen hätäilijä ja tällä mennään.

Mä olen alkanut ajattelemaan niin, että kotiinkin voi kuolla. Asiat menee niinkuin menee ja itseäni vaan etukäteen väsytän stressaamalla. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ne temperamentin piirteet on läsnä jo lapsuudesta, ja ovat jossain määrin mukana koko elämän. Arkielämä voi sujua mallikkaasti, mutta pienikin muutos, mitä kelläkin, voi laukaista ahdistuksen ja jännityksen. Juuri esim matka on hyvä esimerkki sellaisesta.

Joku toinen tosiaan ei jännitä yhtään, eikä varmaan ole lapsenakaan jännittänyt. Eikä aikuisena. 

Olen itsekin samanlainen ja kun asialle ei mitään voi, niin parasta mitä voi tehdä, on hyväksyä omat kummallisuutensa ja suhtautua niihin myötätunnolla. Vaikka joskus ärsyttää oma suhtautuminen, niin ei siihen suuttuminenkaan auta.

Välillä kun tulee oikein kunnon katastrofiajatukset, voi niihinkin yrittää suhtautua lempeästi. Ei välttämättä tarvitse sanoa edes "stop!" vaan miettiä, että "jaahas, taas tällaiset ajatukset tulevat pintaan, voi hittolainen. No ne ovat ajatuksia, mitä kaikkea pahaa voisikaan käydä. Kulkekoot sitten mukana." ja ikäänku

Olipa hyvin kirjoitettu!

Itsellä toimii eft-naputtelu, youtubessa on tästä videoita. Suosittelen kaikkia ahdistuneita kokeilemaan! Ja muidenkin, jotka kaipaavat turvallisuudentunnetta, rauhoittumista tms

Tuo on hyvin yleistä. Vaivaan on myös suosittu lääke. The Oak Barrel.

Entä jos miettii mistä ulkomailla saa fiksua tukea ja apua. Etukäteen. Ottaa selvää. Ei mene yksin tai oppaisiin yhteys. Myös on tietoa alueen riskeistä.

Tunnistan itseni täysin ap:n tekstistä. Kaverini taas on käsittämättömän lunki tyyppi, jolla on kaikki hyvin kun on passi toisessa ja hammasharja toisessa taskussa. Ollaan reissattu paljon yhdessä ja havaittu, että eri ihniset tosiaan voi suhtautua samoihin tilanteisiin täysin eri tavalla.